Töissä = kesä

 "Milloin sinulla on loma?" on kysymys, johon olen vastannut tänä kesänä useallekin kysyjälle. Tänä kesänä vastauskin tuohon kysymykseen on ollut poikkeuksellinen: "minulla ei ole tänä kesänä kesälomaa".

Vaihdoin kevättalvella työpaikkaa ja sen johdosta ei ole lomapäiviä karttunut. Toki jos lomaa kaipaisi, voisi olla tekemättä työtä ja savolaistermein voisi pitää "ommoo lommoo".

Hoiva-alalla on tällä hetkellä ennennäkemätön hoitajapula. Tuohan tarkoittaa sitä, että niin piskuista pitäjää ei olekaan, etteikö sen hoivakodeissa olisi tekemätöntä työtä tarjolla hoitoalan ammattilaisille. Kangasniemikään ei ole tältä kurimukselta säästynyt. Työtä olisi tarjolla, mutta mistä löytää työttömiä hoitajia.

Kahvitaukokeskusteluissa on tänäkin kesänä pohdittu, millä saisi hoitoalan vetovoimaa kohennettua. Parempi palkka ei tunnu tällä hetkellä olevan se keino, jolla ala saataisiin kiinnostavaksi. Hoivatyön arvostuksen lisääminen? Työsuhde-edut? Aika neuvottomiksi olemme me hoivatyön ammattilaiset itsemme kokeneet: jos olisimme itse nuoria ja tulevaisuuden alaa pohtimassa, mikä saisi meidät hakeutumaan alan opintoihin? 

Viime vuosien julkisuushälyt hoitovirheistä, räikeistä laiminlyönneistä, yritysjättien toimintakulttuurista ja uutisoinnit alalta paosta yhdistettynä siihen, että joskus myös hoivalaitoksissa kuolee hoidettavia, ei luo kovin ruusuista kuvaa hymyillen kutsumustyötään tekevistä hoitajista.

Löytyykö vielä työuraansa suunnittelevista nuorista niitä, jotka näkevätkin pinnan alle:                       - kun viikkoja puhumattomana ollut asukas kuiskaa sinulle "kiitos", kun kuivaat hänen kasvojaan suihkun jälkeen 

-kun peitellessäsi asukasta yöunille tämä kysyy "tulethan aamulla uudestaan"  

- kun syöttäessäsi asukkaalle päivällistä, tämä kysyy: "olethan sinä jo saanut ruokaa - pistä välillä omaan suuhusi".

Tänä syksynä tuen ja kannustan jokaista, joka on päättänyt alkaa opiskella hoiva-alaa. Jos itse pähkäilet, mitä alkaisit opiskella, ota selkoa hoiva-alan työstä, oppilaitoksista, oppisopimuskoulutuksesta ja kokeile edes, tulisiko sinusta hoitaja. Työttömyyden uhka on sillä alalla täysin tuntematon käsite.

Kuria tiskipöydälle

Perheellämme on aina ollut ongelma, johon olisi olemassa helppoja, järkeviä ratkaisuja. Jostakin syystä -kun alttiita tiskikoneen täyttäjiä on löytynyt - ongelmaa ei ole korjattu.

Usealla perheenjäsenellä on ollut tapana aina tullessaan keittiöön juomaan vettä, ottaa puhdas lasi tai muki juomista varten. Lisäksi on niitä, jotka eivät muista, mistä kupista joivat edellisellä kerralla ja ottavat sitten varmuuden vuoksi kaapista puhtaan.

Tämän pyykkipoikaniksin taisin kuulla Heliltä varmaan kymmenen vuotta sitten. En tiedä miksi olen jatkanut typerää ja epäekologista turhaa tiskaamista, enkä ole laittanut perhettä ruotuun. Vaan vieläpä ehtii, kun kotonaolevien lasten lukumäärä on kuusi kolmestatoista!

Katsotaan, omaksutaanko uusi toimintatapa ilman ohjeistusta. Jätin nimikoidut pyykkipojat tiskipöydälle ja aamulla jo näen viitteitä siitä, alkaako mitään tapahtua.

Ei vara venettä kaada ja onneksi ei ole venettäkään

Edellisistä tuulenhujakoista opiksi ottaneena aloitin varustautumisen täksi päiväksi luvattuun ukkosmyrskyyn jo aamukahvin aikoihin.

Vaihdoin varavesikanisteriin veden, vein kumpaankin vessaan täydet vesiämpärit, varasin eläimille reilusti juoma- astioita, keitin termospullon täyteen teetä, varasin keittiöön käyttövettä, pyöritin pyykkikoneen pikaohjelmalla, latasin tiskikoneen ja pesin käsitiskit, tein päivän ruuat valmiiksi, en laittanut pannuhuoneeseen tulia kattilaan, vaan napsautin varalle sähkön päälle käyttöveden lämmitystä varten ja seurasin sivusilmällä sadetutkan kuvan kehittymistä sääsovelluksessa.

Tämän kesän aikaisemmissa ukkosmyrskyissä sähköt ovat katkenneet jo ensimmäisissä tahdeissa, niin nyt en halunnut löytää itseäni puolivalmiin ruuan ääreltä hellan luota ihmettelemästä. Pienoista stressiä aiheutti aikaisemmilla kerroilla myös kolme jääkaappia. Nyt nostin varmuuden vuoksi kuhunkin jääkaappiin pakastimesta mehupöniköitä, koirienruokaa ja marjoja. Jäiset tuotteet antavat jääkaapille sähkökatkoksen aikana hiukan armonaikaa.

Kun olin tyytyväinen kaikkiin varautumistoimiini ja tuuli alkoi jo länneltä puhaltaa ihan reippaasti, otin marja-astian ja käväisin tekemässä marjakatsauksen.

Vadelmat kypsyvät jo hyvää vauhtia ja viimeisiä metsämansikoita löytyi vielä. Rakkain mustikkapaikka Kuopion Veljen metsässä tuntui siltä, kuin olisin vasta ihan vähän aikaa sitten sen hyvästellyt. Todellisuudessa se oli lokakuuta, kun viimeksi siellä kävin.

Oli niin suuri ilo nähdä, että mustikkapaikka ei petä minua tänäkään kesänä.

Keräsin vadelmia, metsämansikoita ja mustikoita yhteensä litran verran ja kerkesin kotiin, ennenkuin sade alkoi ryöpytä. Varsinainen ukkosrintama ohitti meidät pohjoisen puolelta ja vettäkin saimme vain vajaan tunnin ajan. Monen viikon helteen jälkeen tuollainen sade on vain hetken ensiapu. Jotta luonto saisi vettä elpyäkseen, saisi sataa viikon.

Niin tervetullut sade ja vaimea ukkosen jylinä oli, että menimme kaikki katselemaan ja kuuntelemaan sadetta talon etukatokseen. Kerroin perheelle, että ollessani lapsi, menimme veljeni kanssa tällaisilla sateilla aina juoksemaan pihanurmille ilkosen alastomina. Ehdotin nyt samaa, mutta ehdotukseni ei saanut keneltäkään vastakaikua.

En osaa nauttia helteistä, kun tiedän, että sade olisi meille nyt tärkeämpää. Olisi kai aika oppia, ettei kannata ottaa stressiä asioista, jotka ei ole omassa vallassa.

Alkavan viikon opinkappaleeksi yritän ottaa, että hyväksyisin lähelläni olevat ihmiset juuri sellaisina kuin kukin on. Että kunnioittaisin toisten näkemystä elämästä.