maanantai 27. huhtikuuta 2015

Sanojen hurja mahti


Metrossa matkalla yövuorosta kotiin katselin kaiteilla roikkuvien ilmaislehtien tämänaamuisia otsikoita. Yksi otsikko pisti silmääni ja jäi sinne pistelemään. "Apua virtaa Nepaliin".
Ihan huomaamatta aloin analysoida tunteitani, mitä otsikko synnytti. Havahduin siihen, että huomasin ajattelevani "no sittenhän siellä on kaikki kunnossa".
Vaikkemme olisi uhranneet aikaamme tiedotusvälineiden antiin Nepalin maanjäristyksen jälkeisestä tilanteesta, tiedämme, että kyseisessä maassa on nyt paljon asioita huonosti, paljon surua, paljon pelkoa, paljon auttajien riittämättömyyden tunnetta.

Entä jos  otsikko olisi kirjoitettu etsusivun pääotsikoksi "NEPALI TARVITSEE APUASI!",
Tuon otsikon jälkeen mieleeni olisi jäänyt koko päiväksi viesti "muista tänään koneella käydessäsi siirtää rahaa jonkun avustusjärjestön tilille". Uskon, että tuo otsikon lause ei olisi jättänyt minua rauhaan, ennenkuin olisin toiminut.

Vähättelemme usein omia mahdollisuuksiamme. Pidämme omaa kymppiämme turhan pienenä. On harmi, että samalla tavalla ajattelevia on kymmeniä tuhansia tässä pienessä, itsekin kovia kokeneessa maassa.

Voit selitellä, että verovaroistamme ohjataan rahaa kansainvälisten kriisien auttamiseen. Olisimme säälittävän itsekäs kansa, jos näin ei olisi.

Jos vielä jahkailet, käytä mielikuvitustasi. Kuvittele itsesi oman kotisi raunioiden äärelle. Jos haluat tehostaa vaikutelmaa, kuvittele, että oma lapsesi/puolisosi/isäsi/äitisi/ on siellä törkykasan alla.

Jätetään tämän päivän/ viikon appelsiinit ja banaanit ostamatta.

https://www.punainenristi.fi/materiaali/katastrofiapu
https://www.unicef.fi/tue-tyotamme/tee-kertalahjoitus/
http://www.fida.info/
http://www.worldvision.fi/
http://www.kirkonulkomaanapu.fi/lahjoita/?id=2475&gclid=CM3q2o7wlcUCFaHOcgod4HsAbw

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Paljon töitä

Yövuorojen lomassa on lähes turha tulla blogiin haahuilemaan, kun alkeellinenkin kielellinen ilmaisu on työn takana ja tuotos vähintäinkin kyseenalaista.
Viime yö oli seitsemäs työyö ja aamupuolella yötä olimme yökkökollegan kanssa jo täysin peräänkatsottavia ja sananlöytämisen vaikeus ilmeistä. Yökkökaveri sanoi lähtevänsä laittamaan "kertakäyttöpuuroa" aamukierron päätteeksi, kun tarkoitti pikapuuroa. Hississä seisoimme pitkän tovin ja ihmettelimme, miksi hissi ei liiku. Eihän hissi lähde itsestään liikkeelle. Kun yökkökaveri soittaa ja pyytää avuksi kakkososastolle, minä menen viitoselle. Ja kun työvuoron lopuksi yrittää kirjata koneelle yön tapahtumia, muistaa vain vaipan sieltä, toisen täältä. Sitten soitetaan kollegalle ja kysytään, "kenelläs ne kakat nyt olikaan"... On hyvä, että yötyökaveri on huumorin suhteen samalla aaltopituudella.

Töitä minulla on viime aikoina ollut enemmän kuin koskaan. Tavallaan on kyseessä loppurutistus, sillä heinäkuun alkupäiville on merkitty näillä näkymin viimeiset työvuorot Helsingissä. Muuttopäivä on vielä avoin, mutta toivon sen olevan heinäkuun loppupuolella.
Anne-Marihan on jo kangasniemeläinen ja asuu taloa sydämensä kyllyydestä. Sydämen kyllyyttä, sisua ja voimia tarvitaankin, sillä linja-autovuorojen harveneminen tarkoittaa hänelle 30 kilometrin pyöräilyä useimpina työpäivinä.

Kaisa oli pääsiäisloman talolla ja erittäin vastahakoisesti hän tuli sieltä takaisin kaupunkiin. Kaisaa vähän lohdutti, kun lupasin, että hän saa muuttaa talolle jo heti koulun loputtua kesäkuun alussa. Kaisa vielä varmisti, että saako hän myös viedä kaikki tavaransa jo silloin. Varmaan epäili, että kuitenkin sitten pakottavat vielä takaisin kaupunkiin, jos tänne jää vielä hänen tavaroitaan.

Kaisan monivuotinen toive ja iltarukousten aihe, oma koira, on toteutunut. Talolla odottaa Kerry eli Keri, joka on jo nyt nimetty Kaisan koiraksi, vaikka Anne-Marin hoivissa siellä onkin.

Kuopion Veljen kanssa pohdiskelimme eilen puhelimessa polttopuutalkoiden ajankohtaa. Ensi talven polttopuunkulutus on moninkertainen tähän talveen verrattuna. Tämän talven talo on lämmitetty pääasiassa sähköllä, mutta vastaisuudessa puiden mättäminen uuniin tarkoittaa suuria rahansäästöjä.

Koiratarhan laajennus on myös tämän kevään ohjelmassa. Kanalan pohtimisen jätämme varmaan suosiolla tulevaisuuteen. Mitään suurempia remonttihommia ei ole muuton myötä edessä. Minulle on pääasia, että selvitämme täältä kunnialla yhdeksän hengen muuttokuorman katon alle talolle ja saamme kaupunkikodin tyhjennettyä. Kaupunkiin jäävän lähihoitajapojan asuntoasia on vielä auki, mutta toinen täällä asuneista isoista pojista muutti pääsiäisviikolla omaan huusholliin.

Kaikki muuttoon liittyvät asiat ovat hoituneet yksi kerrallaan ja oikeaan aikaan. Suhtaudun luottavaisin mielin, että myös loputkin asiat järjestyvät parhain päin. Hyvin tyytyväinen olen tällä hetkellä siitä, että kaikki muuttajat ovat hyvillä mielin lähdössä ja kukaan lapsista ei koe asiaa vastenmieliseksi. Sen kyllä olen vähitellen havainnut, että Helsinkiin jäävät ovat jo silloin tällöin ilmaisseet kaihoja tunteitaan sen suhteen, että välimatkamme on ensi syksynä melkein 300 kilometriä. Meidän iloksi se varmaan tarkoittaa usein pistäytyviä vieraita viikonloppuisin ja loma-aikoina.

Viimeiset viikot Helsingissä hujahtavat vauhdilla. Sen havaitseminen on saanut aikaan muun muassa sen, että kuviksi tallentuu taloja ja raitiovaunukiskoja, työpaikan kiviaitaa ja kotikulmien lapsia. Ja joka päivä joku mainitsee: "sitten kun ollaan talolla, niin..."