sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Entisten kaupunkilaisten ensimmäinen syysmyrsky maalla

Luulen, että lapsetkin muistavat ensimmäisen syysmyrskyn uudessa kodissa maalla, sillä sen verran jännittävää ja hauskaa meillä oli.

Tuuli oli maltillinen navakka tuuli aina iltaan asti. Iltapäivällä teimme isin kanssa kauralyhteitä, kun peltojen vuokraisäntä siihen erikseen kehotti ja käski vielä etsimään pelloilta parasta paikkaa.
Luumuja keräsin ämpärillisen puista ja vettä laskin pannuhuoneeseen ämpäreihin varalle. Taloa lämmitin kiertopumpun kanssa koko päivän siltä varalta, että sähköt katkeaa ja talo viilenee.

Sitten tuuli yhtäkkiä yltyi ja aika pian sammui myös sähköt. Heti sähköjen mentyä tein jääkaappien ja pakastimien avauskiellon. Olin käynyt päivällä kaupassa viikonloppua varten ja kaksi jääkaappia oli melko täynnä. Lisäksi meillä on käytössä neljä pakastinta tällä hetkellä.

Seitsemän jälkeen kokoonnuimme jo kaikki ulos iltahämärään ihailemaan upeaa auringonlaskua ja hurjaa tuulta. Saimme mukavaa puuhommaa, kun pihatien vierestä juuri ennen valtatietä kaatui kaksihaaraisen koivun toinen haara pihatien poikki. Anne-Mari oli iltavuorossa ja yhdeksältä täytyi olla häntä hakemassa kotiin, joten puu oli raivattava ripeästi.
Kuopion Veli hommasi vähän aikaa sitten minulle raivaussahan, mutta moottorisahahankintaa olen vähän jäkittänyt. Kyllä se nyt kerrasta selväksi tuli, että yksi toimiva moottorisaha täytyy talossa olla.

Kun raivasimme koivun oksia, näytin lapsille viereisellä metsäaukiolla tuulen voimasta kaksikerroin taipuvaa kahta harvaoksaista kuusta. Sanoin, että "kohta nuo kaatuu". Ei tarvittu kuin seuraava hurja tuulenpuuska, niin toinen kuusista tuli jymisten maahan.

Olen minäkin ehtinyt elämäni aikana muutamaa myrskyä katsella, mutta en ole aikaisemmin ollut ulkona "myrskyn silmässä". Seisoimme kaikki pihatiellä sellaisessa kohtaa, ettei lähettyvillä ollut kaatumisvaarassa olevia puita.
Talomme pihapiiriä kiertää jalokuusiaita, joka on niin tiheä ja korkea, että kuusiaita seisoi tuulessa vakaana kuin muuri. Oli turvallista katsella, kun kaikkialla ympärillä tuuli pauhasi ja tuiversi ja kuusiaita seisoi liikkumatta kotimme suojana. Etupihalla tuuli ei tuntunut lainkaan aidan suojassa.

Alapihalla on kolme pupuhäkkiä ja yhden häkin katon tuuli oli riuhtaissut irti. Lauri oli sen nähnyt, mutta ei muistanut tulla kertomaan minulle. Usean tunnin jälkeen, kun oli jo pilkkopimeä, Elia pyyhäsi polkupyörällä mäkeä alas ja oli vähällä pimeässä ajaa "kissan" päälle. Elia oli otukselle huutanutkin, että "pois alta, kissa". Samassa Elia hoksasi, että eihän se mikään kissa ollut, vaan äitipupu, joka oli lähtenyt avonaisesta häkistä karkuteille. Elia tuli sisälle kynttilänvaloon äitipupu sylissä ja silloin Lauri muisti, että häkki on hajalla.
Ryntäsimme kaikki ulos etsimään äitipupun kanssa samassa häkissä ollutta tyttöpupua. Isi ajoi auton alapihalle ja pianhan pikkuinen pupu hyppeli suuren kuusen alta valokiilaan ihmettelemään.
Olimme hyvin huojentuneita, että molemmat karkulaiset olivat kunnossa, koska aikaisemmin iltapäivällä oli supikoira liikuskellut riihen luona muutaman kymmenen metrin päässä.

Sähkökatko kesti 17 tuntia. Lauantaiaamuna kuskasimme jääkaappien sisällön kellariin. Hyvin oli kaikki viileänä säilynyt, kun ovia ei oltu avattu.

Vessoja ei voinut vetää, raanoista ei tullut vettä, lämmitys ei toiminut. Saimme hyvää harjoitusta poikkeusoloihin tällaisen pienen ja lähes harmittoman sähkökatkoksen myötä.
En ollut vielä muuton jälkeen laittanut tulia hellaan ja leivinuuniin, kun epäilin, että saamme kunnon savupössäkät sisälle, jos hormit ei vedä. Kaikki tulisijathan nuohottiin helmikuussa, kun olimme täällä lomalla. Sen helmikuun jälkeen ei hellassa oltu pidetty tulta lainkaan ja leivinuunissakin viimeksi kevättalvella.
Laitoin tulen hellaan, jotta saamme aamukahvia ja lämmintä puuroa ja hella veti mainiosti. Kaiken lisäksi hella osoittautui oikein mainioksi. En muista, olenko sitä aikaisemmin juurikaan käyttänyt.

Koska hella veti moitteettomasti ja leivinuuni on samassa hormissa, laitoin tulet myös leivinuuniin. Seuraavalla lämmityskerralla täytyy kyllä kokeilla jo arinalla leivän paistamista. Nyt en ehtinyt taikinoita ajatella, mutta iltapäivällä lykkäsin kokeeksi ohraryynipuurokattilan uuniin hautumaan.
Kun iltamyöhällä tulimme sisälle ulkohommista, muistui puuro mieleen. Olimme enemmän kun ihmeissämme, kuinka mahtavan hyvää oli neljä tuntia uunin lämmössä hautunut kokonaisista ohraryyneistä tehty puuro. Olen ostanut suoramyyntipisteestä myös kuorittuja kauranjyviä, eli kokonaisia kauraryynejä. Seuraavalla kerralla kokeilen puuroa niistä. Pirkko-täti mainitsi joskus, että se puuro vasta hyvää onkin.

Kun sähkö eilen yhden tienoissa päivällä tuli, päästivät lapset sellaisen riemuhuudon, jollaisia yleensä kuulee lätkämatsien yhteydessä maalin tullessa. Olimme osanneet odottaakin katkoksen päättymistä, kun vähää aikaisemmin pojat olivat nähneet rantametsässä sähköasentajat linjan kimpussa.
"Ihanaa, kun voi taas vetää vessan!" oli yksi kommentti. "Vihdoinkin voin ladata mun kännykän!" ja niin edelleen ihasteltiin sähkön tuloa.

Mieleeni muistui edellinen pidempi sähkökatkos, jota sydän syrjällään seurasin Helsingistä ja jännitin pakastimien kohtaloa. Anne-Mari asui silloin täällä. Olin huojentunut, että olin nyt täällä ja olimme kuitenkin säästyneet onnettomuuksilta. Katkoksen jatkuessa olisin vain pyytänyt Enoa aggregaatin kanssa "elvyttämään" pakastimia. Muutenhan olisimme voineet elää huolettomasti.

Eilen illalla "hätäistutin" 100 mansikantainta maahan pikaisesti kyhäämääni penkkiin. Tarkoitukseni oli puutarhajyrsimen kanssa kääntää kunnon mansikkamaa, mutta riihen "kylkiäisissä" muutaman vuoden ollut vehje ei suostunut lähtemään käyntiin. Kuopion Veli oli liikenteessä lähikulmilla ja hän tuli vielä myöhään illalla lisäämään tankkiin "tuoretta" bensaa ja kiskaisi vehkeen käyntiin.
Säiden salliessa tartun varmaankin ensi viikolla mansikka-asiaan, mutta jos säät eivät salli, saavat rauhassa odotella harson alla ensi kevättä.

5 kommenttia:

  1. Oi kun oli mukaansatempepaava sähkökatkos. Olisi ihana nähdä kuvia vaikka teidän puutarhasta. Toivottavasti mansikoiden istutus onnistuu. Tervetuloa asumaan maalle. Minä tosin asun Länsi-Suomessa.

    VastaaPoista
  2. Puuhellan kun saat tutuksi niin sähköliettä et enää halua käyttää. Minulle ainakin kävi niin :) Nopeakin se on ja hauduttaa ruuasta todella hyvää.
    Meillä myrsky ei päässyt voimiinsa, oli vain todella kova tuuli.

    VastaaPoista
  3. Täällä menevät sähköt säännöllisesti tietyillä kulmilla myrskyllä. Itse asumme keskustassa ja nyt vielä laitetaan parhaillaan kaapelit maan poveen, ei ole sellaiosia huolia. Puita kyllä kaatuu.

    VastaaPoista
  4. varmasti iki-muistoinen kokemus jokaiselle :)

    VastaaPoista
  5. Sähköyhtiöön voi tehdä häiriötilannepyynnön. Silloin saa viestin koska esim. sähköt saadaan päälle. Olen tehnyt ja olen siihen tyytyväinen.

    VastaaPoista