keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Heinäkuisen aamun ääniä ja näkymiä Ruoholahdessa

Kahvi jäähtyy nopeasti mukissa helteelläkin. Naapureilta saadun parvekekaluston pöytä on minusta edelleen hyvin kaunis ja sen päälle on mukava laskea kahvimukinsa. Tämä pöytä taitaa olla meidän perheen ensimmäinen parvekepöytä.
Heti kun laitan leipälautaseni pöydälle, asettuu lokki tähystysasemiin torin valopylvään päälle. Siellä se on mukamas oikovinaan höyheniään, mutta huomaan, että se syrjäsilmällä vahtii leipiäni. Tarkkailee, jaksanko varmasti syödä kaikki. Tällä kertaa lokki jättää suosiolla tarkastuslennot parvekkeemme lähettyville tekemättä, koska viimeksi ärähdin sille suureen ääneen, kun lämmin korvapuustini kiinnosti sitä liikaa.
Tunnistan tämän kaverin, koska hän poikkeaa kavereistaan hiukan aneemisella ulkonäöllä. Oikeastaan säälittävän näköinen lokkiparka, joka yrittää selvitä päivittäisen ruuan hankkimisesta mahdollisimman helpolla.

Pääskysiä näyttää olevan tänä kesänä runsaasti. Tänä aamuna ne liitelevät selvästikin iloisina ja toimeliaina ja tervehtivät välillä toisiaan pirteillä vinkaisuilla. Pääskysten hyörinä ei hetkauta millään lailla kyttääjälokin rauhaa, vaikka ruokaansa etsivien pääsysten syöksähdykset melkein viistävät lokin selkää. Lehmusten alla varpusetkin juttelevat iloisen äänekkäinä. Rehevä kesä on tarjonnut kaikille linnuille riittävästi ravintoa.

Tasainen matala humina viittaa siihen, että Kaapelitehtaan rannassa puretaan hiililaivaa. Laivaa ei parvekkeellemme näy, mutta ääni on vuosien mittaan tullut tutuksi. Hiililaivoja jaksan edelleen syyttää siitä loputtomasta mustasta pölystä, joka takertuu parvekkeella kaikkien tavaroiden ja pintojen päälle. Lämpimän kesän aikana, kun parvekkeen ovi on jatkuvasti auki, musta pöly kulkeutuu myös olohuoneeseen ja keittiöön ja lattianpesuvesi on aina mustaa.

Ihmisiä kiirehtii kesäisissä vaatteissaan Pihlajasaaren lautalle. He ovat selvästikin varautuneet oleskelemaan saaressa koko päivän, koska mukana on täysiä reppuja ja kylmälaukkuja.

Kahden talon välistä näkyy suuren laivan savupiiput, kun se saapuu Länsisataman laituriin. Länsisataman liikenne ei tunnu täällä muuten kuin satunnaisina tienkyselijöinä. Korttelin päässä on jo kovat ruuhkat aina laivojen purkamisen aikaan.

Jossakin tehdään remonttia, kun sirkkelin ääni kuuluu välillä. Kun naapuritalolla huoltomies käynnistää ruohonleikkurin, on kahvini juotu ja leivät syöty.
Tänä aamuna pystyin nauttimaan kaupungin aamun äänistä sellaisenaan, ilman, että vertailin niitä Kangasniemen talon ääniin ja näkymiin.
Annetaan sydämellemme rauha olla siellä, missä olemme.

5 kommenttia:

  1. Kiva lukea kaupungin aamusta.
    Minä olisin kaivannut tänä aamuna lokkia sorvakaloja syömään, mutta ilmeisesti ne ovat jo jättäneet järven. Alkukesästä niitä oli todella runsaasti.

    VastaaPoista
  2. Minä olen muuttanut isosta kaupungista maalle ja vaikka nautin siitä, että parhaimmillaan pihalla kuulen pikkulintujen lisäksi laulujoutsenen, lampaiden, kukon ja hevosten ääniä, niin arvaapas, usein kesäaamuina herään muuta perhettä aikaisemmin ja ajelen autolla lähimmän kaupungin torille ja myös torin lähikatuja kiertelemään kuullakseni kaupungin ääniä (erityisesti varhaisen aamun ääniä, kun autot tuovat tavaraa kauppoihin)

    VastaaPoista
  3. Joko ensi kesänä seuraat aamuja siellä maalla?

    VastaaPoista
  4. Tosi hyvin kuvailit aamukahvituokiosi, tuntui melkein kuin olisi itsekin istunut kanssasi kahvilla!

    VastaaPoista
  5. Kiitos tästä kirjoituksesta. Olen viime päivinä miettinyt paljon ääniä. Perheeni viettää kesää toisessa maassa. Suomessa olemme rauhaisalla alueella, kuulemme liikennettä ja luontoa. Täällä äänet ovat erilaisia ja eritahtisia. Naapurien elämä kuuluu myöhään yöhön, aamulla työläiset aloittavat aikaisin. Linnut saavat laulaa kovaa erottuakseen lentokoneiden ja hälytysajoneuvojen seasta. Ollakseni tyytyväinen oloni täällä, minun on otettava neuvostasi vaarin ja annettava vertailun olla.

    VastaaPoista