maanantai 31. maaliskuuta 2014

Hierontablogin pitäjä

"Kaikki kotona?" -blogiin monet lukijat tulevat sen takia, että näkisivät kurkistuksia suurperheen hurjaan elämään. Viime aikoina moni näistä lukijoista on taatusti kokenut tässä asiassa pettymyksiä, koska blogissa on innostuttu jauhamaan päivä toisensa jälkeen pelkkää hieronta-asiaa. Huomasin taannoin, että blogiini oli tultu hakusanalla "hierontablogi". Anteeksi, jos kyllästytän teitä, mutta nyt on ihan pakko muutamalla sanalla hehkuttaa sitä, kuinka ihanaa työtä hierominen on.
Olin tänään Kontulan Lähiöasemalla kolme ja puoli tuntia hieromassa asiakkaita ja minulla oli niin antoisa päivä, että koin suoraan sanottuna virkistyneeni. Ajatelkaa nyt, että tutustuin kuuteen uuteen ihmiseen ja he kaiken lisäksi maksoivat minulle siitä! Puolen tunnin hieronnan aikana ehtii jutustella todella paljon ja tulla jo hyvinkin tutuksi. Tokihan annan asiakkaani pötkötellä hissukseenkin, jos se tuntuu mukavammalta, mutta jos asiakas on aloitteen tekijänä juttelulle, juttelen mielelläni hieronnan aikana.
Olen niin, niin tyytyväinen tästä uudesta työstäni ja koen todella olevani oikealla paikalla.

7.4. (klo 12-15) menen uudelleen Kontulaan. Jos asut kulmilla ja haluat puolen tunnin ajan hoivaa lihaksillesi, ole yhteydessä Lähiötalon työntekijöihin. Hierontalistalla pitäisi olla vielä muutama paikka vapaana.

Toinen asia, mitä kyllästymiseen asti olen täällä muistanut mainita, on hyvät unenlahjani. Kun puoli päivää hieroo, sitten syö, niin eipä tarvitse muuta kuin päänsä tyynylle ojentaa, niin uni voittaa. Tänään jätin kyllä päiväunet väliin, kun muuten olisi jäänyt kotityöt hunningolle.
Nyt kuitenkin armas bussinkuljettajamieheni tuli töistä kotiin ja sellaista blogia ei maailmasta löydykään, mikä veisi vertoja mieheni seuralle.
Lämpimin ajatuksin teitä, uskolliset lukijat,  ajattelen ja toivotan turvallista elämänjatkoa.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Tärkeää aikaa

Silloin tällöin törmää toteamukseen, kuinka tärkeää on, että jompi kumpi vanhemmista voi hoitaa lapsia niin ja niin kauan kotona. Tai puhutaan sen puolesta, että pienen alakoululaisen vanhempi voi lyhentää työaikaansa, jotta voi olla enemmän läsnä lapsen arjessa. Kovin usein en muista nähneeni artikkelia aiheesta, että teinien kehitykselle on eduksi, jos kotona on vanhempi, jonka kanssa voi jakaa arjen kuulumisia tai varttumisen vaiheita.
Viime aikoina olen kokenut syvää kiitollisuutta siitä, että juuri tänä talvena minulla on ollut mahdollisuus olla paljon kotona arki-iltapäivisin, iltaisin ja viikonloppuisin ja viettää aikaa eritoten teinien kanssa.

Lasten kehitysvaiheesta riippuu kulloisetkin tarpeet aikuisten puolelta ja tuntuu siltä, että pikkulapsen kanssa tarvitaan vähemmän sanoja, enemmän eleitä ja kosketusta ja lapsen vartuttua, puhetaidon lisäännyttyä, tarvitaan paljon puhetta ja keskustelua ja enemmän kehonkieltä.

En minä muista, käytinkö yläaste- ja lukioikäisenä näin paljon aikaa äitini kanssa keskusteluun. Suoralta kädeltä voin sanoa, että minun kouluiässäni nuorella oli roimasti vähemmän paineita aiheuttavia tekijöitä elämässään. Elämä ja koulunkäynti oli aika yksioikoista. Ei ollut paljoa asioita, joiden kanssa tehdä valintoja.
Tämän päivän nuori saa luovia monenlaisten valintojen kanssa ja hyvin nuorelta vaaditaan jo omien eettisten arvojen sisäistämistä ja niiden tuomista arjen valintoihin.

Huomaan, että hyvin tärkeäksi on muodostunut meidän perheen nuorien kanssa aivan tavallisista tapahtumista ja asioista keskustelu: miltä jokin asia tuntuu ja miksi se tuntuu siltä. Jos nuori kokee jostakin asiasta paineita, mistä ne paineet mahtaa johtua ja mitä voitaisiin tehdä, että niitä paineita voitaisiin löysentää. Pelkkä koelista tai tulossa oleva työssäoppimisjakso käytännön työtä tehden voi aiheuttaa tarpeettomasti paineita, jos suhteellisuudentaju tuloksista ja vaatimuksista ei ole realistisella tasolla.

Suurella osalla tämän päivän nuorisoa on opiskelupaineiden lisäksi myös valtaisat paineet omasta ulkonäöstä. Tämä asia on lähes kokonaan tämän ajan ilmiö. Omassa nuoruudessani ulkonäköseikat eivät saaneet sellaista painoarvoa kuin nykyään.
Nyt näyttää siltä, että tämän päivän teinien vanhemmat tulevat vähän jälkijunassa nuortensa itsetunto-ongelmien ehkäisyssä. Nuori, jolla on vahva ja terve itsetunto, ei kärsi ulkonäköongelmista. Vahva itsetunto kehittyy, kun sitä tuetaan vauvaiästä asti. Lisäksi luonne ja perintötekijät ovat avainasemassa siinä, millaisen itseluottamuksen itse kukin rakennamme. Kärjistäen väitän, että saadaksemme nuorisomme itsetunto-ongelmat vähenemään, on meidän moninkertaistettava kannustava, tukeva ja hyvistä suorituksista palkitseva kasvatuksemme. Ulkopuolelta lisääntynyt paine nuorison itsetunnon riekaloimiseksi on tullut suuremmaksi kuin meidän kykymme osoittaa enemmän kannustusta, kehumista ja hyväksymisen tunteita.

Siinä missä pienimpiä lapsia meidän kuuluu suojella liialliselta tiedolta esimerkiksi tämän päivän uutistulvassa, tarvitsee nuori aikuisen auktoriteetin muistutusta siitä, että vaikka maailman asiat näyttävät ruuduilla kuinka pelottavilta kysymysmerkeiltä tahansa, meillä on luottamus omiin pieniin, tärkeisiin asioihin, joiden eteen teemme työtä ja suuret asiat jätämme suurempiin käsiin.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Illan pääluvusta ei tarkkaa tietoa

Tulijoita ja menijöitä on riittänyt illan aikana. Melska tuli yökylään, Saara ja Miika lähtivät Kampaajasiskolle yöksi, yksi isoista pojista kävi käännähtämässä kotona ja isi on koko yön töissä. Äsken hän soitti ja valitteli menon olevan hyvin levotonta kaupungilla. Kuulema paljon nuorisoa liikkeellä ja meno sellaista, että tuntuu kuin tolkku olisi päästä kadonnut. Miehellä uusi bussi alla ja nuorisojoukko oli hakannut jollakin teräaseella auton takapellit lommoille. Mies oli soittanut esimiehelleen ja tämä lohdutellut, että "eihän siinä mitään voi tehdä". No eipä niin.

Viime yönä oli ollut talven hurjin keli kaupungilla. Mies sanoi aamulla, että viimeiset neljä tuntia työvuorosta sai tehdä töitä ihan tosissaan.
Tänään suli viime yön lumet pois, kun lämpö kipusi seitsemään asteeseen ja vettä satoi pitkin päivää.

Vaikka olen vakuutellut, että aloitan yritykseni toimintaa hisuukseen, niin täytyy kyllä todeta, että edellisen kirjoitukseni jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon uutta. Olen aloittanut asiakaskäynnit,
vastaanottanut yhden työtarjouksen ja lähetellyt jo useamman tarjouksen yrityksille. Pikkuveljen kanssa kävimme katsastamassa Vanhassa Satamassa yritysmessut ja monta tärkeää asiaa sain sieltä evääksi.

Muutenkin on Pikkuveli ollut korvaamattomana apuna käytännön asioissa. Minä kun monessa asiassa elän vielä "kynä ja paperi" -aikaa. Pikkuveljellä näkyy olevan myös kärsivällisyyttä odotella, että sisko vähitellen havahtuu nykyaikaan. Esimerkiksi moni käytännön asia helpottuisi ja nopeutuisi, jos olisin valmis luopumaan museopuhelimestani. Kerranhan se kirpasee, mutta jotenkin on vain niin helppo asioida vanhan palvelijansa kanssa, jota voi käyttää vaikka silmät kiinni. Kaiken lisäksi puhelimeni on ollut idioottiluotettava kohta kymmenkunta vuotta. Akkukin on alkuperäinen.

Keväisen valon lisääntymisen myötä olen löytänyt itseni useana päivänä siivoamassa jotakin pölyttynyttä loukkoa täällä kotona. Eilen etsin kolme tuntia yhtä hyvin tärkeää kuittia keittiön kaapista ja löytyikin se viimein. Samalla tuli koko kaappi siivottua. Tänään tartuin rohkeasti tavarakasaan, joka keräsi pölyä uusimman pakastimen päällä ihan tässä tietokonepöytäni vieressä. Sinne pakastimen päälle olin näköjään viime kesäiseltä Kangasniemen reissulta asti säilönyt tärkeitä papereita ja kirjoja ja pölyähän niiden päälle oli kertynyt. Oikeastaan en ollut iloinen, että samaisesta paperikasasta löytyi myös Lautakankaan metsiä koskeva lappu, jota olimme alkuvuodesta etsineet talolta ja äitini papereista, Kuopion veli tahollaan ja minä kaikkialta muualta, paitsi sieltä pakastimen päältä. Olin aika ihmeissäni, että minulla ei ollut mitään muistikuvaa siitä, että se paperi yleensäkin oli minulla, eikä kellään muulla. Tietysti minua hävettääkin, että olen veljilleni vakuutellut, että "minulla se ei ainakaan ole".
Jottei vastaava pääsisi toistumaan, olen laittanut keittiön paperikaappiin mapit erikseen tästä asunnosta ja Lautakankaan talosta. Toivottavasti  kaikki tärkeät paperit myös päätyvät niihin mappeihin.

Huomenaamulla menemme Melskan kanssa katsastamaan Kansainvälisen koulun kirppiksen. Perinteisesti sieltä löytää suomalaisittain harvinaisia leluja ja vaatteita.
Isi tulee aamulla kuudelta töistä. Toivotaan, että ehjin nahoin.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Unelman hinta

Minulla on ollut tiedossa koko maallemuuttosuunnitelmiemme ajan, että siirtyminen omaan taloon maiden ja mantujen keskelle vaatii aivan toisenlaiset taloudelliset satsaukset, kuin on vuokrata perheelleen kaupungin vuokra-asunto. Vuokra-asunnossa asuminen on huoletonta: maksat vuokrasi, niin vettä, lämpöä, jätehuoltoa, kiinteistönhuoltoa ja -korjauksia riittää niin paljon kuin tarvitset.
Olen lohduttautunut sillä, että talomme maalla voidaan lämmittää puilla, että ainakin lämmityskustannuksissa voidaan säästää. Tosin tänä talvena taloa on pidetty lämpimänä etupäässä sähköllä.

En minä marise. Oikeastaan olen hivenen yllättynyt, miten paljon kaikenlaisia veroja Suomesta löytyykään. Isän kuoleman jälkeen perintövero tuntui ihan asiaankuuluvalta kansalaisvelvollisuudelta. Tosin verojen summat saivat minut ensin vähän nieleskelemään ja sitten nousi kylmä hiki niskaan.
Seuraava askel oli lahjavero ja siitä päätöksen saatuani olisin heikomman itsetunnon omaavana saattanut menettää järkeni.
Maallemuuttounelmiini liittyi aika nopeasti unelma uudesta ammatista ja siihen liittyen perustamani yrityksen mukana olen tullut tutuksi termien "ennakkovero" ja "arvonlisävero" kanssa. Uskon vakaasti, että aikanaan yritykseni toiminnan kasvaessa tuleva kirjapitäjäni varmasti esittelee minulle vielä muutaman muunkin löydön verojen aarreaitasta.

Tänään viattoman näköinen kirjekuori verottajalta esitteli minulle uuden tuttavuuden: kirjeessä oli kiinteistöverotuspäätös.

Minusta alkaa tuntua siltä, että kunnallinen jätemaksu, tieosuuskunnan maksu ja tilan vakuutukset ovat vain naurettavan pieniä murusia niiden kakkupalojen rinnalla, joita verottaja perustellusti hamuaa.
Ja voittehan te talolliset vielä kommenteissa muistutella, jos minulta unohtui jotakin perin oleellista.
(Vanhanaikaista palkansaajan tuloveroa kuka nyt veroksi enää laskeekaan.)

Dokumentti paastosta

http://areena.yle.fi/tv/2108960

Kiinnostaako sinua paaston terveysvaikutukset?  Tieteellistä näyttöä ei juurikaan ole ollut saatavilla.
Paaston puolestapuhujat ovat perustaneet mielipiteensä omiin tuntemuksiin ja kokemuksiin.
Yle Areenassa on vielä kahden viikon ajan nähtävissä mielenkiintoinen tiededokumentti, joka valottaa ymmärrettävällä tavalla paaston todellisia vaikutuksia ihmiskehoon ja sairauksiin.
Mielenkiintoisena ja aivan uutena asiana pidin paaston vaikutusta solutoimintaan kemoterapian aikana.

(Nähdäksesi dokumentin, klikkaa ylimmän rivin linkkiä.)

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Hierontapöytä pystyssä olohuoneessa

Tänään on oikeastaan ollut ensimmäinen päivä taudissani, jolloin ei ole tarvinnut vetäytyä lepäämään tai peräti nukkua nokosia. Oikeastaan, jos ihan tarkasti kuulostelee, niin minulla on ihan terve olo. Tautia kyllä riittikin, mutta lääkäriin en mennyt, koska mikään oire ei sellaisenaan antanut siihen aihetta. Tälle talvelle tyypillinen virustauti oli kyseessä, oli sitten nimeltään mitä hyvänsä.
Perinteinen vatsatauti yritti myös saada sijaa perheessämme, mutta näytti tyssäävän kahteen uhriin. He saivatkin sitten sairastaa ihan toden teolla. Toinen vatsatautipotilas oli pieni Saara-luikku, joka jo luonnostaan on "hoikahko". Nyt hän on vielä hoikempi. Lihan kartuttaminen luiden päälle on työlästä senkin takia, että kevät on tullut ja se tarkoittaa sitä, että Saara asuu koulun lomapäivät ulkona. Tämän päivän ulkoiluja kertyi kahdeksisen tuntia ja sisälle hänet toi kaatuminen ja laastarin tarve rikki menneeseen polveen. Saaran syömisessä ei ole mitään huomautettavaa, mutta hän vain kuluttaa aika tarkkaan sen mitä syö. Saara taitaa olla niitä harvoja meidän lapsista, jonka voi antaa vapaasti syödä ruuan päälle mitä hyvänsä herkkua ja niin paljon kuin maistuu, koska missään ei näy suuri ruokahalu. Sillä näkymisellä siis tarkoitan, että syömiset eivät kerry ekaluokkalaiselle läskiksi.
Nukahtamisvaikeuksista ei luonnollisestikaan kärsi sellainen lapsi, joka on leikkinyt koko päivän ulkona ja syönyt hyvin. Minuutin verran sai Saara unta odotella sen jälkeen, kun oli painanut päänsä tyynyyn.

Nostin hierontapöydän pystyyn illansuussa, kun lähihoitajaopiskelijapoika toivoi selkäänsä hierottavan. Totesin pojallekin hieronnan edistyessä, että mielenkiintoista on havaita, miten nuoren selän kireät lihakset antavat nopeammin ja helpommin periksi hierottaessa. Vanhemmalla iällä sama tulos saavutetaan useimmiten vasta muutaman hierontakerran jälkeen.
Lapset pitävät hieronnasta aivan valtavasti. Niinpä oli puolisen tusinaa asiakasta jonottamassa ja sain tehtyä ihan muutaman tunnin harjoitustyön. Jalkojen hieronta selän ohella näyttää olevan lapsille mieleistä. Täytyy joskus kokeilla, kun näitä halukkaita vapaaehtoisia on riittämiin, millainen vaikutus kokovartalohieronnalla on lapseen. Aikuinenhan on autuaan rentoutuneessa ja väsyneessä tilassa ja on puolentoista -kahden tunnin hieronnan jälkeen valmis nukkumaan.
Lapset ovat tavallisesti lyhyemmän hieronnan jälkeen hyvin virkistyneitä ja energisiäkin.
Pari viikkoa sitten mies oli minulla asiakkaana koululla ja tein hänelle 75 minuutin kokovartalohieronnan. Viiden minuutin jalkojen hieromisen jälkeen mies aloitti kuorsauksen, joka huvitti verhon takana olevia toisia asiakkaita. Mies oli käynyt ennen hierontaan tuloa kuntosalilla ja syömässä, joten nukahtaminen tutuissa käsissä oli ihan odotettavaakin. Nukahtamista edesauttoi vielä selässä hohkaava lämpöpakkaus.
Kun tulimme hieronnan jälkeen miehen kanssa kotiin, hän jatkoi unia omassa vuoteessaan. Totesimme, että vapaapäivälle täytyy hieronta ajoittaa, koska töihin olisi työlästä selvitä hieromisen jälkeen.

Entistä suuremmalla innolla odotan oman työhuoneen saamista käyttöön. Asia etenee sitten, kun vanhin poika löytää sopivan asunnon itselleen ja saamme tehtyä huonejärjestelyjä, jotka vapauttaa ulko-oven läheisyydessä olevan huoneen. Meillähän on neljä makuuhuonetta ja olen suunnitellut niistä yhdestä työhuonetta itselleni siksi aikaa, kun olemme vielä täällä kaupungissa. Maallahan talossa on sopiva työhuone jo valmiina.
Hoppu meillä ei ole ja poikakin saa ihan rauhassa etsiä juuri hänelle sopivinta asuntoa. Tässäkin asiassa "hiljaa hyvää tulee".

torstai 6. maaliskuuta 2014

"Majataloilta" Kangasniemellä

TV7 lähetti eilen Kangasniemellä kuvatun "Majataloillan".
Majataloilloista on tullut 6000 asukkaan kunnassa suosittuja tilaisuuksia, jotka kokoaa kuulijoita kaikista seurakunnista, ihmisiä monenlaisista lähtökohdista. Tilaisuudet pidetään kauniin kunnantalon auditoriossa ja se seikka madaltaa kynnystä tulla ajattelemaan ja mukanaelämään hengellisiä asioita.
Itse en ole vielä koskaan näihin tilaisuuksiin päässyt mukaan, mutta olen kuullut niistä paljon ja pelkkää hyvää.
TV7 ei tietääkseni vielä näy Kangasniemellä, mutta ohjelman voi katsoa tietokoneelta TV7:n arkistosta:
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=37914. (Klikkaa linkkiä.)

Illan anti oli kannustava ja lisäksi oli ihana tunnistaa yleisön joukosta useita läheisiä, naapureita, tuttavia, entisiä naapureita ja seurakuntalaisia.

(Blogin lukijat ulkomailta: kertokaapa kommentissa, onnistuuko TV7:n arkiston katselu, ja missä maissa.)

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Ruuan hinta nousee - entä sitten?

Muutama päivä sitten huomioni kiinnittyi iltapäivälehden lööpin tekstiin, jossa pelottelevaan sävyyn ilmoitettiin, että ruuan hintoihin on odotettavissa roima nousu. En lukenut kyseistä lehtijuttua, mutta ruuan hinnannousuun liittyen muutama ajatus ja huomio.

Elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet muutaman viime vuoden aikana poikkeuksellisen paljon. Syitä siihen on monia. Moni kuluttaja kokee tilanteen jo sietämättömänä, koska kotitalousmenojen vähentämisessä tulee jossakin vaiheessa auttamatta seinä vastaan: säästökohteita ei vain enää löydy, mutta syödä pitäisi ja sähkölaskukin maksaa.

Uudessa tilanteessa ovat myös ruokakaupat. Ruuan hinnannousu on saanut aikaan melko erikoisen ilmiön: hintojen noususta huolimatta ruuan myynti on vähentynyt. (http://www.hs.fi/talous/a1390965403925)
Kalliin ruuan aikana kuluttaja miettii valintojaan tarkemmin ja ruokaan käytettävän rahan määrä vähenee. Vaikka ruuan hinta nousee, ruokaa ostetaankin vähemmän kuin aikaisemmin.

Viime vuosina kaupat ovat sijoittaneet myymälöiden uudistamiseen. Kilpailu asiakkaista on kiivas, vaikka sitä käydäänkin huomaamattomasti.

Kaikki nämä yhtälöt - ruuan hinnannousu, myynnin väheneminen, liiketiloihin sijoittaminen ja tiukka kilpailutilanne - ovat saaneet aikaan kuitenkin kuluttajan kannalta jotakin hyvin myönteistä ja tervetullutta.
Monet asiakkaat ovat sitoutuneita tiettyyn kauppaketjuun, mutta toisen kaupan asiakkaita on helppo houkutella vieraisille lompakon kanssa, kun houkuttimena on yltiöpäiset tarjoukset. Tutkittu juttuhan on, että tarjouskahvipaketin ostaja nappaa helposti mukaansa myös päivän leivät ja maidot, joskus vähän enemmänkin.

Silmämääräisesti, ihan omiin ostokokemuksiin perustuen voi sanoa, että kuluneen vuoden aikana on kauppoihin ilmestynyt tarjoushintoja, jollaisia ei ole koskaan euroaikana nähty. Ne kuluttajat, joilla on valinnanvaraa ruokakauppojen suhteen, voivat tätä nykyä pelata jo pitkälle pelkkien tarjousten varassa.

Muutama huomio vielä tarjousten hyödyntämisestä.
Nyt viimeistään kannattaa luopua kärsimättömästä asenteestaan kauppojen tarjouslehtisiä, tarjouskuponkeja ja sähköisiä mainoskirjeitä kohtaan. Tarjoukset kannattaa silmäillä läpi ja lähikauppojen mainoskirjeet kannattaa tilata omaan sähköpostiin, jos kauppa vain tätä mahdollisuutta tarjoaa. Lisäksi kauppareissulla kannattaa pysyä hereillä, sillä varsinkin suurimmissa marketeissa on spontaanien poistomyyntien määrä lisääntynyt ja hinnat laskeneet, kun kaupat haluavat päästä liiasta tavarasta eroon hinnalla millä hyvänsä. Ruokatarjousten alennuskyltit eivät useinkaan ehdi ulos asti, vaan tarkkasilmäinen asiakas löytää pienet tarjouslaput ja korjaa tarjoukset talteen.

Kun eteen tulee tarjous, jonka oma perhe voi hyödyntää, on hyvä tarttua tilanteeseen oitis. Jos perheessäsi kuluu 30 kiloa perunaa viikossa, eikä omaa perunamaata ole, älä kävele tarjouksen ohi, josta saat 5kg perunoita eurolla. Älä ajattele, että "täytyypä huomenna tulla hakemaan erikseen nuo tarjousperunat". Todennäköisesti tarjous ei ole enää voimassa huomenna.

Jos olet epävarma tarjouslehtistä tutkiessasi, kannaattaako pakastin täyttää tarjousleivällä tai -kalalla, kysele perheenjäsenten mielipiteitä. Joskus saat tukea ajatuksellesi, että "kyllä kannattaa ostaa Reissumiestä pakasteeseen, jos kilohinta on 1,20e". Jos kaikki tyrmäävät suunnitelmasi leivän hamstraamisesta, mieti asia vielä uudelleen, jos joka tapauksessa teillä kuluu kyseistä leipää kaksi pakettia päivässä. Ilman muuta sinun kannattaa ostaa leipää tuohon hintaan, jos se on teillä jatkuvasti käytettävä elintarvike ja pakasteessasi on tilaa.

Vaikka puheet ja hintalappujen todellisuus saattaa vaikuttaa ensi silmäyksellä "lopunajan" touhulta, on asiakas kuitenkin ruokakaupassakin kukkulan kuningas. Ruuan hinnannousu ei ole toivottava suuntaus, mutta yksittäisellä asiakkaalla ei ole sen suhteen kuitenkaan valinnanvaraa. Tällä hetkellä ostotarpeen harkitseminen ja tarjousten tiukka hyödyntäminen on aseita, joilla perheen ruokalaskua voi vielä suitsea. Lisäksi täytyy ottaa mielikuvitus avuksi ja keksiä aivan uusia tapoja hankkia elintarvikkeita. Luulen, että siitä toiminnasta kehittyy lähitulevaisuudessa oma ja mielenkiintoinen alansa.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Ihminen päättää, Jumala säätää

Vaivaiset ja sairaat ovat hanakoita kertomaan oireistaan ja vaivoistaan kaikille, jotka ovat kuulolla - välittämättä siitä, kiinnostaako aihe kuulijoita tahikka ei. Niin toimin minäkin nyt, koska sairastaminen on aika harvinaista minulle ja varsinkin sellainen, joka lamauttaa petiin toimintakyvyttömäksi.
Olen ollut lauantaiaamusta lähtien käytännöllisesti katsoen vuoteen oma. Aamusta lähtien sen takia, että edeltävän yön tyhjensin tunnin välein ämpäriä. Miikalla oli rajumman puoleinen vatsatauti.
Omasta taudistani en ole oikein saanut tolkkua, mitä tämä olisi nimeltään. Tauti alkoi kohtalaisella vatsanvääntelyllä ja sen päälle tuli niin ankara päänsärky, että pään kääntäminenkin vaati ponnisteluja. Sitten hävisivät kaikki voimat ja tilalle tuli lihaskivut.
Nyt päätä särkee enää toiselta puolelta päätä, mutta äsken suihkussa shampoopullon puristaminen tuntui kovalta työltä puhumattakaan lattialle pudonneen saippuapalan nostamisesta.
Pankkiautomaatille mies talutti minut. Sinne on matkaa kotioveltamme alle 100 metriä. Reissun jälkeen täytyi huilata.
Kuten edellisestä jutusta muistatte, minulla oli etukäteen vakaita suunnitelmia tälle viikonlopulle ja ensi viikolle.
Tämän taudin jälkeen ehkä vähän aikaa muistan, että elämää ei kannata suunnitella ihan valmiiksi omien aivoitustensa mukaan.

Muu perhe on suurinpiirtein kantimissaan. Miika on jo toipunut, mutta lepäili kyllä pitkin päivää ja sanoi, "ettei varmaan jaksa vielä maanantaina mennä kouluun". Yksi isoista on huolehtinut keittiöhommista, mutta tämän päivän ruokailut on hoidettu helpomman kautta. Olen antanut jokaiselle rahaa ja kukin on saanut käydä itse ostamassa sitä ruokaa mitä on halunnut. Oikeastaan aika mielenkiintoinen tehtävä lapsille, jotka ovat saaneet tottua siihen, että kattilassa on sitä mitä on ja sitä on syötävä. Helppo homma oman ruuan ostaminen on lapsille ollut, koska sunnuntaista huolimatta on kodin ympärillä auki kolme ruokakauppaa ja kymmenkunta erilaista ravintolaa hampurilaispaikoista nepalilaiseen ravintolaan asti.

Olen istunut vaivaisen vartin tässä koneen ääressä ja silmissä näkyy mustaa tietokoneen näyttöä lukuunottamatta. Tiedän paikkani.

Muistetaan rukouksissa Ukrainan tilannetta. "Kuninkaiden sydämet ovat kuin vesiojat Jumalan kädessä" sanotaan Raamatussa.
Minusta tuntuu käsittämättömältä, että vielä tänä päivänä niin kutsuttujen sivistysvaltioiden toimien rajoihin mahtuisi myös sodankäynti.
Mutta Jumala voi kääntää kokonaisten kansakuntien kohtalon.