perjantai 31. elokuuta 2012

Suihkuevakko päättyi

Tarkoitukseni oli jo mennä nukkumaan, mutta pakko oli tulla kertomaan, miten mainio uusi lattia on nyt meidän kylpyhuoneessa eli tuttavallisemmin sanottuna isossa vessassa. Materiaali on siniharmaata epoksia ja siinä on sinisenkirjavia hippusia pintaan ripoteltuna. Lähes kaiken teknisen tiedon utelin lattiaa työstäneeltä mieheltä, mutta hippusten virallinen työmaaslanginimitys unohtui kysyä. Pääasia, että lattia näyttää ja tuntuu ensivaikutelmana täydellisen hyvältä. Pinta ei ole märkänäkään liukas ja äsken suihkussa käydessäni huomasin, että täytyy hommata lastain, jolla veden saa hyvin vedeltyä lattiakaivoon. Urakoitsija vakuutteli minulle tänään puhelimessa, että wc-istuin todellakin pysyy ilman pultteja paikallaan pelkän liiman voimalla. Pidin kuitenkin lapsille vakuuttavan muistutuspuheen, että pytyn päällä ei nyt saa kyllä kiipeillä eikä keikkua, koska ihan heti en usko minkään liiman pitävän posliinipyttyä paikoillaan.
Saimme myös uuden saunan oven lahonneen tilalle ja se vasta kaunis onkin. Kyllä asumismukavuutemme kohosi paljon remontin ansiosta. Pyyheliinojen säilytyshyllylle keksisin mielelläni ihan uuden paikan, koska uusi lattia viettää entistä enemmän lattiakaivoon päin. Vanhankin lattian aikana pyyhehylly keikkui seinän vieressä, kun sille ei ollut tasaista paikkaa. Ihanaa avaruutta suihkutilasta en nyt mielelläni veisi. Tuntuu, että on helpompi hengittääkin suihkussa, kun ei seinät ahdista. Voi olla, että hengityksen helppous johtuu ihan muistakin syistä, koska vanhaa lattiaa kuivattiin kolmisen viikkoa.

Hoitolapseni vietti lomaviikon ja minä luulin tekeväni tämän viikon aikana mullistavan paljon tekemistään odottavia hommia. Sellaisia nyt muutaman mainitakseni olisi esimerkiksi parvekkeen raivaus Saaran leluista ja lopuista kasvinkasvatuskokeiluista, loppumaton puhtaanpyykinkasa, joka metrin madalluttuaan kasvaa puolitoista metriä uudelleen, kun siirrän siihen kuudelta pyykkitelineeltä parvekkeelta kuivat pyykit. Lisäksi operaatio jauhokaapin sisällysten purkittaminen on edelleen kesken. Sillä tarkoitan jauhojen, hiutaleiden ryynien ynnä muiden leipomustarvikkeiden siirtämistä omiin purkkeihin. Olen niin loputtoman kyllästynyt tämän talon riesana oleviin useammanlajisiin vikkeläjalkaisiin, että luovutan niiden edessä ja piilotan kaikki ruokatarvikkeet tiiviskantisiin purkkeihin. Naapurin rouva kertoi suunnittelevansa ihan samaa. Myrkyttäminen ja kaappien pesu on ihan ajan haaskausta kotikonstein, kun elikot piileksivät rakenteissa ja hiippailevat sieltä myrkynhajujen hälvettyä.

Siltä naapurin papalta, joka lahjoitti minulle mankelin, särkyi kesällä pyykkikone. Lupasin papalle, että pesen hänen pyykkinsä niin kauan, kuin asumme täällä.
Viikolla sovimme papan kanssa, että perjantaina aamupäivällä haen hänen eteisestään pyykkikorin. Aika sovitettiin tarkasti papan menoihin, siivoojan ja kotihoidon käyntien lomaan. Tänä aamuna puoli seitsemän jälkeen puhelimeni soi. Luulin ääntä ensin herätykseksi ja olin jo sammuttaa puhelimen, kun huomasin, että pappahan siellä soittelee.
- "Täällä olis pyykkikori eteisessä ja kahvit pöydässä..."
Koska tiesin papan termospullon olevan käytössä, lupasin tulla lapset kouluun laitettuani.
Tuli omankin mieheni huumorintaju testattua heti aamutuimaan.
Näköjään täytyy jatkossa sopia likapyykin haku ihan extempore-juttuna, ettei tule noin suurta urakkaa naapurin papalle. Tosin huomasin kyllä aamupäivällä kahvia juodessani ja tiikerikakkua syödessäni, että ihan juttukaverin puutteen vuoksi se pappa ne kahvit keitti.

maanantai 27. elokuuta 2012

Perheen rahat teinin käsissä - tv-sarja antaa ajateltavaa

Odotetun ja toivotun norjalaisformaatin suomalaisversion ensimmäisen jakson "ennakkonäytäntö" nähtiin eilen TV2:ssa. "Teinipomo" sarjaa esitellään seuraavasti:
"Mitä tapahtuu, kun perheen talous annetaan kuukauden ajaksi teinin haltuun?
Kaikkia Teinipomon päähenkilöitä yhdistää kiinnostus rahaan ja halu saada enemmän kuin on mahdollista. Taustoiltaan ja taloudelliselta asemaltaan sarjan nuoret ovat kuitenkin hyvin erilaisista lähtökohdista, niin pienituloisten yksinhuoltajaäidin lapsista erittäin hyvin toimeentuleviin nuoriin.
Nuorten tukena ohjelmassa toimii talousneuvoja Satu Silen. Norjassa ohjelma lähetettiin nimellä Teenage boss."

Kuusiosainen sarja lähetetään 6.9.-4.10. klo 19.30 ja uusinnat sunnuntaisin klo 15. Ohjelmat ovat katsottavissa myös Yle Areenassa.

Tykästyin ohjelmaideaan nähtyäni muutaman jakson norjalaisohjelmasta. Ohjelma sopii mainiosti koko perheen katsottavaksi. Keskustelua aiheesta syntyy ihan luonnostaan. Ensimmäisen jakson vanhemmat saivat ainakin meidän perheen nuorisolta paljon myötätuntoa, jopa sääliä. Kovin  itsekkäiltä tuntui perheen tyttären puheet isälleen. Sen verran luontevasti tytön repliikit tuli, ettei ollut aihetta epäillä niitä muotoillun vain ohjeman juonen pitimiksi.

Ihan luonnostaan pohdimme ohjeman päätyttyä, millainen ohjelma meidän perheestä syntyisi. Ohjelman perusidea rahankäytön sokaisemista, ehkä hieman materialistisista nuorista ei kyllä täyttyisi meidän kohdalla. Kyllä minun kiitollisuudella täytyy todeta, että nuoremme pyytävät rahaa vain todellisiin tarpeisiinsa ja silloinkin kauniin varovaisesti "mahtaisiko sinulla olla.." Karkinnälkä tulee äidillekin ja pieni herkku silloin tällöin kuuluu elämään kelle hyvänsä.

Minusta ohjelman tekee mielenkiintoiseksi myös se, että voi vertailla erilaisten perheiden rahankäyttötapoja: mihin toiset ovat valmiita laittamaan rahaa ja kuinka paljon.
Toivottavasti tulevissa jaksoissa ohjeman asiantuntijana toimiva talousneuvoja Satu Silen pääsee näyttämään ammattiosaamistaan myös perheitä hyödyttävällä tavalla.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Toiset tekee, toiset opettelee


Kesän aikana 14-vuotias tyttäreni innostui leipomisesta ja ruuanlaitosta. Ennakkoluulottomasti hän kokeilee vaativiakin reseptejä ja onnistuu tekemisissään niin hyvin, että kehoitin häntä vakavissaan harkitsemaan alaa vaikka ammattina.
Kuvassa houkuttelevat muffinssit on yksi esimerkki tyttären taidoista. Minusta muffinssin kuuluu olla juuri tuollainen: pursuavan kuohkea, revähtänyt pinta, joka houkuttelee katsomaan, löytyykö muffinssin sisuksista suklaanpaloja.
Se. miksi tässä hehkutan noiden kaloripommien takia, on kuitenkin toinen juttu. Olen itse tehnyt samalla ohjeella, samoista raaka-aineista, samassa uunissa noita samoja leivonnaisia ja ne eivät näyttäneet ollenkaan samanlaisilta. Muffinssien pinta jäi arkipäiväisen tasaiseksi, eikä niissä ollut ollenkaan samaa "amerikanmuffinssien" glamouria, kuin tyttären tekemissä. Onko siis niin, että toiset ovat tekijöitä jo syntyjään ja toiset saavat opetella tekemistä?

Laitan ohjeen tähän, jotta äidit ja tyttäret saavat kokeilla, kuka osaa. Muut voivat kokeilla ja pohdiskella, saako kaupasta tai kahvilasta mistään yhtä hyviä suklaamuffinsseja. S-marketin raaka-aineista, kun suklaana käytettiin X-tra tumma suklaata, leivonnaisten kappalehinnaksi tuli 40 senttiä.

200g voita
2 1/2 dl sokeria
3 munaa
1/2 dl kaakaota
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
4 1/2 dl vehnäjauhoja
150g rouhittua tummaa suklaata
2 dl maitoa

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen vatkaten. Mittaa ja sekoita jauhot ja suklaa ja lisää takinaan.
Lisää lopuksi maito nopeasti sekoittaen. Jaa taikina yhdeksään isoon muffinivuokaan.
Paista 225 asteessa uunin keskitasolla n.15 minuuttia.

lauantai 25. elokuuta 2012

Joukko taas koossa

Ruokakuntaamme kuuluu taas 14 henkeä. Kävimme iltapäivällä isin kanssa hakemassa Kampaajatytön tavarat Pitäjänmäeltä alivuokralaisasunnosta, jossa tyttö asusti kesän. Vuokrasopimus loppuu kuun vaihteessa ja nyt sattui isillä olemaan sopiva päivä hommata vuokra-autoa ja toimia kuskina.
Tyttö totesi ihmeekseni, että on mukava palata Ruoholahteen. Olin ajatellut, että hän olisi apealla mielellä, kun ei löytänyt toista vuokra-asuntoa ja joutuu palaamaan kotiin meidän mölypesään. Kyllähän täällä tietysti, kun vain ahtauden kanssa tulee toimeen, on monia luontoisetuja, joita yksin asuessa ei ole. Pyykkihuolto toimii, ruokaa löytyy ja yksinäisyyden hetkinä löytyy seuraa samojen seinien sisältä. Totta on sekin, että matkustaminen täältä on helpompaa ja nopeampaa, kuin Pitäjänmäeltä.

Kyllä nousee pienet ja vähäpätöisiltä tuntuvat asiat arvoon arvaamattomaan, kun on välillä kokenut muuta niiden tiimoilta. Tuntui taivaalliselta nukkua tänä aamuna kaikessa rauhassa, kun koko kesän olin herännyt joka lauantai- ja sunnuntaiyönä puoli kolmelta ja lähtenyt töihin.
Miestä muistutin äsken, kun hän lähti yöksi töihin, ettei tule huomenaamulla vanhasta tottumuksesta töistä päästyään Narinkkatorille minua tervehtimään. Tämä kesä jäi mieheni ja minun mieleen noista viikonlopun varhaisista hetkistä, kun mies kävi toivottamassa hyvää työvuoron jatkoa minun ollessa lakaisemassa ravintolan terassia.

Kylpyhuoneemme lattiaremontti jatkuu vielä, kun tasoitus piti tehdä uudestaan ja saunan puolelta löytyi vielä kosteutta. Taloyhtiön saunatiloihin pääsemme näin lauantaisin vasta iltayhdeksän jälkeen, koska asukkailla on varattuja saunavuoroja. Iltamme siis venyy väistämättä, mutta siskon kotiinmuuton takia täällä on niin hilpeäniloisia lapsia, että leppoisa koti-ilta näyttäisi tulevan.
Minä valitsen hilpeänleppoisan pyykinlaittoillan.

tiistai 21. elokuuta 2012

Kangasniemen marjat piirakkaan Helsingissä!

Eilisistä kahvipullista on enää kaunis muisto ja pullan mieliteko vain jatkuu.
Tämän kesän ainut oikea mustikkapiirakka oli suuri menestys ja onnistui vielä mallikkaasti, joten tänään on vakaassa suunnitelmassa kesän toisen pullamustikkapiirakan teko. Joku vinkkasi, että pensasmustikka metsämustikan seassa tekee mustikkatäytteestä pehmeän täyteläisen, joten kauppareissulla kumarruin S-marketin marja-altaan reunan yli. Harvemmin hihkun kaupassa minkään asian takia, mutta äsken siinä marja-altaan vierellä kyllä hihkuin: pensasmustikkarasioiden päällä luki tutun maisemakuvan koristamassa etikettitarrassa "Pynnösen marjatila, Kangasniemeläistä mustikkaa, viljelijä/pakkaaja Silja ja Timo Seppälä, Vaimosniementie, Kangasniemi" !
Upeaa, että kotikontujen marjat löytyvät Helsingistä, Ruoholahden S-marketin kylmäaltaasta. Viidentoista euron kilohinta ei tunnu pahalta, kun ajattelee marjan matkaa Vaimosniementieltä liki 300 kilometriä tänne etelään.
Toivon oikein runsasta satoa kangasniemeläistilan marjoille, terveyttä viljelijäpariskunnalle ja suotuisaa talvea kasvuston säilymiselle.
Eläköön suomalaiset marjatilat!

maanantai 20. elokuuta 2012

Perheen viimeinen esikoululainen

Niin vain meidän Tirtetta-Saarasta tuli eskarilainen.
Saarahan on ollut koko ikänsä kotihoidossa ja on vain haaveillut pääsystä päiväkotiin. Esikoulupaikan hän sai tutusta päiväkodista, jossa kaksi vanhempaa sisarusta kävi myös esikoulun. Päiväkodista kertoo paljon se, että suurin osa henkilökunnasta on viihtynyt työpaikassaan vuosikaudet. Päiväkodin iloinen, hyväksyvä ilmapiiri on myös lasten vanhempien aistittavissa.
Pari viimeistä viikkoa ennen esikoulun alkua sujui Saaralla jännittyneen odotuksen vallassa. Vähintään kolmesti päivässä piti laskea, kuinka monta yötä on aikaa eskarin alkuun. Kun ensimmäisenä päivänä hain Saaraa hoidosta, hänen ensimmäinen lauseensa oli "mä olen ollut kiltisti täällä". Saara on niitä lapsia, joille ei tarvitse sanoa "muista sitten olla kiltisti". Näköjään tottelemisen Saara mielsi muistuttamattakin kuuluvan esikoululaisen tapoihin.

Saara on periaatteen ihminen. Hänellä on jo vahvoja mielipiteitä  ja hän myös pitää kiinni asioista, mitkä kokee oikeiksi. Heti ensimmäisinä päivinä Saara oli tehnyt selkoa tarhakavereidensa perheiden tavoista ja tottumuksista. Minulle hän kertoi kysyneensä tarhakavereilta, juoko näiden isät "alkoholista kaljaa". Sain tarkan selvityksen kunkin perheen juomistavoista, mutta Saaran selvityksen mukaan kenenkään isä ei juo alkoholista kaljaa, ainoastaan kotikaljaa.
Kun asia tuli täällä kotona puheeksi, isoveli tokaisi: "mitähän kaikkee sä oikein siellä tarhassa puhut..."

Nyt loppukesästä olemme törmänneet helsinkiläisittäin aivan uuteen asiaan: öisin ikkunoista tulee hyttysiä sisälle ja ne purevat nukkujia hanakasti. Saaralla hyttysenpuremat nousevat paksuiksi paukamiksi ja ne kutisevat kovasti. Saara hoitaa paukamat tunnollisesti ja liimaa laastarilapun jokaisen jäljen päälle. Niinpä tyttö on viime viikot muistuttanut lähinnä suuronnettomuuden uhria ja isoveljien jatkuvan naureskelun kohteena ovat nuo kymmenet eriväriset laastarit.
Olen antanut Saaran teippailla laastareita aivan vapaasti, koska ei homman kieltäminenkään ole millekään osapuolelle eduksi. Laastarin alla paukama saa parantua rauhassa eikä kutise. Ja kyllä talven tulo häätää purijat ennenpitkää.
Laastareilla kuorrutettua siskoa katsellessaan Lauri-veli antoi Saaralle nimen:
"laastaritar".

Siivoustyömaa vaihtuu kotinurkkiin

Minun puolestani saisi nämä yöjuoksut nyt jäädä joksikin aikaa. Nyt kuitenkin viimeinen siivousyö on takana ja minulla oli riemukas olo, kun ehdin kotiin neljäksi herättämään miestä töihin. Olimme sopineet, että soitan hänelle herätyksen, mutta laitoinkin luutun kanssa töpinäksi ja sain hommat pikavauhdilla valmiiksi.
Töihin lähtiessäni päätin, että kun saan lapset kouluun ja Saaran eskariin, vedän lämpöisen peiton korville ja nukun siihen asti, kuin joku minut herättää. Toisin kuitenkin kävi. Mies tuli kahdeksalta käymään kotona ruokatunnilla ja eskarilaisen vietyäni tuli ihan pakonomainen tarve päästä tekemään pullataikinaa. Korvapuusteista ja voisilmäpullista on niin pitkä aika, että nukkuminen ei kiinnosta nyt ollenkaan. Ja tiedättehän: hyvän pullan salaisuus on oikea voi taikinassa...

Koska tänään ei ole lapsenlasta hoidossa, on täällä suorastaan aavemaisen hiljaista. Koko kesänä oli kahtena päivänä vajaan tunnin hiljainen hetki, jolloin kauhistelin kodin tyhjyyttä. Se lohtu minulla nytkin tässä hiljaisuudessa on, ettei minun tarvitse pelätä työn tai tekemisen puutetta. Eli ei ole vaaraa siitä, että tyhjä koti saisi minut tylsistymään, kun ei ole tarjolla mitään merkityksellistä puuhaa tai ajankulua.
Vieraita ilkiäisi pyytää kylään sen jälkeen, kun olisin kuukauden viettänyt aavepäiviä kotona siivousämpärin ja luutun kanssa.
Tämän päivän nimipäiväsankari vaimonsa kanssa osaa hyvin ummistaa silmänsä meillä vallitsevalta vaihtelevantasoiselta kaaokselta. Laitan teitä varten jemmaan korvapuustit ja voisilmäpullat, kahviakin saa.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Yhdessä yli

Vastoinkäymiset kuuluvat elämään.
Tämä ei tällä kertaa ole mikään lohdutuslause, onpahan vain toteamus.
Ajattelen, että monenlaista vaikeutta koettuaan ei suhtaudu tunteettomuudella tai välinpitämättömyydellä niihin asioihin, jos läheinen tai kanssakulkija painiskelee samojen asioiden kanssa.
Kukapa osaisi paremmin olla tukena syöpään sairastuneelle kuin toinen saman kokenut ja läpikäynyt. Kuka muu osaisi paremmin käsittää elämän raadollisuuden, kun oma mieli on järkkynyt. Kohtalotoveri voi usein olla paras terapeutti.
Suuressa perheessä vastoinkäymiset koskettavat koko perhettä. Oli asia sitten yhden perheenjäsenen painiskelua ongelmiensa kanssa tai koko perhettä koskettava asia, kaikki omalla tavallaan kantavat kortensa kekoon ja yrittävät olla avuksi. Kyllä se on niinkin, että yhdessä läpikäydyt vaikeudet lujittavat perheenjäsenten yhteyttä.

"Kolmisäikeinen lanka ei hevillä katkea" on Raamatun vertaus, jolla tarkoitetaan puolisoiden selviämistä vaikeiden aikojen yli Jumalaan turvautuen.
Oman kokemukseni perusteella minun on todettava, että turmiollisinta parisuhteelle voi olla elämän näennäinen helppous ja yltäkylläisyys. Puolison suuren merkityksen ja tuen arvon näkee kristallinkirkkaana tilanteissa, kun yhdessä joudutaan ponnistelemaan vaikeuksista yli.

Kaikesta aina selvitään. Ja kun on selvitty, osataan arvostaa vakauden, tasaisuuden ja arkisuuden aikaa.


Koulujen alku on pitänyt aivot hereillä äidilläkin. Nyt näyttäisi siltä, että meillä on kaksi ensimmäisen vuoden lähihoitajaopiskelijaa, 2-,3-,4-,6-,7- ja 8-luokkalaiset ja yksi innokas esikoululainen. Lisäksi on viimeisen vuoden kampaajaopiskelija, joka näillä näkymin muuttaa takaisin kotiin kesän omillaan asumisen jälkeen, koska ei ole saanut uutta asuntoa. Lisäksi on yksi työtä ankarasti etsivä täysi-ikäinen ja Armeijapoika.

Koululaisten työ on lähtenyt hyvin liikkeelle ja Melskakin on palannut mummolahoitoon arkisin.
Ensi yönä teen viimeisen vuoron siivoustyötä. Siivouskohde päättyy työnantajaltani ja olen saanut uuden työn omalta alaltani. Jatkossa teen, muiden hommien salliessa, hoitajan ja henkilökohtaisen avustajan keikkatyötä.
Mies on tehnyt ylitöitä omien vuorojensa lisäksi ja on vapaapäivinään "hälytysvalmiudessa".

En nyt ihan sanoisi, että rautoja on tulessa, mutta monessa sopassa ne meidän lusikat  hämmentää.
Oikeasti iltaisin käyn tarkistamassa lastenhuoneiden ovilla, onko kaikki kotona.

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Syksyn uutisia Suomesta

Pysähdyttävää uutisointia niin kaupunkilaiselle kuin maalaiselle Suomessa.
Ohessa linkki:

Vakava ruokauhka Suomessa – ”Eduskunta hätäkokoukseen” - Uusi Suomi

Tekstiä lukiessa muistui mieleeni ne ajattelemattomat, murheelliset kommentit kuluneelta kesältä, kun jotkut olivat sitä mieltä, että pienet on ihmisen murheet, jos täytyy rukoilla sateiden loppumista.

Opetellaan siunaamaan jokapäiväinen leipämme.

maanantai 6. elokuuta 2012

Operaatio kahdeksan koulurepun varustus

Niin kauan kuin minulla on ollut kouluikäisiä lapsia, olen joka kesä tehnyt vakaan päätöksen, että laitan koulutarvikkeet valmiiksi hyvissä ajoin. Joka kesä koulun alkamisen tienoilla huomaan, että ajatuksia koululle ei ole loman aikana uhrattu, rahasta puhumattakaan.
Kun itse olin koululainen - vanhaan hyvään aikaan - kouluunlähtijälle hommattiin reppu ja penaali. Niille täytteet saatiin sitten koulusta. Tänä päivänä huomaan, että vuosi vuodelta odotetaan repussa olevan täytettä omasta takaa enemmän ja enemmän. Monessa peruskoululuokassa ei esimerkiksi enää anneta lyijykynää ja pyyhekumia oppilaille. Jossakin luokassa saa yhden kynän ja kumin lukukautta kohden.

Värikynien, tussien ja vesivärien suhteen olen nyt muutaman vuoden tehnyt niin, että hankin ne vasta koulun alkamisen jälkeen, kun näen, kuinka monet lapsista ovat niitä välineitä saaneet koulusta. Lukiolaisten laskimet, kansiot, harpit ja viivaimet hankin myös tarpeen mukaan. Tänä syksynä on kaksi lukion aloittavaa, joten elättelen hienoisia toiveita, että ainakin osa viimevuotisista kirjoista olisi vielä käyttökelpoisia.
Lukion lukuvuosi (syksystä kevääseen) on jaettu viiteen jaksoon. Jokaista jaksoa varten täytyy hankkia kunkin aineen kirjat, joita sen jakson kursseilla luetaan. Kielissä kirjoja on luku-ja työkirjan lisäksi myös erilaisia harjoituskirjoja sekä iso kielioppi, jota käytetään aina ylioppilaskirjoituksiin asti. Ylioppilaskirjoitusten aikaan hankitaan lisäksi eri aineiden kertauskirjoja.

Käytettyjen oppikirjojen ostaminen on lisääntynyt ja monista kirjakaupoistakin voi jo ostaa myös käytettyjä oppikirjoja. Käytännön ongelma on kuitenkin painosten lukumäärä: uusia painoksia otetaan tiheään ja monet kirjakaupat kelpuuttavat myyntiin vain viimeisimmän painoksen kirjat.
Monet opettajat vaativat myös oppikirjojen olevan hyvin tuoretta painosta.
Meillä on totuttu käytäntöön, että jos käytettyä kirjaa ei ole käyttämässämme kirjakaupassa ollut saatavilla, ostamme suosiolla uuden kirjan. Kalliksi ja aikaavieväksi tulee käytettyjen kirjojen etsiminen monesta paikasta. Kirjastosta lainaaminen ei tänä päivänä onnistu, kun kirjaa tarvitaan heti ensimmäisestä tunnista alkaen.

Helsingissä on tietysti se etu, että jos jokin kurssin oppikirjoista on yhdestä kirjakaupasta loppu, löytyy naapurikorttelista toinen kirjakauppa, jossa kirjaa on.

Pienten koululaisten "kilpavarusteluun" ei onneksi meillä ole lapset tottuneet. Mutta kahdeksan koululaisen ja vanhemman opiskelijan repun laittaminen kouluunlähtökuntoon alkaa olla hyvin ajankohtainen asia. Lisäksi tarvitaan kuusi matkakorttia koulumatkojaan liikennevälineillä tekeville.
Vaikka kesäloman kääntyminen loppupuolelle hieman joitakin koululaisia ärsyttääkin, on kuitenkin vallalla innokas odotus, mitä uusi kouluvuosi tuo tullessaan.

torstai 2. elokuuta 2012

Himoshoppaaja (?) lihakaupassa

Olin eilen työhaastattelussa. Sellainen tilanne ei ole kovin usein elämäni aikana vielä tullut vastaan, joten pieni jännitys kihisi mielessä. Kun haastattelija alkoi tehdä mielenkiintoisia kysymyksiä elämän eri alueilta, jännitys katosi.
Olin hakenut hoitajan keikkatyötä, mutta kyseistä työtä ei heillä sitten ollutkaan tarjolla. Henkilökohtaiselle avustajalle oli kuitenkin tarvetta ja aika näyttää, tarjotaanko minulle keikkatyötä siltä alalta. Hakemukseni ja haastattelun yhteenveto lähti kuitenkin eteenpäin ja töitä välittävä henkilö ottaa minuun kuulema yhteyttä lomalta palattuaan. Keikkatyö nyt on alalla kuin alalla aika sattumanvaraista, eikä sen varaan voi paljoa laskea, mutta minulle sopii mainiosti työvuoro silloin tällöin.

Kun Kalasatamassa kerran olin ja Wotkinsin tehtaanmyymälä tuli kadulla vastaan, oli lihakauppaan pakko poiketa. En ole tiennyt, että minulla lihakauppa toimii samalla tavoin kuin shoppailutautisilla naisilla kenkä- tai vaatekauppa.
Ovesta sisään astuessani olin jo päättänyt ostaa reilut lihapullatarpeet, mutta kivuliasta karsintaa jouduinkin sitten tekemään muiden ostohalujen kanssa. Olisin voinut viedä kotiin ihan mitä tahansa kaupan valikoimista. Tiukan harkinnan jälkeen - koska reilun kolmen kilon jauhelihaostos oli jo budjetin rajoilla - ostin vielä savuluita ja kebablastuja perheen kebabinsyöjille.
Possun savuluista, jotka ovat vielä hyvin lihaisia luita, tulee ainoa oikea hernekeitto. Luista keitetystä liemestä voi pakastaa puolet lihakeittoa varten.
Kovin mietteliääksi veti naudan jauhelihan yhteydessä ollut kyltti lihan alkuperästä. Tällä kertaa lihan sanottiin olevan pelkästään suomalaista, mutta kyltissä luki "Suomi - Viro - Hollanti". Olen lukenut, että tälläkin yrityksellä on vaikeuksia saada riittävästi suomalaista lihaa myyntiin, mutta nyt sen ymmärsi ihan kuluttajan näkökulmasta. Luulen, että ulkolaisesta lihasta tehdyt lihapullat olisivat jääneet minulta tekemättä ja olisin vaihtanut jauhelihan vieressä houkuttaneisiin karjalanpaistilihoihin. Sen lihan alkuperämaaksi ilmoitettiin "pelkkä" Suomi.
Olin itse ihan innoissani tästä myymälästä, koska kävin siellä ensimmäistä kertaa. Siksi vähän kummastelin kolmen tiskin takana työtään tehneen myyjän totista, lähes apaattista ilmettä. Kyllä niin upean tiskin takana kelpaisi seistä naama leveässä hymyssä, selkä suorana ja mieli virkeänä.