Pidän vapaapäivänä sellaista arkipäivää, kun ei tarvitse käydä kylällä eikä ruokakaupassa. Olisiko viimeisen puolen vuoden ajalle sattunut tasan yksi sellainen päivä. Niin ja tietysti ettei sinä päivänä ole palkkatöitä.
Tänään oli siis vapaata työmailta, mutta hieman koin ärsytystä, kun Ässän kassajonossa vilkaisin kelloa ja se oli reilusti yli kahden. Ne Ässän kassajonot on kaiken lisäksi kesäaikaan ilman pikkulapsiakin liikkuvalle aika kärsivällisyyskasvatusta.
Olin aamupäivällä tuonut kaksi tytöistä kylälle ja ajattelin samalla katsastaa äidin tilanteen, kun hän oli pyytänyt tuomaan kylmälaukun, että saisi pakastimensa sulatettua. Enhän minä nyt voinut jättää vanhaa ihmistä kyykkimään pakastimensa kanssa, vaan tyhjensin sen ja lykkäsin kuumavesikattilan sulattamaan jäitä. Sillä aikaa menin kauppaan ihan siltä varalta, että äiti pärjää ruuan puolesta tulevat päivät, kun minulla alkaa neljän yövuoron putki.
Kummasti hommat minulla aina poikii äidille mennessä ja loppujen lopuksi nappasin vielä matot äidin lattialta ja pakastimen kuivauksen jätin suosiolla äidille.
Kävin sitten vielä tekemässä omat ruokaostokset ja ilokseni törmäsin kaupassa pariin omaan lapseen. Toisen kanssa höpötin maitokaapin edessä pikaiset kuulumiset ja toinen ilmoitti Papalle, että tuleekin minun kyydillä kotiin.
Makaronilaatikkoa pitkään oli tehnyt mieli ja kun sen lykkäsin uuniin, menin laittamaan lämmityskattilaan tulet. No siinä samassapa tuli mieleen, että jos ne äidin matot nyt huiskaisee painepesurilla puhtaiksi, niin ei jää se asia mieleen roikkumaan.
Huiskaisin äidin matot ja nappasin käytössäni olevasta autostakin muovimatot pesuun. Samassa tietysti pesin Papankin auton päältäpäin. Minun käytössäni oleva auto (se ei siis ole minun auto, vaan on Papan nimissä) oli pihassa niin päin, että minulle riitti, kun pesin sen vain sieltä kuskin puolelta. En jaksanut viritellä pesuria auton toiselle puolelle. Riittää, kun käyn autoon, että kuljettajan puoli autosta on puhdas.
Meidän Elia tykkää siivota autoja sisältäpäin ja kun Elia tuli käymään ulkona, kysyin, viitsisikö hän imuroida auton, niin minä pyyhin sisätilat rätillä.
Sillä aikaa kun makaronilaatikko paistui, oli lämmityskattilassa tulet, matot pesty ja auto siivottu.
Yksi kauempana asuvista tytöistä on käymässä ja hän oli kirkonkylällä käyntini aikana siivonnut, tiskannut ja leiponut pellillisen raparperipiirakkaa.
Illansuussa poikkesi vielä yksi kylällä asuvista lapsista, niin onhan tässä ollut yhdelle vapaapäivälle antoisaa sisältöä. Ja ihan raukea olokin hiipii. Yritän ensi yönä nukkua, kun neljä seuraavaa valvotaan.
