Niin vain meidän Tirtetta-Saarasta tuli eskarilainen.
Saarahan on ollut koko ikänsä kotihoidossa ja on vain haaveillut pääsystä päiväkotiin. Esikoulupaikan hän sai tutusta päiväkodista, jossa kaksi vanhempaa sisarusta kävi myös esikoulun. Päiväkodista kertoo paljon se, että suurin osa henkilökunnasta on viihtynyt työpaikassaan vuosikaudet. Päiväkodin iloinen, hyväksyvä ilmapiiri on myös lasten vanhempien aistittavissa.
Pari viimeistä viikkoa ennen esikoulun alkua sujui Saaralla jännittyneen odotuksen vallassa. Vähintään kolmesti päivässä piti laskea, kuinka monta yötä on aikaa eskarin alkuun. Kun ensimmäisenä päivänä hain Saaraa hoidosta, hänen ensimmäinen lauseensa oli "mä olen ollut kiltisti täällä". Saara on niitä lapsia, joille ei tarvitse sanoa "muista sitten olla kiltisti". Näköjään tottelemisen Saara mielsi muistuttamattakin kuuluvan esikoululaisen tapoihin.
Saara on periaatteen ihminen. Hänellä on jo vahvoja mielipiteitä ja hän myös pitää kiinni asioista, mitkä kokee oikeiksi. Heti ensimmäisinä päivinä Saara oli tehnyt selkoa tarhakavereidensa perheiden tavoista ja tottumuksista. Minulle hän kertoi kysyneensä tarhakavereilta, juoko näiden isät "alkoholista kaljaa". Sain tarkan selvityksen kunkin perheen juomistavoista, mutta Saaran selvityksen mukaan kenenkään isä ei juo alkoholista kaljaa, ainoastaan kotikaljaa.
Kun asia tuli täällä kotona puheeksi, isoveli tokaisi: "mitähän kaikkee sä oikein siellä tarhassa puhut..."
Nyt loppukesästä olemme törmänneet helsinkiläisittäin aivan uuteen asiaan: öisin ikkunoista tulee hyttysiä sisälle ja ne purevat nukkujia hanakasti. Saaralla hyttysenpuremat nousevat paksuiksi paukamiksi ja ne kutisevat kovasti. Saara hoitaa paukamat tunnollisesti ja liimaa laastarilapun jokaisen jäljen päälle. Niinpä tyttö on viime viikot muistuttanut lähinnä suuronnettomuuden uhria ja isoveljien jatkuvan naureskelun kohteena ovat nuo kymmenet eriväriset laastarit.
Olen antanut Saaran teippailla laastareita aivan vapaasti, koska ei homman kieltäminenkään ole millekään osapuolelle eduksi. Laastarin alla paukama saa parantua rauhassa eikä kutise. Ja kyllä talven tulo häätää purijat ennenpitkää.
Laastareilla kuorrutettua siskoa katsellessaan Lauri-veli antoi Saaralle nimen:
"laastaritar".
Ajatella, kuopuskin jo lennähtämässä pesän reunalle. Terkkuja reippaalle eskarilaiselle! - Opettaja-systerin mukaan koulussa tosiaan saa kuulla yhtä ja toista, jota ei parane aina ottaa kovin tosissaan.
VastaaPoistaIhana pikku eskarilainen...:)
VastaaPoistaVoi tuota reipasta Saaraa. Noista Saaran jutuista tuli mieleen tuttavaperhe, joka oli juuri muuttanut pienelle paikkakunnalle ja Eve meni tarhaan. Kaikki sujui hienosti, mutta ruokailussa hän haki monta palaa leipää. Kukaan ei kysynyt mitään, mutta neiti selitti " Kun meillä ei taaskaa, ole leipää".
VastaaPoistaÄiti oli aamulla tullut sanoneeksi, että taas on leipä loppu. ;). Senhän tietää miten moinen juttu levisi pikkukylässä.
Iloisia eskaripäiviä Saaralle.
Olipas tämä hykerryttävän hauska postaus. =) Ja Saara vaikuttaa kovasti reippaalta neitoselta! Ei taida ihan äkkiä mennä häneltä sormi suuhun pulmatilanteissa.
VastaaPoistaReipas eskarilainen - eipä taida tulla ikävä kotiin kesken päivän - Melska sentän pitää huolta päivätouhuista...
VastaaPoistaNe voi olla viemäristä nousevia ns lintuhyttysiä, jotka tekevät oikein isoja, kuumottava paukamia. Sama hyttynen voi pistää monta kertaa vierekkäin. Entisessä kodissa, joka oli vanhassa kivitalossa, oli kesäisin noita tihulaisia. Auttaisiko suljetut kylppärin ja keittiön ovet?
VastaaPoistaKiitoksia kommentistasi! Täytyy ihan opiskella enemmän noista otuksista. Ei ole paljoa puolta, vaikka niitä olisivatkin, koska täällä on niin trooppiset olosuhteet.Päiväsaikaan kun ei täällä tapaa minkäänlaisia inisijöitä.
PoistaKeittiö on meillä avokeittiö ja yhteydessä olohuoneeseen, jossa Saarakin nukkuu. Samoja kipeitä puremia on minulla ja miehelläkin.
Onnea uudelle eskarilaiselle.
VastaaPoista