Laukku-Leena Naiskulkurin tarina on Leena Kiviharjun elämän tarina.
Ei meillä ole varaa arvostella kenenkään ihmisen tapaa elää elämäänsä. Elämä on lahja meille itse kullekin ja päätökset, joilla kuljetamme elämäämme etapilta toiselle, on Luojan antama valinnanvapauden lahja.
Kirja Leena Kiviharjun elämästä on surullinen tarina. Päiväkirjamerkintöihin pitkälti pohjautuva elämäntarina antaa voittopuolisesti surullisen kuvan päähenkilön elämänkulusta. Kovin vähän hänellä oli ilonaiheita. Eläimet -varsinkin kissat - saivat hänet hetkittäin onnelliseksi, mutta alakulo, epäluuloisuus ja tyytymättömyys olivat usein vieraina.
Leena Kiviharju tapasi matkoillaan lukemattoman määrän avuliaita, hyväntahtoisia ja ystävällisiä ihmisiä, mutta kukaan heistä ei päässyt häntä niin lähelle, että heistä olisi voinut puhua ystävinä. Avun tarjoaminen sai kovin usein tyhjän vastakaiun Leenan puolelta. Hän halusi mahdollisimman pitkälle pärjätä yksin ja omaehtoisesti - siitäkin huolimatta, että makuupussi jäätyi yöllä maahan Leenan siinä nukkuessa.
Leena on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Me tarvitsemme Leenan elämäntarinaa muistutuksena, ettemme kulkisi sokeina, silmät sumussa läheistemme ohi. Jokaisen elämäntarina on arvokas ja meistä jokainen tarvitsee elämäänsä välittäviä ihmisiä.

