keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Tillit ja perstilkat

Aamulla  kaupassa kalakeittotarpeita ostaessani piti tarpeettoman kauan puntaroida tuoreen tillinipun ostoa. Tilliviuhka jäi kauppaan, koska tällä kertaa en jaksanut maksaa muutamasta tillinoksasta lähemmäs kahta euroa. Joskus tillinmieliteko ylittää taloudellisuusnäkökohdat, mutta nyt syömme kalakeiton tuoreen tillin makua muistellen.
Lievä ärtymys polkee jalkaa mielessäni, kun ajattelen Lautakankaan multavia maita ja muistelen tilan entisiä kasvimaaviljelmiä. Tilliä ja persiljaa laitettiin kasvamaan niin paljon, että sitä riitti aina koko kesäksi ja lisäksi pakastettvaksi koko talven tarpeisiin. Sitä taustaa vasten tillistä ja persiljasta maksaminen on minulle kauhistus.

Kangasniemen reissun lähestyessä myös innostus tekemisen mahdollisuuksiin lisääntyy. Tajusin, että nyt on juuri oivallinen lämpötila kylvää persiljat maahan ensi kesää odottamaan.
Ruoholahden Kodin Anttila Ykkösessä on koko syksyn kaupiteltu loppuja hyötykasvien ja kukkien siemeniä -70% hinnalla. Kylvöinnostukseni vei minut kauppaan penkomaan, mutta yksi ainokainen persiljansiemenpussi enää löytyi. Sen hinta, 27 senttiä, oli kyllä vaivan väärtti.
Alakerrassa olevassa K-Citymarketissa myytiin loppuja siemeniä puoleen hintaan ja olin aivan valmis maksamaan persiljansiemenistä 1,48/pussi.
Kun vielä muistan ottaa siemenpussit mukaan Kangasniemelle, niin minulle on luvassa lauantaipäivälle hyvin terapeuttinen parituntinen, kun käännän ja muokkaan itselleni sellaisen persiljapenkin, etten ole ikänäni komeampaa nähnyt. Paras muistaa laittaa myös kyltti penkin päähän, mistä mulloksesta on kyse, ettei keväällä joku innokas traktorimies pistä viljelyksiäni kynnökselle.

Tuo siemenien ostelu on ollut minulle sellainen salainen pahe. Pahe siinä mielessä, että minulla ei juurikaan ole ollut niille siemenille käyttöä. Tänään annoin periksi ja lankesin ostamaan myös yhden pussin keltaisen porkkanan, kolme tillin ja yhden tomaattilajikkeen siemeniä.
27 senttiä pussilliselta ei tunnu kamalalta hinnalta, kun toiveet niiden maahan päätymiselle ovat korkealla.

tiistai 28. lokakuuta 2014

Loppuviikolla talolle

"Minäkin haluaisin lähteä kotiini" totesi nuorin pojista, kun kerroin isin ja minun tämänviikkoisesta matkasta talolle.
Lähdemme parin päivän päästä, viivymme pari yötä ja lapset jäävät tällä kertaa kotiin. Hoitovastuun kotona ottaa yksi isoista pojista ja yksi tytöistä.
Oikeastaan viimeinen jännitysmomentti matkan suhteen poistui tänään, kun äiti soitti talolta ja kertoi, että "vettä tulee raanoista vaikka kuinka ja sisällä on niin mukavan lämpöistä". Painesäiliön kuntoonsaaminen kesti hiukan oletettua kauemmin, mutta työn hoiti sama luotettava ammattilainen, joka aikoinaan teki putkityöt taloon sen valmistuessa. Nyt saamme rauhassa lotrata veden kanssa.

En edes muista, milloin viimeksi talolla kävin. Sopivaa mahdollisuutta ei vain ole tullut, koska kyllä edelleenkin teen päätökset jonnekin lähtemisestä pitkälti sen mukaan, missä minua tarvitaan eniten. Tiedän, että talo pysyy pystyssä ja puutarha rehottaa valtoimenaan, menen minä sinne katsomaan tahikka en. Varsinkin pihatöiden suhteen olen asennoitunut, että ensi kesänä paikalle mennään uudisraivaajahengellä. Sen verran reheviä kuvia olen paikanpäältä kuluneena vuotena saanut ja muutamankin äitini vuodatuspuhelun kuunnellut, että entisestä hoidetusta loistosta ei kovin paljoa ole jäljellä. Sen voin ilokseni todeta, että meiltä ei ainakaan työt lopu, mitä tulee pihaan ja puutarhaan. Ilman peltoja viljelevää vuokraisäntää olisi peltonikin retuperällä, mutta hänen ansiostaan ne ovat kaikkien aikojen parhaimmassa kunnossa.
Sitten kun kaipaa vaihtelua puutarhahommiin, löytyy metsästä raivattavaa vaikka pataljoonalle raivaussahanaisia ja -miehiä. Sanoin ensin "naisia", koska raivaussahan käyttö on niitä ensimmäisiä asioita, jotka pyydän Kuopion Veljen minulle opettamaan heti taloksi asetuttuani. Metsänraivaustyö on siitä kiitollista hommaa, että siinä näkee hyvin nopeasti työnsä tulokset.

Jokin aika sitten sain kutsun Pasilan kirjaston auditoriossa järjestettävään Mäntyiltaan. Tilaisuus on Etelä-Savon metsäkeskuksen järjestämä ja kutsu lienee osoitettu tällä suunnalla asuville metsänomistajille, joiden tiluksia on Etelä-Savon alueella. Kauaa ei minun tarvinnut ilmoittautumistani miettiä - sen verran metsäasiat minua kiinnostaa, että ilmainen lisäoppi männyn kasvatuksesta ja jalostuksesta on hyvin tervetullutta.

Huomasin juuri, että marraskuun alkupäivinä bloginpitoa tulee neljä vuotta täyteen. Muutamia alkuaikojen kirjoituksia luettuani huomasin, että hyvin paljon on neljän vuoden aikana elämäni muuttunut.
Neljä vuotta sitten huomioni keskipisteessä oli aika tarkkaan lapset. Perheen nuorin oli neljävuotias ja kotona asui väkeä reippaasti enemmän.

Nyt huomaan keskittyväni jo moneen kodin ja perheen ulkopuolella olevaan asiaan, mutta selvästikin teen jatkuvasti korjausliikettä takaisin kotiin päin. Tasapaino perheen ja kodin ulkopuolisten asioiden välillä pitää olla kotivoittoista, jotta lapset voivat hyvin ja arjen tasapaino säilyy kodin seinien sisäpuolella.
Maailma kodin ulkopuolella on monella tapaa rajua, ennalta-arvaamatonta, tunteetonta ja laskelmoivaa, niin silloin kodin ilmaston levollisuus, luotettavuus, jatkuvuus, turvallisuus ja ennalta-arvattavuus täytyy aina säilyttää. Tylsistäkin rutiineista pidetään kiinni, koska ne luovat turvallisuutta niin lapselle kuin aikuiselle. Pienien asioiden arvostaminen, esimerkiksi jokapäiväinen ruoka, puhtaus, lepo ja uni, joutenolo, yksinolo tai toisten seura, terveys, koulu ja työ, koti ja läheisten läsnäolo, ovat asioita, joista muistutamme toisiamme jokapäiväisinä kiitoksenaiheina.

Sitten kun jokainen lapsista on muuttanut omilleen, vapautuu vanhemmilta voimia ja energiaa tehdä kaikkia niitä maailman asioita, mitä on aina pitänyt tärkeinä, olisi ehkä joskus halunnutkin tehdä, mutta jotka asetti toissijaisiksi silloin, kun halusi rakentaa lapsensa maailmasta ehjää ja vahvaa.
Vaan tässä yhteydessä mainittakoon, että en minä kyllä lasten ollessa pieniä edes unissani haaveillut maallemuutosta ja maatöistä. Tämä haave on aika tuore ja nyt se haave alkaa näyttää jo melkein valmiilta muutettavaksi todeksi elämäksi.

Taidan sanojeni vakuudeksi valita muutamia rakkaita ja merkittäviä tavaroita ja viedä ne jo omaan kotiin.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Naapurin pappa

Vein illalla puhdasta pyykkiä naapurin papalle. Olemme papan kanssa tuttuja jo kahdenkymmenen vuoden takaa. Pappa tietää sen, että jos jossakin asiassa tulee hätä, minulta voi pyytää apua. Silloin tällöin asiasta pappaa muistutan, että minulle voi soittaa mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Siitä huolimatta pappa miltei poikkeuksetta pyytelee anteeksi, jos joutuu jostakin asiasta minulle soittamaan. Pyykkien suhteen meillä on vanha sopimus, että pesen papan pyykit niin kauan kuin asumme täällä.
Tänään pyykkiä viedessäni pappa kysyi, milloin olemme maalle muuttamassa. Vastasin, että ensi kesänä olemme lähdössä. Silmää räpäyttämättä, hetkeäkään miettimättä pappa tokaisi:
- "Ota minut mukkaan".
Papan äänestä huomasin, että ei ihan kokonaan ollut huumoripuhetta, vaan takana oli ajatus, kuka mahtaa tulla avuksi minun jälkeeni, jos papalle elinpäiviä annetaan.
Vastaukseni oli sen sijaan enemmän huumoripuheiden puolella, kun sanoin papalle:
- "Pistä asuntos myyntiin ja lähe mukkaan".

Kyllä tässä mieleen tulee tapaus yli viidentoista vuoden takaa. Seisoimme talomme punaisella portilla, minä ja naapurin pappa edesmenneen vaimonsa kanssa. Olin kertonut vanhalle pariskunnalle, että käyn auttelemassa naapurin tätiä. Pappa, silloin vielä täysin omatoiminen ja liikuntakykyinen eläkeläismies, tokaisi minulle:
- "Hoijatkos sinä sitten meitäkin, kun myö tullaan vanhoiks ja huonoiks?"

Naapurin papan vaimoa en ehtinyt koskaan hoitamaan ja auttamaan, koska hän kuoli äkillisesti liki kymmenen vuotta sitten. Pappaa olen autellut sen jälkeen niissä töissä, joihin hän on apua tarvinnut. Hoitoapuakin hän tarvitsi silmäleikkausten jälkeen.

Otanko papan mukkaan vai löytyisiköhän työlleni jatkaja?

torstai 9. lokakuuta 2014

"Tee, mitä pystyt, niin Jumala tekee sen, mihin et pysty"

Joyce Meyerin opetusta kuuntelen ja katselen mielelläni TV7:lta. Hänen kirjojaan luen mielelläni, koska ne ovat innoittavia ja niissä oleva raamatunopetus on hyvin elämänläheistä.

Pari päivää sitten televisiosta katselemani pätkä Meyerin puheesta jäi mieleen askaroimaan.
"Kun sinä teet, mitä pystyt, niin Jumala tekee sen, mihin sinä et pysty."

Esimerkkeinä Joyce Meyer mainitsi: "Jos rukoilet Jumalalta uutta taloa, mene ja siivoa nykyinen talosi. Jos etsit työtä, älä itke ja marise Jumalan edessä "annaminulletyötä, annaminulletyötä", vaan mene joka päivä etsimään itsellesi työpaikkaa."
Kun Jeesus herätti ystävänsä Lasaruksen kuolleista, hän ensin käski paikalla olevien ihmisten vierittää kivenjärkäle pois haudan suulta. Martta tosin yritti estellä, mutta paikalla oli ihmisiä, jotka luottivat siihen, että tilanne oli Jeesuksen hallussa. Kyllähän maailmankaikkeuden Herra olisi voinut herättää Lasaruksen kuolleista ja siirtää hänet omiensa luo, vaikka hauta olisi ollut suljettukin. Oli vain kyse ihmisen omasta osuudesta ja Jumalan osuudesta.

Itse olen viime päivinä lohduttautunut tällä ajatuksella, että kun teen asiassa kuin asiassa sen minkä pystyn, niin voin luottaa siihen, että loppu on Jumalan käsissä. Hän jatkaa siitä, mihin ihmisymmärrys ja -voimat loppuvat. Hänen ihmeensä alkavat vaikuttaa elämässämme, kun meidän mahdollisuutemme on käytetty loppuun. Ja kyse ei ole ollenkaan meidän uskostamme, sen puutteesta tai määrästä, vaan lapsenomaisesta luottamuksestamme Raamatun lupauksiin.
Jos olet antanut elämäsi Jumalan käsiin, jos olet vastaanottanut Jeesuksen tarjoaman pelastuksen, niin silloin Jumalan lapsen elämäntapaasi kuuluu etuoikeutena antaa Jumalan hoitaa ne vaikeimmat asiat. Teen sen, minkä pystyn ja Jumala hoitelee loput. Hän kaiken lisäksi tietää, mikä kussakin asiassa on minulle parhaaksi ja siihen vankkumatta luotan. Minun ei tarvitse arvioida Jumalan arvostelukykyä siitä, mikä olisi minulle parhaaksi.
Tämä taivaallisen salaisuuden sisältävä elämänfilosofia on suuri voimanlähde elämän vaikeina aikoina.(Ne, jotka eivät halua Jumalan kaikkivoipaisuutta hyväksyä, sanovat sitä hulluudeksi, mutta Jumala on antanutkin luomalleen ihmiselle vapaan tahdon.) Sairauksien, työttömyyden, ihmissuhdeongelmien tai muiden vaikeuksien keskellä huomiomme kiinnittyy uusiin, toivorikkaisiin ajatuksiin, kun voimme jättää itse vaikeudet Jumalalle. Jumala siunaa meitä monin eri tavoin, kun Hän hoitaa vaikeuksiamme. Yksi niistä on viisaus hoitaa asioita ja tehdä oikeita ratkaisuja ongelmien ratkaisemiseksi.

Kaikkivaltias Jumala,
kuinka minulla onkaan turvallinen olo, kun minä saan olla pieni ja Sinä kaikkein suurin!

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Painesäiliö

Talollisen riemut ja huolet näyttävät pikkuhiljaa puolensa. Ei nyt vallan huolista ole kyse, mutta pikaisia toimenpiteitä vaativa asia ja olisi varmaan helpompi hoitaa paikanpäältä kuin näin etätyönä.

Äiti soitti aamulla talolta, että painesäiliö pannuhuoneessa vuotaa. Ei ihan tip-tip, vaan lähinnä lorin-lorin. Äiti oli kontannut taskulampun kanssa ja paikallistanut vuotokohdan säiliön pohjaan. Hoksaavana ihmisenä oli soittanut vielä veljelleen ja tämä neuvonut ottamaan töpselin pois seinästä. Samalla toki lakkasi vedentulo raanoista ja muista vesipaikoista. Onneksi vieraat toivat kahviveden tullessaan äidin luo myöhemmällä.

Sana "painesäiliö" on minun ajatuskartallani se pönttömäinen metalliastia heti rönttähuoneesta tultaessa pannuhuoneen puolelle. Tämänpäiväisten puhelinkeskustelujen jälkeen minulle on valjennut, että sillä pöntöllä on tärkeä merkityksensä veden tuloon ja sen paineeseen talon vesiputkiin ja lämmityspattereihin. Ja Pikkuveljen väännettyä asiaa  rautakangesta alkoi minulle pikkuhiljaa valjeta, että jos tässä vuodenajassa rävähtää pakkaskelit, niin minä remontoin kohta talolla hiukan enemmänkin kuin painesäiliötä. Kävin toki äsken katsomassa säätieteilijöiden ennustuksia ja helpotuksekseni näyttäisi muutaman päivän pysyvän yölämpötilatkin plussan puolella.

Koska tämä päivä meni minulla asian ihmettelyyn, niin huomenna joudun kiireen vilkkaa soittelemaan paikalliseen putkiliikkeeseen, josko heidän aikataulunsa antaisi periksi asian hoitamiseen. Varasuunnitelma on mikkeliläinen tai pieksämäkeläinen yritys.

Kuten vikkelä-älyiset ovat jo ehtineet hoksatakin, niin seuraava toimenpide on minulla, raadollisesti sanottuna, rahoituksen järjestäminen koko lystille.

Facebook-kavereille jo marisin, että painesäiliö aiheutti minulle päänsäryn. Päänsärky lakkasi, kun sain purkaa sydäntäni blogiystäville.
Hauskaa loppuiltaa kaikille! (Muistakaa huollattaa painesäiliönne säännöllisesti... enhän minä edes tiedä, huolletaanko sellaisia vehkeitä.)

Tämänviikkoinen iltapäiväkakku

Pitkään mielessä pyörinyt mieliteko yksinkertaisesta kardemummakakusta sai näkyvän ja kaikillemaistuvan muodon. Parhaana päivänä tätä on paistettu kaksi, eilen riitti ohraleivän lisänä yksi pellillinen, vaikkakin viimeisistä paloista käytiin neuvottelua.

4 munaa
2 1/2 dl sokeria
100g sulatettua voita
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
3 rkl jauhettua kardemummaa

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita jauhot keskenään.
Lisää munavaahtoon voisula ja jauhot, sekoita vatkaimella ripeästi aineet sekaisin, Älä vatkaa enää voimallisesti, etteivät jauhot ehdi sitkistyä. Tarkista taikina nuolijalastan avulla, että ainekset ovat sekaisin kulhon pohjia myöten.
Kaada taikina pellille leivinpaperin päälle.
Jos käytät puolipeltiä, kakku vaatii pidemmän kypsymisajan, on paksumpi ja mehevämpi. Isolla pellillä kakusta tulee ohut ja se paistuu nopeasti.
Paista 200 asteessa uunin keskitasolla kypsäksi.
Leikkaa jäähtynyt kakku annospaloiksi.

Tämä välipala- ja kahvikakku kuuluu sarjaamme "suurperheen helpot, nopeat ja edulliset leivonnaiset". Pellillisen hinnaksi tulee reilu euro.

tiistai 7. lokakuuta 2014

Joka päivä erilaista leipää

Joskus kaipaa leivonnassa helppoutta, joskus tekee mieli käyttää aikaa ja vaivaa.
Ruokaleivän suhteen, varsinkin jos leivotaan usein, käyttää mielellään oikoteitä, ettei aikaa tuhraannu.

Viime viikkoina olen leiponut jo lukuisia kertoja "tämänpäiväistä leipää". Leivän raaka-aineet muotoutuvat siitä, mitä on tarjolla ja mitä täytyy jauhokaapista laittaa käyttöön .Yhteen taikinaan käytin kaappiin unohtuneet mantelilastut ja perunamuussin loput suorastaan houkuttelevat leiväntekoon. Kuivattuja yrttejä ei minulla juurikaan ole varastoissa, mutta luulisin maustetuista leivistä pitävien lisäävän omia yrttejään taikinoihin.

Ohraleipää en osta juurikaan kaupasta. Itsetehtynä se on niin siunatun makuista, että tulee mieleen Raamatun maininnat ohraleivistä.
Tämänpäiväinen leipämme on tehty kaurapuuron lopusta ja ohrajauhoista.

Laitan leivän perusohjeen, koska itsellänikin näytti kestävän vuosikymmeniä oivaltaa, että leivän tekeminen ei tarvitse olla työlästä ja aikaa vievää. Ehkä ohjeesta joku saa oman muunteluidean.

3 dl vettä
puoli palaa hiivaa (25g) tai pussi kuivahiivaa
(Jos käytät kuivahiivaa, muista nesteen oikea lämpötila.)
2 dl puuroa, perunamuussia, erilaisia leseitä, rouheita tai muita viljatuotteita tai siemeniä+pähkinöitä
3-5 dl jauhoja (määrä riippuu edellisen aineosan koostumuksesta)
(1,5tl suolaa)
loraus öljyä

Liota tuorehiiva veteen (kuivahiiva lisätään aina jauhojen seassa). Jos käytät taikinaan puuroa, varo, ettei se ole liian kuumaa ja "polta" hiivaa.
Sekoita puuhaarukalla tai kädellä (jos puuro on kokkareista, kannattaa taikina tehdä käsin) ainekset karkeusjärjestyksessä. Tee taikinasta puuromainen.
Muutaman kerran kokeilun jälkeen huomaat, kuinka löysäksi taikinan voi jättää.
Käytä astiakulhona vaikka isoa vatkauskulhoa, mikä sopii mikroon. Mikrouuni on tehokas, vedoton paikka taikinan nostatukseen. (Älä kuitenkaan laita mikroa päälle.)

Laita taikinakulho nousemaan vedottomaan paikkaan vaikka tunniksi.

Vuoraa "puolipelti" tai reunallinen uunivuoka (40X20cm) leivinpaperilla. Sekoita taikinaa pari kierrosta. Kaada kumilastan avulla taikina paperin päälle ja anna vielä kohota vartin verran ennen uuniin laittoa.
Paista leipää uunin alatasolla 200 asteessa niin kauan, että pinta on kauniin värinen, eikä pohjakaan näytä raa´alta. Jos leipä uhkaa tummua liikaa ennen kypsymistään, laske uunin lämpöä.

Paistoaika riippuu paljon käyttämistäsi raaka-aineista. Pelkistä jauhoista tehty leipä kypsyy nopeammin, puuroa ja perunaa sisältävä leipä vaatii pidemmän kypsymisajan.

Meidän tämänpäiväisessä leivässä oli kaksi desiä kaurapuuroa ja puoli kiloa ohrajauhoja. Leipäpellillisen hinnaksi tuli sähköineen ja leivinpapereineen noin 80 senttiä.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Pitkästä aikaa radio keittiön pöydällä

Jari Sinkkonen piti juuri Tuomasmessussa niin hyvän saarnan lapsista ja vanhemmista, että ajattelemista jäi puheen jälkeen vielä vanhoillekin vanhemmille. Sinkkosen puheelle antoi erityistä painoarvoa Raamatusta luetut perustelut. Sinkkosen kasvatusohjeet ovat aina olleet sopusoinnussa Raamatun periaatteiden alla, vaikkei hän asiasta ole suurta porua pitänytkään. Ehkä juuri sen takia niillä kasvatusperiaatteilla on vuosikymmenestä toiseen saatu tuloksia, koska ne eivät ole eri opintuulissa heittelehtineet.
Toivottavasti tämäniltainen Radio Dein lähettämä Tuomasmessu on myöhemmin kuultavissa arkistosta, koska haluaisin kuulla sen uudelleen ja kirjoittaa puheen pääkohdat muistiin.

Tuo radio, jota nyt kuuntelemme, oli isin huippulöytö lauantaiselta Kansainvälisen koulun kirpputorilta. Laitteella voi kuunnella cd-levyjä ja c-kasetteja, joten nyt voidaan kaivella esiin kaikki vanhat musiikki- ja puheaarteet, jotka ovat olleet vuosia ääneti. 
Pikkutytöt löysivät oikein kivoja leluja, Miika euron sählymailan ja kaksi koripalloa eurolla ja kahdella. Minun löytöni oli jättisuuri muovilaatikko, johon amerikkalaisrouva oli teipannut lapun "Free". Laatikko oli täynnä posliiniastioita. Surullisenhuonolla englanninkielelläni kysyin rouvalta, että "kuinka paljon hän haluaa rahaa, jos vien pois kaikki astiat ja kannellisen muovilaatikon, jossa astiat on". Rouva sanoi, että hän itsekin tarvitsisi laatikkoa, mutta jos maksan vitosen, voin viedä kaikki. Siinä vaiheessa pidin kiirettä lyödä kaupat lukkoon, koska lähettyvillä parveili laumoittain ihmisiä ja huomasin, että tätä tilaisuutta ei kannata jättää käyttämättä, vaikkei meillä astioista olekaan pulaa. Tiedän, että tulevaisuudessakin omaan pesäänsä muuttajat tulevat aukomaan äidin keittiönkaappeja kippoja ja kuppoja etsiskellessään. 
Astiat olivat kauniita ja laadukkaita ja 70 litran muoviboxissa on mainiota viedä muuttotavaroita talolle.

Huomenna menen tekemään lyhyen aamuvuoron hoitajan töitä. Edellisistä vuoroista viisastuneena etsimme nyt lasten kanssa kaikki vaatteet aamua varten valmiiksi. Saaralla ja isillä oli ollut ulkohousuepisodi, jollaista kukaan osapuoli ei halua kokea uudelleen. Olen aivan vakuuttunut, että tuon aamun jälkeen Saara ei tule enää koskaan pukemaan kirkkaanpunaisia henkselitoppahousuja jalkaansa. Ymmärrän täysin, että se oli "todella noloo". Annamme Saaran kanssa isille anteeksi, vaikkei hänen mielestään punaiset toppahousut ole ollenkaan nolot kenenkään päällä. Meidän mielestämme on ja se on näitä makuasioita.

Tämän hetkisen tilanteen mukaan pääsemme muuttamaan heinäkuun puolivälissä. Se on ainakin isin töiden loppumisen ajankohta. Nyt ei näytä järkevältä lähettää osaa joukkoa maalle etukäteen, vaikka Anne-Marille jo markkinoin, että hän voisi kyllä muuttonsa toteuttaa jo vaikka heti koulunsa loputtua.
Käytännössä muutto on jo alkanut sillä tavoin, että kokoan sellaisia tavaroita, joita ei täällä enää välttämättä tarvita ja pakkaan maalle vietäväksi: valokuvat, matot, kirjat, dvd-elokuvat, muisto-ja "perintö"esineet, matonkuteiksi varatut vanhat lakanat ja talteen kerätyt säilöntäpurkit ja -pullot. Hyvä kuorma tulee jo noistakin.