Kanalapäivä

Viikon vapaapäivään on kuulunut muutama Tapaus. Hauskuusjärjestys menee varmaan siihen suuntaan, että nuorimman pojan uinti ojassa oli ykkösenä ja ala-aitan hiirennakissa kyhjöttänyt siimahäntä toisena.
Suuria tapauksia oli kolmen pikkukanan ja pikkukukon muutto kanalaan. Ja juuri kun olin saanut rönttähuoneen raivattua pikkukanojen jäljiltä, tulee Anne-Mari pupujenhakureissulta ja perheemme sai neljä uutta pupuperheenjäsentä. Puput ovat wienereitä, joskin nimi ei kerro minulle yhtään mitään.

Oli hauska seurata pikkukanojen sopeutumista uuteen parveen ja kuinka iso kukko otti ohjat käsiinsä ja puolusti pikkukanoja. Olemme käyneet vähän väliä kanalassa katsomassa, että rauha säilyy. Tosin iltapäivällä isot kanat olivat rähisseet keskenään siitä, kuka saa mennä havupesiin. Kanalassa on ollut kaksi kuusenhavuilla suojattua "majaa", jotka ovat erityisesti kanojen suosiossa. Nyt ne sitten keksivät tapella majoista. Kukko oli kuulema mallikkaasti laittanut rouvansa ruotuun tässäkin asiassa.
Pappa karsi oksat pihakuusesta ja rakensin kanoille muutaman havupesän lisää.

Eläimillä ja ihmisillä on siis asiat hyvin. Ajokoirasta on tullut rakas lemmikki minulle ja papalle. Kiira-koira kainalossa on niin suloista nukkua päiväunet ja yöllä Kiira käpertyy kohteliaan huomaamattomasti minun vuoteeni jalkopäähän. Kiira on ollut nyt viimeisen kuukauden sisällä ja on oppinut hienosti ilmaisemaan ulosmenotarpeensa menemällä ulko-ovelle. Ainuttakaan vahinkoa ei ole Kiiralle tullut.

Olen ollut töissä kodin ulkopuolella ja senkin takia into kotitöihin on entistä suurempi. Vapaa-aikaa on rajoitetusti ja tuntuu mielekkäältä käyttää se aika hyvin. Valoisaa aikaa on päivä päivältä enemmän. Tänään päivän pituus oli jo 7 tuntia ja 22 minuuttia ja valo on kummasti muuttunut keväisemmäksi. Yhtenä päivänä havahduin siihen, että ennen vanhaan äitini laittoi jo helmikuussa taimikasvatuksen käyntiin. Viime vuodet taimet kasvatettiin yhdessä vanhan tuvan kammarissa, jossa lämpötilan saa säädettyä juuri sopivaksi ja huoneessa on suuri ikkuna etelään päin. Tomaatin, paprikan ja kukkien taimia äiti ainakin kasvatti. Meillä oli kerran puhetta maissin esikasvattamisesta, koska ulos kylvettäessä ei kasvukausi riittänyt satoon asti. Koska nyt on ainakin iso pelto varattu kasvimaata varten, laitan ihan kokeeksi sitä maissiakin. Jos ei ehdi tähkä kypsymään, niin onpahan ainakin kanoille hyvää syötävää.

Nämä sydäntalven ajat ovatkin sopiva ajankohta tehdä suunnitelmia kesän kasvatusten suhteen. Tämä talvi on osoittanut, että kellari on edelleen oivallisessa kunnossa, eikä kireimmilläkään pakkasilla kylmä päässyt hiipimään kellariin saakka. Joten säilytystilaa perunoille, juureksille ja säilykkeille on yllin kyllin. Vaikka en viime kesänä muuton jälkeen ehtinyt kovin paljoa säilömään, niin mukavasti on kellarin hyllyiltä riittänyt hillopurkkeja ja mehupulloja.

Neljään pakastimeen säilötty kesä on laitettu ruuaksi nyt kiihtyvällä vauhdilla. Kun muutimme tänne, oli äitini jäljiltä yksi iso arkkupakastin täynnä marjoja ja muuta ruokaa. Siitä pakastimesta olen nyt tehnyt löytöjä omenasoseesta ja lakoista, mustikoista ja tyrneistä. Vaikka pakkauspäivä on ollut toissavuoden puolella, on marjat olleet aivan kelvollisia, vaikka muutama sähkökatkoskin on koetellut.

Huomenna saamme yhden kaupunkilapsista käymään. Hän on se, joka tuo aina sakset mukanaan. Meillä on siis huomenna parturipäivä.