Pysähdyttävää uutisointia niin kaupunkilaiselle kuin maalaiselle Suomessa.
Ohessa linkki:
Vakava ruokauhka Suomessa – ”Eduskunta hätäkokoukseen” - Uusi Suomi
Tekstiä lukiessa muistui mieleeni ne ajattelemattomat, murheelliset kommentit kuluneelta kesältä, kun jotkut olivat sitä mieltä, että pienet on ihmisen murheet, jos täytyy rukoilla sateiden loppumista.
Opetellaan siunaamaan jokapäiväinen leipämme.
Sitä oon itekin ajatellut viime aikoina..Nyt on se katovuosi edessä,ja sekin täytynee ottaa vain taivaan isän kädestä!Jospa hän meille ensi talvena siunaisi leivänki!
VastaaPoistaRuokarukous on tärkeä aina!
VastaaPoistaHyvä kun muistutat monia siitä.
Luonto antaa marjoja tänä vuonna yllin kyllin ja vihannesta - niitä kannattaa hankkia ja käyttää, kun vain voi.
Muuten: edellinen postaus ei suostunut antamaan minulle kommenttimahdollisuutta,vaikka yritin monta kertaa, niin ei latautunut.
Olen samaa mieltä, rukousta tarvitaa. Ei kaikki ole itsestään selvää. Kun on kaikkea yllin kyllin niin unohdetaan kiittää ja rukoilla.
VastaaPoistaRuloillaan niidenkin puolesta jotka eivät rukoile.
Siunattua huomista päivää kaikille!
Tuon linkin takana oli mielenkiintoinen juttu, joka kertoi minulle paitsi siitä, että satonäkymät on heikot, niin myös siitä, että MTK:ssa (joka on siis etujärjestö, ja sellaisena poliittinen organisaatio) pelätään vähän niin kuin työn kuvaaan kuuluen kannattavuuden laskevan.
VastaaPoistaVarmuusvarastoja Suomessa liene noin vuodeksi jopa täydellisen kadon varalle. Ja toisaalta, joka paikassa ruokaa on vara heittää roskiin, ihan syömäkelpoistakin.
Joku tässä suomalaisessa ja eurooppalaisessa maatalous- politiikassa ei toimi. Ruoka on meillä kallista, mutta tuottajahinnat alhaiset, tukiaisviidakko melkoinen. Mihin se panostus katoaa, vai katoaako se?
Ulkomailla asuneena voin sanoa, että ruoka on siellä ostovoimaan suhteutettuna usein halvempaa, tai pikemminkin niin, että voi syödä edullisemmin kuin Suomessa, mutta myös todella kalliisti, riippuen mitä ostaaa, ylärajaa ei liene olemassa.
Suomessahan on poikkeuksellisen pitkään olleet pienet tilakoot, muualla Euroopassa tilakoot ovat suurentuneet jo aikoja sitten. En tiedä, onko se ruuan saatavuuden tai hinnan kannalta yksistään huono asia, jos tilakoot kasvavat ja kannattavuus paranee tätä kautta. Mutta silloin maalle täytyisi saada muita elinkeinoja lisäksi. Ei yksi-kaksi isoa tilaa tee kokok kylää eläväksi.
Yksi tarina on se, että maanviljelijät lopettavat, kun maanviljely ei kannata, mutta on myös tiloja, joilla olisi ollut mahdollisuus jatkaa tuotantoa, mutta jatkajia ei ole, koska se työ sinänsä ei kiinnosta. Näin on kotipuolessa käynyt monelle koulukaverin kotitilalle. Ei lapsia voi siihen ammattiin pakottaakaan vain siksi, että se on suvun perinne.
Niin ja nälänhätä on jo todellisuutta, meillä on tapana huolestua toden teolla vasta, kun vaikeudet tulevat lähelle. Rukoilla aina voi, mutta voisiko sen lisäksi tehdä jotain? Kysyn, koska en tiedä.
Winnie
Söin äsken miehen lapin tuliaisia,kalaa, ja meinasin vähän jättää syömättä. Luin kuitenkin samalla kirjoituksesi ja söin sitten kiltisti kaiken mitä pystyi.
VastaaPoistaTänään meni myös punaisten viinimarjapuskien marjatkin hyötykäyttöön kun en itse ehdi niitä noukkia tänä vuonna. Ilmoitin siitä facebokissa ja heti tuli noukkija, mitään ei haaskata!
Kirjoitan parhaillaan mm. 1860-luvun nälkävuosista (ja sen takia kupsutan tähän aikaan tietokoneella). Silloinkaan eivät maamme johtajat käsittäneet tilanteen vakavuutta. Kiitos Sirkku, kun otit tämän esille. Rukoillaan heille viisautta, ja siunausta leivälle.
VastaaPoistaEU pyrkii vaivihkaa tuohon että tuotanto tulisi jostain eteläisemmästä euroopasta todella isosta yksiköstä ja mm. suomesta oma ruokatuotanto loppuisi. Eikö ne ajattele jos iskisi esim. hullun lehmän tauti niin kaikki kärsisivät nälkää! En muista mitä maata ne siihen kaavaili. Toivottavasti suomen herrat viisaudessaan eivät suostu siihen. Ruotsihan on siirtänyt tuotantoaan puolaan kun siellä ei ole niin tarkkaa eläinten kohtelu ja käsittely ja jättitiloille ei voi tehdä tarkastuksia kun asemiehet valvoo. Lanta ajetaan vaan maahan tilojen ympärille ja saastuttaa mm. itämerta kun lietteet valuu suoraan mereen puolan rannalta. Kukaan ei välitä ja ruotsalaisille on kannattavaa kun polskit työskentelee halvalla niin saadaan lihasta parempi tuotto.
VastaaPoistaMutta miksi murehtia asiaa johon ei voi vaikuttaa millään tavalla???
VastaaPoistaMaaseudun Tulevaisuudessa tästä on ollut jo pitkään uutisointia. Kaupat nostavat hintoja, mutta tuottajahinnat polkevat pohjamudissa ja lihantuottajat ovat tämän vuoksi hätää kärsimässä, kun kulut vain nousevat. Ja nimenomaan vaikuttaa voimme, pitämällä "melua" asiasta. Kyllä jokaiselle kuuluuu palkka työstään.
VastaaPoistaUlkomainen liha ei houkuta ainakaan minua. Meillä Suomessa on hyvin tiukat ja noudatetut säädökset esim. penisilliinin suhteen lihatiloilla, ulkomailla lääkkeitä käytetään usein surutta. Samoin luomun määritelmä on jotain ihan muuta kuin meillä. Tilakokojen kasvattaminenkaan ei pidemmän päälle toimi. Maanviljelijän olisi kuitenkin se tila vielä jaksettava pyörittää. Hurjat lainat niskassa pakon edessä tilan pyöritys on varmasti hyvin, hyvin raskasta.
Ajatuksia herättävä postaus. Kiitos!
-Anu-
Kiitos ajatuksista.
VastaaPoistaRuuan tuotannonomavaraisuus tulisi olla prioriteetiltaan erittäin korkealla itsekussakin maassa, Suomessa toki myös. Käsittääkseni tämä lihantuotannon ahdingosta kertova artikkeli alleviivasi juuri tätä ongelmaa: Lihan tuotanto on liiaksi tuontirehujen, soijan ym. varassa, jolloinka niiden maailmanmarkkinahintojen heilahtelut näkyvät heti maatilojen kannattavuudessa. Suomi on ehkä lopputuotteiden kohdalla jokseenkin omavarainen, mutta se ei ole sitä, kun otetaan huomioon tuotantopanokset. Viime vuosina on taidettu lähteä herättelemään uudelleen henkiin kotimaista rehuntuotantoa, mm. härkäpavun muodossa. Miksei siihen suuntaan liikuta vielä viekkelämmin? Sirkku, äärettömän tärkeän asian nostit esiin!
VastaaPoistaSamoin minua ihmetyttää nykyihmisen mielenkiinnottomuus oman ruuan tuotantoa kohtaan. Aikoinaan oma kasvimaa oli itsestäänselvyys, myös kaupunkien pientaloalueilla. Nykyään se ei ole sitä edes maaseudulla. Sieneen ja marjaan ei lähdetä, kun ei viitsitä. Liekö kovin moni enää edes osata mehustaa ja hillota? Perinteiset taidot, jotka ovat kuitenkin niin vitaaleja, katoavat. Ihmiset laiskistuvat ja lisäksi fyysinen kuntokaan ei enää monela kestäisi marjametsän rasitusta. Se on äärimmäisen surullista.
Luin eilen "Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike" kirjan. Paljon huumorin muotoon puettua mutta niin oikeaan osuvaa kritiikkiä nykyihmisen ruoka-asenteisiin liittyen. Suosittelen!
tv Leena
Kiitos kirjavinkistä, aihe on kiinnostava.
Poista