Joukko taas koossa

Ruokakuntaamme kuuluu taas 14 henkeä. Kävimme iltapäivällä isin kanssa hakemassa Kampaajatytön tavarat Pitäjänmäeltä alivuokralaisasunnosta, jossa tyttö asusti kesän. Vuokrasopimus loppuu kuun vaihteessa ja nyt sattui isillä olemaan sopiva päivä hommata vuokra-autoa ja toimia kuskina.
Tyttö totesi ihmeekseni, että on mukava palata Ruoholahteen. Olin ajatellut, että hän olisi apealla mielellä, kun ei löytänyt toista vuokra-asuntoa ja joutuu palaamaan kotiin meidän mölypesään. Kyllähän täällä tietysti, kun vain ahtauden kanssa tulee toimeen, on monia luontoisetuja, joita yksin asuessa ei ole. Pyykkihuolto toimii, ruokaa löytyy ja yksinäisyyden hetkinä löytyy seuraa samojen seinien sisältä. Totta on sekin, että matkustaminen täältä on helpompaa ja nopeampaa, kuin Pitäjänmäeltä.

Kyllä nousee pienet ja vähäpätöisiltä tuntuvat asiat arvoon arvaamattomaan, kun on välillä kokenut muuta niiden tiimoilta. Tuntui taivaalliselta nukkua tänä aamuna kaikessa rauhassa, kun koko kesän olin herännyt joka lauantai- ja sunnuntaiyönä puoli kolmelta ja lähtenyt töihin.
Miestä muistutin äsken, kun hän lähti yöksi töihin, ettei tule huomenaamulla vanhasta tottumuksesta töistä päästyään Narinkkatorille minua tervehtimään. Tämä kesä jäi mieheni ja minun mieleen noista viikonlopun varhaisista hetkistä, kun mies kävi toivottamassa hyvää työvuoron jatkoa minun ollessa lakaisemassa ravintolan terassia.

Kylpyhuoneemme lattiaremontti jatkuu vielä, kun tasoitus piti tehdä uudestaan ja saunan puolelta löytyi vielä kosteutta. Taloyhtiön saunatiloihin pääsemme näin lauantaisin vasta iltayhdeksän jälkeen, koska asukkailla on varattuja saunavuoroja. Iltamme siis venyy väistämättä, mutta siskon kotiinmuuton takia täällä on niin hilpeäniloisia lapsia, että leppoisa koti-ilta näyttäisi tulevan.
Minä valitsen hilpeänleppoisan pyykinlaittoillan.