tiistai 25. maaliskuuta 2014

Tärkeää aikaa

Silloin tällöin törmää toteamukseen, kuinka tärkeää on, että jompi kumpi vanhemmista voi hoitaa lapsia niin ja niin kauan kotona. Tai puhutaan sen puolesta, että pienen alakoululaisen vanhempi voi lyhentää työaikaansa, jotta voi olla enemmän läsnä lapsen arjessa. Kovin usein en muista nähneeni artikkelia aiheesta, että teinien kehitykselle on eduksi, jos kotona on vanhempi, jonka kanssa voi jakaa arjen kuulumisia tai varttumisen vaiheita.
Viime aikoina olen kokenut syvää kiitollisuutta siitä, että juuri tänä talvena minulla on ollut mahdollisuus olla paljon kotona arki-iltapäivisin, iltaisin ja viikonloppuisin ja viettää aikaa eritoten teinien kanssa.

Lasten kehitysvaiheesta riippuu kulloisetkin tarpeet aikuisten puolelta ja tuntuu siltä, että pikkulapsen kanssa tarvitaan vähemmän sanoja, enemmän eleitä ja kosketusta ja lapsen vartuttua, puhetaidon lisäännyttyä, tarvitaan paljon puhetta ja keskustelua ja enemmän kehonkieltä.

En minä muista, käytinkö yläaste- ja lukioikäisenä näin paljon aikaa äitini kanssa keskusteluun. Suoralta kädeltä voin sanoa, että minun kouluiässäni nuorella oli roimasti vähemmän paineita aiheuttavia tekijöitä elämässään. Elämä ja koulunkäynti oli aika yksioikoista. Ei ollut paljoa asioita, joiden kanssa tehdä valintoja.
Tämän päivän nuori saa luovia monenlaisten valintojen kanssa ja hyvin nuorelta vaaditaan jo omien eettisten arvojen sisäistämistä ja niiden tuomista arjen valintoihin.

Huomaan, että hyvin tärkeäksi on muodostunut meidän perheen nuorien kanssa aivan tavallisista tapahtumista ja asioista keskustelu: miltä jokin asia tuntuu ja miksi se tuntuu siltä. Jos nuori kokee jostakin asiasta paineita, mistä ne paineet mahtaa johtua ja mitä voitaisiin tehdä, että niitä paineita voitaisiin löysentää. Pelkkä koelista tai tulossa oleva työssäoppimisjakso käytännön työtä tehden voi aiheuttaa tarpeettomasti paineita, jos suhteellisuudentaju tuloksista ja vaatimuksista ei ole realistisella tasolla.

Suurella osalla tämän päivän nuorisoa on opiskelupaineiden lisäksi myös valtaisat paineet omasta ulkonäöstä. Tämä asia on lähes kokonaan tämän ajan ilmiö. Omassa nuoruudessani ulkonäköseikat eivät saaneet sellaista painoarvoa kuin nykyään.
Nyt näyttää siltä, että tämän päivän teinien vanhemmat tulevat vähän jälkijunassa nuortensa itsetunto-ongelmien ehkäisyssä. Nuori, jolla on vahva ja terve itsetunto, ei kärsi ulkonäköongelmista. Vahva itsetunto kehittyy, kun sitä tuetaan vauvaiästä asti. Lisäksi luonne ja perintötekijät ovat avainasemassa siinä, millaisen itseluottamuksen itse kukin rakennamme. Kärjistäen väitän, että saadaksemme nuorisomme itsetunto-ongelmat vähenemään, on meidän moninkertaistettava kannustava, tukeva ja hyvistä suorituksista palkitseva kasvatuksemme. Ulkopuolelta lisääntynyt paine nuorison itsetunnon riekaloimiseksi on tullut suuremmaksi kuin meidän kykymme osoittaa enemmän kannustusta, kehumista ja hyväksymisen tunteita.

Siinä missä pienimpiä lapsia meidän kuuluu suojella liialliselta tiedolta esimerkiksi tämän päivän uutistulvassa, tarvitsee nuori aikuisen auktoriteetin muistutusta siitä, että vaikka maailman asiat näyttävät ruuduilla kuinka pelottavilta kysymysmerkeiltä tahansa, meillä on luottamus omiin pieniin, tärkeisiin asioihin, joiden eteen teemme työtä ja suuret asiat jätämme suurempiin käsiin.

4 kommenttia:

  1. olen miettinyt ihan samaa - lapsiahan nuo teinitkin vielä ovat! Osa-aikatyötä tekevänä harmittelen aina palkkapäivänä tilannetta; mutta en harmittele koskaan kun esiteini tai murrosikäinen tulee ihmisennälkäisenä viereen, laskee hetkeksi sitä reippaan lapsen maskiaan ja on ihan pieni, en koskaan harmittele sitä, että minulla on aikaa ja mahdollisuus ottaa se vastaan.
    Se on suuri lahja.

    VastaaPoista
  2. Sisareni perheessä on kaksi nuorta, ja kyllä näitä asioita käydään tiiviisti myös siinä perheessä läpi, vaikka molemmat vanhemmat ovat töissä - eihän ne teinitkään ole päivisin kotona. Se riippuu ihan vanhempien resursseista. OP

    VastaaPoista
  3. Voi Sirkku, nyt kyllä osuit suoraan asian ytimeen! Olen enempi kuin monesti ollut sitä samaa mieltä, että nuoret nimenomaan tarvitsevat aikuisen aikaa, melkein pitäisi olla lakisääteisenä joku "äitiysloma" uudelleen niinä vuosina. Hyvin hyvin usein käy niin, että ihmiset sanovat "no ei ne meidän kanssa mihinkään lähde" tai " meillä on ihan eri rytmit" kun eivät ole suurinpiirtein kertaakaan nähneet teinejään viikon aikana. Se aika vaan tarvii ottaa niiltä ja antaa niille, olen sitä mieltä. Meillä keskustellaan kans ihan joka päivä koulustatultua kaikista asioista, turhanpäiväisistä tärkeisiin ja vaikka se saattaa olla vain hetki, niin se on sitäkin tärkeämpi.

    Ihanaa päivänjatkoa Sinulle ja teille <3

    VastaaPoista
  4. Sirkku, olen tehnyt aivan saman havainnon. Lapsista vanhin on 13 v. ja selkeästi murrosiässä, Hän nauttii valtavasti perheen yhteisistä hetkistä, vaikkapa Afrikan tähden parissa. Itseasiassa välillä on sellaien olo, että hän nimenomaisesti janoaa näitä hetkiä!

    tv Leena

    VastaaPoista