lauantai 29. marraskuuta 2014

Uusia kahvielämyksiä Mokkapuu -pienpaahtimosta

Mokkapuu on tänä syksynä toimintansa aloittanut kustavilainen perheyritys. Yrityksen valikoimissa on itse valikoiduista kahvipavuista koottuja kahvisekoituksia, jotka paahdetaan ja jauhetaan yrityksen omassa paahtimossa tilausten mukaan. Eli kahvi on mahdollisimman tuoretta! Yritys on hakeutunut luomuvalvontaan, joten lähitulevaisuudessa kahvit on luomumerkittyjä.

Pienyritykset ovat sydäntäni lähellä, vähintään yhtä lähellä on kahvi. Blogituttujen kahviyrityksestä tein pienen kokeilutilauksen.

Mitä useamman kerran Mokkapuun kahveista kahvini keitän, sitä enemmän niistä pidän.
Kahveja voi tilata espresso, presso tai suodatinjauhatuksina tai papuina. Tein tilaukseni suodatinjauhatuksena Sumatra Mandheling ja Winter Mocca  kahveista. Tilaukseni mukana tuli maistiaisena Peru Cafe Femenino, jota maistelimme viimeisenä.

Suodatinjauhatus on aika hienoksi jauhettua. Kahvin kaikki aromit irtoavat, kun keitin kuumentaa veden riittävän kuumaksi (92-96 asteiseksi). Kahvijauheen oikean annostelun löytämiseksi, jotta kahvin lopputulos miellyttää makuaistiasi, tarvitaan pari keittokertaa. Vastapaahdettu ja -jauhettu kahvi on vain niin tyystin erilaista, kuin mitä on tottunut Juhla Mokka -paketistaan saamaan.

Winter Mocca on 100% arabica-papua. Maku on lupausten mukaan pehmeä. Vahvaan kahviin tottuneelle annostusta voi nostaa hieman totutusta, muuten kahvijuoma maistuu "vetiseltä". Paahtoaste on hyvin lempeä. Tästä kahvista ei tule kitkerää vahvaksikaan keitettynä. Tämän kahvin koin "vatsaystävällisenä".

Sumatra Mandheling on puolestaan vahva, erittäin aromaattinen kahvisekoitus. Jälkiruokakahvina mustana juotuna aivan täydellinen nautinto. Sumatra sopii myös hyvin maitokahviin, koska kahvin aromit ei lannistu maidosta.
Yllättävä kahvinautinto syntyy lisäämällä tummaan kahviin muutama pala mahdollisimman tummaa suklaata.

Peru Cafe Femenino oli yllätys, johon en ollut varautunut. Kahvin maku oli puhdas ja täsmällinen, eikä monille kahveille kuuluvaa katkeraa jälkimakua ollut lainkaan. Mielenkiintoista oli myös se, että maku oli niin tyystin erilainen, kuin aikaisemmin testatuissa. Luulen, että tästä sekoituksesta tulee uusi "hellittelykahvini": kahvi, jonka keitän, kun haluan hengähtää hetken, rentoutua, pysähtyä ja maistella ajan kanssa kahvin vivahteikasta makua.

Mokkapuun loput kahvit tilaan ja testaan kun nämä ostokset on juotu loppuun.

http://www.mokkapuu.com/  Tästä linkistä pääset yrityksen sivuille, jossa onnistuu myös tilauksen teko. Vielä ehtii hyödyntää marraskuun tarjouksen, 10% alennuksen kahvitilauksesta. Lisäksi postikulut on max. 5e/tilaus. Tilausten mukaan laitetaan mukaan pieni kahvimaistiainen.
500g:n Saaristohunaja on jo myyty loppuun, mutta lahjaksikin sopivia 50g: somia hunajapurkkeja löytyy vielä.

Muistutan vielä, että Mokkapuun kahvin ehdoton etulyöntiasema upeiden kahvisekoitusten ohella on se, että kahvit paahdetaan ja jauhetaan tilausten mukaan, valmista kahvia ei varastoida.

perjantai 28. marraskuuta 2014

Reksi isännän pöydässä

TV7:n yksi suosituimmista ohjelmasarjoista on Jan ja Joy Cedercreutzin toimittama "Jumala puhuu". Tänä iltana näytettiin kanavalla ohjelmassa "Isännän pöydässä" Jan Cedercreutzin haastattelu.
Jan on Suur-Helsingin Kristillisen koulun rehtori.

Suosittelen "Jumala puhuu" sarjaa kaikille uskonasioista kiinnostuneille. Janin ja Joyn tapa tuoda Raamatun totuuksia esille on hyvin konkreettinen, elämäniloinen ja vapautunut.

Jan on aloittanut myös kirjasarjan kirjoittamisen. Kirjoihin on koottu tiivistetyssä, selkeässä muodossa opetusta samoista aiheista, mistä "Jumala puhuu" -tv-sarjassa käsitellään. Kirjasarja ensimmäinen osa on nimeltään "Jumala on rakkaus". Kirja käsittelee Jumalan olemusta ja sitä, kuinka voimme saada läheisen suhteen Jumalaan.
Toinen osa "Pyhä Henki - Jumala meidän kanssamme" opettaa lukuisten raamatunpaikkojen kautta kuka on Pyhä Henki.
http://www.uskonkirjat.net/products/kjcjor.html  Kirjoja voi tilata oheisesta linkistä, josta löytyy myös lisätietoja kirjoista. Kirjojen hinta on 6e/kpl.

TV7:n arkistosta voit myös katsella Janin haastattelun: http://www.tv7.fi/broadcast/?broadcast=0_150083

torstai 27. marraskuuta 2014

Puhtaita röörejä

Vuokralla asumisessa on aika paljon hyviäkin puolia. Näinä viikkoina  ne puolet konkretisoituvat taloyhtiössämme. Ennen joulua puhdistetaan koko taloyhtiössä ilmastointikanavat ja painehuuhdellaan viemärijärjestelmä. Lisäksi rappujen ala-aulat maalataan.

Tänä aamuna meille tultiin puhdistamaan ilmastointikanavia. Se homma oli vaatinut etukäteisvalmisteluja ja niiden ansiosta meidän sauna on nyt tyhjä kaikesta siitä tavarasta, mikä on siellä ollut viime keväästä lähtien. Saunan tyhjennys ei kyllä ratkaissut itse ongelmaa, koska liinavaatteet, jotka olivat saunassa, ovat nyt säkeissä hierontahuoneen nurkassa. Se ei luonnollisestikaan voi olla kovin pitkäaikainen ratkaisu, koska huone on työhuoneeni.
Toissapäivänä miehen kanssa saunaa raivatessani hiipi mieleeni orastava ajatus sen urakan suuruudesta, mikä nykysuunnitelmien mukaan meillä on ensi kesänä edessä. Lähinnä suuria kysymysmerkkejä näin edessäni, en kokenut ahdistusta enkä paniikkia.

Joulukuun alkupäivinä, juuri sopivasti ennen yövuorojeni alkua, on vuorossa viemäreiden painehuuhtelu. Sitä varten lattiakaivot ja viemäriaukot täytyy peittää töiden ajaksi paksuilla rievuilla ja painoilla. Pesukoneita ei saa työn aikana käyttää.
Painehuuhtelu tehdään taloyhtiössä toistuvasti tapahtuvien viemäritukosten ja vesivahinkojen takia.

Saara kyselikin tänä aamuna työmiehien ahkeroimista katsellessaan, että "joudutaanko me maksamaan tuo työ". Selitin, että vuokranmaksussa kyllä, mutta varsinaisesta työstä meille ei tule laskua.

Olin jo jännityksellä odottanut kirjettä ensi vuoden vuokrankorotuksesta. Huojennus oli suuri, kun saimme tiedon, että vuokramme nousee maaliskuun alussa vain kolmella kympillä. Korotuksen jälkeenkin vuokra jää nipinnapin alle 1500 euron. Vuokraa voidaan pitää kohtuullisena, koska siinä on mukana vesimaksu. 11-henkisessä perheessä vesimaksu olisi merkittävä lisä vuokran päälle.

Nyt kun sauna on ollut kokonaan pois käytöstä eikä meillä ole kuivausrumpua, kuukausittainen sähkölasku on ollut hiukan yli satasen. Kertaviikkoisella saunomisella sähkölasku nousee noin 120 euroon. Sähkönkulutus on meillä aisoissa, mutta sähkön säästämiseksi teemmekin lähes kaiken mahdollisen.

Kun ilmastointikanavien puhdistuksen vuoksi piti raivata esteetön kulku jokaiseen huoneeseen ilmanvaihtokanavien läheisyyteen, niin nytpä voisi hyödyntää raivatun tilanteen ja riipaista vaikka vähän perusteellisemman siivouksen. Idea tuntuu nyt hyvin houkuttelevalta, koska minulla on täällä lomalla oleva auttamishaluinen mies ja allakassani ei ole mitään merkintöjä tälle päivälle!
Huutomerkki lauseen perässä tarkoittaa sitä, että rauhassa siivoaminen on niin mukavaa.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Voi äidin pieniä paitaressuja!

Viime yönä räjähti perheen lapsissa vatsatauti. Saara aloitti neljältä aamuyöstä ja jatkoa seurasi.
Kirjaimellisesti hammasta purren lähdin puolenpäivän aikaan luvatulle avustuskeikkavuorolle, joka kesti iltayhdeksään.
Koko työvuoron alkuajan ajattelin pientä Saaraa, joka lähtiessäni painoi päänsä syliini ja itki kyyneleet valuen "älä äiti lähde töihin". Ja kahdeksanvuotias tiesi ihan yhtä katkerasti kuin äitikin, että lähdettävä oli.
Miika heitti lisää suolaa työläisäidin avohaavaan lausumalla tyynesti:
- "Et sä äiti tartte rahaa mihinkään".

Näistä omantunnontuskista huolimatta työvuoroni tuli kunnialla tehtyä ja isi sai ensimmäisen lomapäivänsä viettää tiiviissä kanssakäymisessä vatsatautisten lastensa kanssa.

Aaghh! Voitte vain kuvitella, millä antaumuksella keskityn sairaisiin lapsiin ja kotitöihin ensi viikolla ja miten painokkaasti kieltäydyn joka ainoasta keikkatyöpyynnöstä.

Onkohan tässä nyt kyse siitä, kun puhuvat kotiäitien töihinpaluun yhteydessä kodin ja työn yhteensovittamisesta? Minä en sitä näköjään vielä ollenkaan hallitse, koska perhe tuntuu olevan aina se osapuoli, joka joustaa tiukan paikan tullen.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Kuuluu, näkyy ja tuntuu

Syy pitkiin hengähdystaukoihin tekstintuotossa ei suinkaan ole kirjoitusaineiston puute vaan valinnanvaikeus kirjoittaa edes jotakin edes jostakin.
Elän rauhallista elämää, mutta päivien mittaan tapahtuu tukuittain asioita, joista olisi niin mukava jakaa teille. Ongelmaksi on näköjään muodostunut se, että ei osaa sukkelasti päättää, mistä kirjoittaisi, niin sitten ei saa aikaiseksi kirjoittaa mistään ja ehtii tulla ilta ja väsymys vie voiton.

Säännöllisin väliajoin muistan täällä mainita, kuinka paljon tykkään pitkistä yöunista plus päivänokosista, niin se asia on taas päivien armottomasti lyhentyessä noussut pinnalle. Kun kaiken lisäksi saan lapsetkin houkuteltua samaan hauskuuteen, eli lähtemään yöpuulle jo iltakahdeksalta, niin mikäs sen mukavampaa, kuin herätä aamulla kylliksi levänneenä keittelemään tuoksuvaa kahvia.

Tempaudun irti itsekeskeisyyden mukavasta lämmöstä ja tartun aiheeseen, josta piti muutama sananen tällä kertaa mainita. Eli mitä kuuluu suurperheeseen rapiat kahdeksan kuukautta ennen maallemuuttoa ja suurta myllerrystä.

Isi käy töissä kuten ennenkin ja enimmäkseen yöaikaan. Nytkin hän on töissä, mutta ihan lähipäivinä hänellä alkaa talviloman ensimmäinen rupeama. Eläkepäiviä ja maallemuuttoa isi odottaa vähintään yhtä suurella innolla kuin minä ja lapset.
Isi on innoissaan Anne-Marin koiranpennusta. Minulle se oli ihan uusi piirre miehessäni, että hän on aika sinut kissojen ja koirien kanssa. Eli lemmikkieläinten hankkiminen ei vastaisuudessa ainakaan tyssää isin vastustukseen. Voi jopa käydä päinvastoin.
Mutta Kaisalle luvattua, sopivaa koiraa etsiskelemme jo pikkuhiljaa. Kissojen hankkiminen saa jäädä muuton toiselle puolelle.

Lasten koulut sujuvat rauhallisesti. Muistutan kokeisiinlukijoita, että kuutonen on jo hyvä numero ja se on pääasia, että koe menee läpi. Ja että sekään ei haittaa, jos koe ei mene läpi, yritetään uudelleen.
Yritän luoda lapsille ajattelutapaa, että elämässä on paljon muitakin tärkeitä asioita, kuin kokeiden hyvät numerot. Jos joku sattuu saamaan kokeesta täydet pisteet ihan vahingossa, niin siitä tietysti kehutaan ja palkitaan, mutta hyvä koulumenestys ei kuitenkaan ole mikään koululaisen elämän päätarkoitus.

Meillä on oikeastaan aika usein iloinen meninki ja meno täällä kotona. Mies väittää, että jos minä olen työkeikalla, niin kotona on pysähtynyt ilmapiiri. Ihan siihen en usko, vaan luulen, että se pysähtyminen on ihan vain siellä miehen paidan sisällä, kun saa rauhassa istua ja hengittää paikoillaan edes muutaman tunnin, ettei tarvitse hypätä kauppaan ja pyykkikuivuriin. Tosin muistan kyllä omasta lapsuudestani, että jos äiti oli pois kotoa, oli sellainen tunnelma, kuin hella olisi ollut kylmänä - tupa tuntui viileältä.
No oli miten oli, niin en minä nyt kovin usein työkeikoillakaan juokse. Paitsi joulukuusta voi tulla ihan meidän perheen koetinkivi, kun olen lupautunut tuuraamaan vanhainkodin yökköä koko joulukuun. Yökön työvuorot muuttuivat juuri tahtiin seitsemän yötä töitä- seitsemän vapaata. Odotan lähinnä mielenkiinnolla, kuinka meidän tuossa tahdissa käy ja varsinkin jos valvomiseni sattuvat joulunpyhille.

Ruuanlaiton suhteen joudun vielä opettelemaan perheen pienenemistä. Kun vuosikaudet laitoin ateriat viidelletoista, niin nyt tämä "noin kymmenen" on aika vaikea hahmottaa. Eli tahdon edelleen tehdä ruokaa liian paljon tai sitten vain kuvittelen meidät nälkäisemmiksi kuin todellisuudessa olemmekaan. Mutta se on erityisen mukavaa, kun täällä pyörähtää jo poismuuttaneita lapsia ja heille kelpaa mamman pöperöt.

Perheemme päällimmäisenä asiana on nyt luonnollisesti ensi kesän muutto. Yksi jos toinen huokailee aina välillä "voi kun oltais jo talolla".
Käykääpäs muuten kurkkaamassa Anne-Marin blogissa "Minä muutan maalle" tämänpäiväisestä päivityksestä "Kuvia vain" tuorein kuva meidän talosta. Teidän silmissä se on tavallistakin tavallisempi talo riehaantuneen puutarhan takana, mutta meillä se saa aikaan takykardiaa.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Arkiston aarre

Selailin lainassa olevaa kuvateosta Puulasta. Kirjan hakemistosta pomppasi silmiini dokumenttiohjelman nimi: "Ja isä vei kanalta pään".
"Isä vei kanalta pään"... aloin kelata mielessäni ja yhtäkkiä muistin isäni puhuneen tästä. Menin koneelle ja laitoin lauseen hakusanaksi. Ylen Elävään arkistoon päädyttyäni riemastuin, sillä löysin kadoksissa olleen maanläheisen dokumentin suurperheestä. Ja toden totta: isäni aikoinaan minulle vinkkasi tästä tv-ohjelmasta ja katsoin sen kahteenkin kertaan.

Isälle tämä dokumentti oli myös mieluinen, koska hän oli vieraillut Väisälänsaaressa perheen luona ja oli ollut lukemattomat kerrat filmillä näkyvän maitolaivan reitillä mukana. Minua ja miestäni tietysti ihastutti perheen pihamaalla nököttävä Helsingin Liikennelaitoksen sininen bussi, joka oli lasten mieluisana leikki- ja oleskelupaikkana.
Joskus kotona käydessäni noina vuosina isäni ehdotti, että menisimme käymään kylässä perheen luona. Jostain syystä kyläänmeno jäi.

Myöhemmin isä kertoi minulle, että perheen äiti oli kuollut. Dokumentin esittelyssä Arkiston sivulla tästä mainitaankin. Jos laskin oikein, perheen äiti kuoli 11 vuotta tämän dokumentin valmistumisen jälkeen.

Tämä dokumentti on ihastuttava. Lasten aitous ja ilo yksinkertaisista asioista ja toistensa seurasta on koskettavaa. Väisälänsaaren luonto tulee myös karussa kauneudessaan esille.

Olisi niin mukava tietää, mitä perheen lapsille ja isälle kuuluu tänään. Jos joku heistä osuu kuulolle, otamme sydämen lämmöllä terveiset vaikka kommentin välityksellä vastaan.

Linkistä klikkaamalla pääset Ylen Elävän arkiston sivulle, jossa voit katsella tämän 25 minuutin pituisen suomalaisuuden historian helmen.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/ja_isa_vei_kanalta_paan_42390.html#media=42392

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

"Miksi rakastava Jumala laittaisi ketään helvettiin?"

Monet tietävät ainakin nimeltä Billy Grahamin. Hän on maailmanlaajuisesti tunnettu evankelista ja raamatunopettaja. Hänen kirjoittamansa kirjat ovat pidettyjä ja luettuja läpi kaikkien kirkkokuntien.
Tänä syksynä havahduin, etten ole lukenut montaakaan Billy Grahamin kirjaa ja otin tavoitteekseni lukea kaikki kirjat, jotka suomennettuina saan käsiini.
Tällä hetkellä luen hartauskirjaksi luokiteltavaa "Voimaa joka päivälle" ja 2013 ilmestynyttä "Millainen on taivas?" -kirjaa, jossa kirjoittaja vastaa Raamatun sanalla perustellen kysymyksiin taivaasta.
"Millainen on taivas?" on sen takia merkittävä opas kelle hyvänsä elämästä kiinnostuneelle lukijalle, koska vastauksiin perustuvia raamatunkohtia on runsaasti ja ne avautuvat lukijalle aivan uudella tavalla, kun ne liitetään omaan asiayhteyteensä, eikä lueta irrallisina jakeina.

Täälläkin joissakin kommenttikeskusteluissa on joskus asetettu kyseenalaiseksi ajatus siitä, että kuinka Jumala, jota sanotaan rakkaudeksi, voisi ketään ihmistä sysätä helvettiin.
Billy Grahamin vastaus tähän kysymykseen perustellaan kirjassa mielestäni niin hyvin Raamatun sanalla, että kopioin tähän yhden luvun kirjasta.
(Suora lainaus kirjasta "Millainen on taivas? Billy Graham vastaa kysymyksiisi"
Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus Oy  2013)


"Miksi rakastava Jumala laittaisi ketään helvettiin?

Jos ajattelet asiaa, ihmiset lähettävät itse itsensä helvettiin oman kapinallisuutensa takia, sen tähden, etteivät usko Jeesukseen. Salli minun sanoa: Jumala ei tahdo yhdenkään meistä menevän sinne.
Taivaaseen on helpompi uskoa kuin helvettiin, mutta Raamattu puhuu kummastakin. Saatat hämmästyä huomatessasi, että Jeesus opetti ja varoitti helvetistä enemmän kuin kukaan muu. Meidän pitäisi suhtautua hänen sanoihinsa hyvin vakavasti.
 Jotkut opettavat, että kaikki pelastuvat lopulta. He sanovat, että Jumala on rakkauden Jumala eikä koskaan lähettäisi ketään helvettiin. He väittävät kiivaasti, etteivät sanat ikuinen ja iankaikkinen tarkoita lopullista. Mutta Raamatussa käytetään samaa sanaa kun puhutaan taivaan kirkkaudesta ja kuvaillaan iankaikkista karkotusta Jumalan tyköä.
 Mikä helvetti on? Raamattu kuvaa sitä monella voimakkaalla ilmauksella. Sitä kutsutaan "pimeydeksi, jossa on oleva itku ja hammasten kiristys" (Matt.8:12). Koska siellä ei ole Jumalaa, sen sanotaan olevan täydellisen toivottomuuden paikka. Ne, jotka joutuvat sinne, eivät koskaan koe taivaan iloa, ihanuutta ja rauhaa. Helvetissä olijoita "kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta" (2.Tess.1:9).
  Raamatussa ei ole yhtä ainoaa sanaa, joka houkuttelisi meitä sinne. Eräs pappisseminaarin opettaja neuvoi kerran: "Älkää koskaan saarnatko helvetistä ilman kyyneleitä". Älä suhtaudu kevyesti helvettiin äläkä uskottele itsellesi, ettei se olisi olemassa - se on.
  Maan päällä eletty elämä kulkee kahta polkua, sillä on kaksi porttia ja kaksi määränpäätä. Valitse niistä se, joka johtaa taivaaseen. Jeesus sanoi: "Minä olen tie" (Joh.14:6) ja "Minä olen ovi" (Joh.10:9). Hän opetti: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle" (Matt.4:17), Kun hän astui alas taivaasta, hän ajatteli sinua. Kun hän meni ristille, hän ajatteli sinun sieluasi. Kun hän katsoo alas taivaasta, hän näkee sinut ja pitää sinua tärkeänä. Pyydä häntä sydämeesi niin saat asua hänen kanssaan iankaikkisesti."
(Sivut  87-88)

tiistai 4. marraskuuta 2014

Työn kaksi puolta

Mainitsin iltapalan syömisen lomassa pienimmille, että torstai-iltana alkaa minulla kahden yön yövuorot.
Kaisa kysyi, miksi menen töihin. Miettimättä vastaustani sen syvällisemmin, vastasin puolihuolimattomasti:
- "Jotta voin ostaa sinulle jotakin kivaa".
Näin jälkeenpäin ajatellen olisi kai ollut viisaampaa puhua jotakin vaikka vuokrasta tai sähkölaskusta, mutta ajattelin vastata lapselle mieleisesti.
Kaisa sanoi:
- "Kaisa ei tartte mitään, mulla on jo kaikkee."

Voisiko Kaisan puheet tulkita niin, että hänelle ei ole kovinkaan paljoa merkitystä jollakin tavaralla, herkulla tai huvituksella, vaan parempi vaihtoehto olisi äiti kotona?

Silloin tällöin on ollut ihan hyvä asia, että perheemme tiliä on kartuttanut myös äidin pienet tienestit.
On mukava maksaa laskut ajallaan ja laittaa ruuaksi muutakin kuin makaronipöpelisköä.
Tai sanotaanko vielä tarkemmin: on mukavaa, kun kaikki laskut saadaan maksettua ja jokaisena päivänä saadaan ruokaa.

Niistä laskujen maksuun riittävistä rahoista ei tarvitse lasten vielä kantaa mitään huolta.
Ruuasta, jonka lapsi saa syödä rakkaittensa seurassa onnellisena ja rauhassa, hän on kiitollinen.
Kovin vähän on onnellisuutta tuovia asioita, joiden toteuttamiseen tarvitaan rahaa.

Kun lähden torstai-iltana yöksi töihin, peittelen Kaisan sänkyyn nukkumaan, annan monta suukkoa ja halia, rukoilen iltarukouksen Kaisan asioista.
Kun tulen perjantaiaamuna töistä, herätän Kaisan kouluun, annan aamusuukon ja halin ja kysyn, mitä hän haluaa aamupalaksi.
Kun hän lähtee kouluun, annan suukon ja halin ja toivotan hyvää koulupäivää ja enkeleitä koulumatkalle.

Sitten menen itse nukkumaan ja kiitän Taivaan Isää Kaisasta ja työstä.

maanantai 3. marraskuuta 2014

Jännittävä elämä

Kysyin mieheltä:
- "Miltä elämä, noin päällisin puolin, tuntuu nyt?"
Mies vastasi:
- "Jännittävältä".

Kyllä meillä kummallakin on samansuuntaiset ajatuksenpyörteet mielessä tällä hetkellä. Tavallistakin tavallisempi, harmaatakin harmaampi tihkusadepäivä pahanhajuisessa Helsingissä ei olekaan enää tavallisen elämän päivä vaan jännittävän elämän päivä. Jännittävyyteen liittyy myös se, että jossakin tajunnassa on tietoisuus, että hyvin mielenkiintoisia ja hyviä asioita on edessä. Kyse ei ole pelkästään niiden muutaman ohikiitävän kuukauden tapahtumista, joiden jälkeen - jos Luojamme niin suo - muutamme täältä pois, vaan kyse on suurista kokonaisuuksista ja pienistä, hyvin tärkeistä elämän yksityiskohdista.
Jumalan suurta viisautta on sekin, että Hän valottaa meille uutta elämää vain yhden näkymän kerrallaan. Jos tietäisimme kovin tarkasti, mitä tuleman pitää, voisi päämäärään pyrkiminen lopahtaa tai epävarmuus vallata mieltä.

Tämänpäiväinen "Päivän Sana" puhuttelee kaikessa tuttuudessaan. Sen sanat ovat jykevät. Apumme tulee, ei enempää eikä vähempää, kuin taivaan ja maan Luojalta. Pysähdyin tuon sanan "matkalaulu" kohdalle. Jos ajattelemme elämäämme matkana, olemme menossa eteenpäin.
Oleellista on myös se, että tunnustamme olevamme avun tarpeessa. Ihminen, joka pärjää omillaan ja selviää matkastaan omin avuin, ei puhu mitään avunantajasta.

Jos sinulla on tänään edes aavistuksenomainen tarve pyytää apua tämänpäiväiselle elämänmatkallesi, tartu taivaan ja maan Luojan sinulle tarjoamaan apuun. Raamatun lupauksiin ja omiin kokemuksiini perustuen voin luvata sinulle täydellä varmuudella ja luottamuksella, että Jumalan apu on parasta, mitä voit koskaan saada. Sillä lapsenomaisella luottamuksella kerro Jumalalle asiasi. Hän on kaikkitietävä, mutta Hän odottaa meiltä lapsenomaista, omaehtoista avunpyyntöä.

Minä ja mieheni olemme antaneet Jumalan johtoon ja hoitoon yhteisen elämämme eri käänteet ja vaiheet. Luotamme siihen, että Jumalan avulla teemme oikeita ratkaisuja.
Minulla on tunne, että "kellun" Taivaan Isän hoidossa. Hänen käsissään on kaikki ja Hän myös tietää, mikä on meille parhaaksi.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kodista kotiin

Hyvin hitaasti näytän toipuvan kaupunkiinpaluusta. Eilen iltahämärissä palasimme Kangasniemeltä.
Pikkuveljen kyyditsemänä matka taittui mukavasti ja auton takakontissa omassa häkissään matkusti myös Pikkuveljen Mili-koira, joka nukkui matkat hiljaisen tyytyväisenä.
Oli mukava tutustua Mili-koiraan paremmin ja kahden vuorokauden tiivis yhteiselo tarjosi siihen upeat puitteet.
Lapsuudessani meillä ei ollut koskaan koiraa eikä kaupunkikodissamme ole koskaan ollut mitään lemmikkieläintä. Senkin takia elämä koiran seurassa on ollut minulle ihan uusi kokemus. En ole tiennyt, että koiran persoonallisuus voi olla noin antoisa asia ihmiselle. Enkä ole tiennyt, kuinka paljon koira pystyy kommunikoimaan ihmisen  kanssa ja kuinka elämää rikastuttavaa on ihmiselle seurustella koiran kanssa.
Mili ja talon kuistilla ja takapihalla ruokailevat talitiaiset olivat näiden päivien eläinilonaiheet.

Kahteen päivään mahtui kuitenkin kolmisenkymmentä ihmistuttavuutta ja ne tapaamiset antoivat paljon voimia ja hyvää mieltä.
Matkamme pääasiallisin tarkoitus oli osallistua tätini hautajaisiin. Tomumajan siunaustilaisuus haudalla ja muistotilaisuus ovat niitä sydämelle ristivetoisia asioita, kun läheisen poismeno yhtäaikaa sattuu, mutta samalla tuntee kiitollisuutta ja huojennusta, että pitkään sairastanut rakas ihminen pääsee ihmiselon vaivoista. On suuri ilo nähdä sukulaisia, joita on nähnyt hyvin harvoin.
Olisi varmaan hyvä järjestää ensi kesänä Lautakankaalla tervetuliaisjuhla, jonne voisi kutsua sukulaisia ja ystäviä, että sydän voisi juhlia ilman tummia sävyjä.

Sydämen teki heikoksi myös pyhäinpäivän iltapäivän hämärässä tehty käynti Kangasniemen kirkonmäellä vanhalla hautausmaalla oman isäni haudalla.
Metsäkävelyllä olin taittanut kauniin oksan Puulan rantakoivusta. Se oksa on varmasti silitellyt monet kerrat isän selkää hänen työntäessään venettä vesille. Koivun juurelta irrotin kappaleen kallion päällä kasvanutta sammalmattoa.
Kuopion Veljen metsästä taitoin männynoksan. Pikkuveljen tiluksilta valitsin pienen kuusentaimen ja se halusi lähteä juurineen. Omasta metsästäni katkaisin katajasta  marjaisen oksan ja Lautakankaan pihasta pihlajanoksan, joka oli painavana marjoista. Tein kaikista oksista kimpun ja se aseteltiin isäni hautakiven eteen sammalen kanssa.
Haudalle kävellessämme totesin, että me teemme tätä vain itsemme takia. Haluamme hoitaa itseämme, omaatuntoamme ja vaalia muistojamme, mutta poismenneille ei näillä rituaaleillamme ole enää mitään merkitystä.

Kangasniemen vanha hautausmaa on poikkeuksellisen kaunis. Alue on hyvin hoidettu, istutukset ja puut kauniita ja ympäröivät maisemat järvineen täydentävät näkymää. Hautausmaan sammaloitunut kiviaita vanhoine rautaportteineen luo puitteet hiljentymiseen ja rauhoittumiseen.

Luojan luonto hoiti minua kahden päivän aikana.
Kun torstai-iltana puolenyön maissa saavuimme Lautakankaan pihaan, kaartui yllämme tähtitaivas. Autosta noustessani miltei hätäännyin: tajusin, että en ollut nähnyt tähtitaivasta moneen, moneen vuoteen. Se on melkein surullinen tosiasia. Jos kotisi on keskellä kaupunkia, et ehkä koskaan voi nähdä tähtitaivasta niin, että ainoat valosi olisivat tähdet ja kuu.
Jatkoimme tähtitaivaasta nauttimista seuraavana iltana iltakävelyllä.

Kun lauantaiaamuna heräsin, avautui talon ikkunoista järisyttävä näky. Pakkanen oli koristanut kimmeltävään kuuraan kaikki metsän puut, pihan istutukset, jokaisen oksan ja korren. Taivas tarjosi kimalluksen taustaksi kaikki harmaan ja sinisen kylmät sävyt. Oli rikkumattoman tyyntä, koko luomakunta oli hiljaa pysähtyneenä.
Kun avasi keittiöstä kuistin oven, hiljaisuuteen ja pysähtyneisyyteen tuli iloista elämää: kuistilla pyrähteli ruokailemassa useampi kymmenen talitiaista. Niiden ilo oli silminnähtävää.
Oli pakko sytyttää keittiön puolelle ikkunan eteen kynttilä, koska tunnelma ikäänkuin kaipasi elävän liekin lämpöä täydentäjäksi.
Kuuramaisema äänettömyydellään tuli täydelliseksi, kun kävelimme metsän poikki rannalle pakahduttamaan silmämme näkymillä ja korvamme hiljaisuudella.

Kun kaikkiin näihin tunnelmiin lisättiin vielä tietoisuus siitä, että olemme "vierailulla" omassa kodissamme, tuntui, ettei kiitollisuudella ole mitään määrää.
Äitini oli käynyt siivoamassa ja lämmittämässä talon. Vuoteet oli pedattu, takkapuut kannettu ja untuvapeitot laitettu vuoteen päälle varmistamaan, että lämmöntunne on täydellinen.
Kaikkia aisteja hyväiltiin näinä kahtena päivänä ja rakkauden lämpimään peittoon saimme kokonaan kääriytyä.