keskiviikko 17. elokuuta 2016

Huohahdan

Useamman päivän vapaat tekee varmasti hyvää. Lyhennän askelia, hidastan kulkua, ajattelen verkkaisemmin, nautin unesta, katselen tarkemmin, kuuntelen herkemmin, syön siunaten, keskityn lapsiini enemmän.

Äsken huomasimme, että kotona on tällä hetkellä vain kuusi lasta. Anne-Mari viettää lomansa viimeisiä päiviä saaressa ilman venettä, yksi on opiskelupaikkakunnallaan ja muut ovat lentäneet pesästä.
Sen viimeksi muuttaneen lähtö otti juuri niin koville kuin pelkäsinkin. Kaksikymmentä vuotta napanuoran jäänteitä venyttäen on sopivan pitkä aika lapsen asua kotona, mutta yhdessä eletty ja koettu saa palan nousemaan kurkkuun ja sydänalan painavaksi.

Lasten persoonallisuus on uskomaton rikkaus vanhempien elämässä. Siinä missä yksi lapsista tarttuu oman elämänsä ohjaksiin varhaisessa vaiheessa ja kuin itsestään, voi toisen lapsen kanssa rinnakkain kulkeminen olla hyvinkin tiivistä. On myös niin, että mitä enemmän lapsen kanssa on koettu vaikeuksia ja vastoinkäymisiä, sitä kivuliaampaa on antaa lapsen tarttua yksin vastuuseen.


Vesisade on ollut aika pätevä tekosyy olla menemättä marjapensaaseen tai metsään. Mustikat vielä vähän kangertelee mielessä ja puolukoita voisi kuuleman mukaan kerätä jo täyttä päätä. Aamulla keräsimme Papan kanssa maijallisen mustaviinimarjoja ja keitin ne mehuksi. Muutama pensas on vielä poimimatta ja karhunvatukka alkaa kypsyä vauhdilla. Sokerihernettä olisi jo korjattavaksi asti. Ajattelin kerätä palot pieninä, kiehauttaa kokonaisina ja pakastaa. Herne on ollut niin makoisaa syötävää palkoineen päivineen ja sitä on kasvamassa monta pitkää riviä.

Viime kesänä säilöin jonkun verran satoa kellariin. Paljon aikaa kuitenkin haaskautui pullojen ja purkkien kanssa pelaamiseen ja koko talven oli pienoinen jännitys, iskeekö home hampaansa hilloihini. Talven aikana home pysyi loitolla, mutta vasta viimeisiin purkkeihin oli kanteen sisäpuolelle tullut muutama homepilkku. Säilymisen varmistamiseksi ja työn nopeuttamiseksi pakastan tänä kesänä kaiken niin pitkälle kuin kolme pakastinta antaa periksi. Mehutkin voi pakastaa muovipulloissa, jolloin välttyy kokonaan säilöntäaineen käyttämiseltä eikä sokeriakaan tarvitse laittaa vielä koko määrää. Hillosokerilla keittämäni metsävadelmahillon pakastin senkin lettupäivään sopivina annoksina.

Koska pihlajanmarjoja on pihan pihlajat notkollaan, kokeilen pihlajanmarjahyytelön tekoa. Lapsuudessani äiti harrasti sen tekemistä ja voileipäkeksin päällä pihlajanmarjahyytelö onkin erityisen hyvää. Makean hillon seurana yhdessä välissä täytekakussa se on myös omiaan.

Tämä ensimmäinen vuoden kierto maalla on ollut kaunis. Tuoreimman kesän lyhyys yllätti ja keväästä ymmärsin nauttia jo ensimmäisistä pälvistä lähtien. Kevään huumaava lintujen aamukonsertointi loppui kesän kypsyttyä kuin seinään ja käen kukunta sykähdytti joka kerran. Se on tullut selväksi, että jokainen vuodenaika on täällä läkähdyttävän kauniita. Lapsiin varsinkin teki talven ja lumen kauneus vaikutuksen. Usein he ovat maininneet, kuinka täällä voikin olla talvella niin ihanaa.
Muutenkin luonnon ilmiöt ovat täällä tiukasti elämässä läsnä. Sadetta ja paistetta katsellaan, illan viileyttä aprikoidaan ja auringonlaskuja ihastellaan. Luontoa kaikkineen tarkkaillaan mielenkiinnolla.

Ilta joutuu. Siirryn tarkkailemaan tiskipöytää ja pyykkikonetta. Ja on se vain tuo oma kaivokin upea juttu!

6 kommenttia:

  1. Ihana kirjotus ja maalla asumisen ylistys. Minä pakastan aina mehut muovipulloissa. Ja mehustan sitä mukaa kun on tarvetta. Pakastan siis marjatkin,sitä suositteli aikoinaan mansikanviljelijä. Nautinnollisia ja ihania syyspäiviä sinne.

    VastaaPoista
  2. Kyllä oli ihana tunnelma tässä kirjoituksessa. Se rauha ja elämän hidastaminen huokui kaikesta. Ja siitä on kyllä minunkin elämä täällä maalla rakentunut. Kotiin, omaan rauhaan on hyvä tulla. Aina. Nyt nautin loppukesän lämpimistä illoista verannalla istuen ja luonnon uskomattomasta kauneudesta nauttien. Kiitollisena kaikesta hyvästä mitä elämässäni on. Hyvää elokuuta teille!

    VastaaPoista
  3. Pakastaisin minäkin mehut, mutta pakastimeen ei mahdu niin paljon kuin sitä tulee jaettavaksi lasten perheisiin. Kaupunkilaisilla ei ole itsellään marjapensaita! Keitän mehut ja pullotan ne ja pyydän pullot taas takaisin.

    Ihanaa käyskennellä metsässä, jos ja kun aikaa on. Minulla työt loppuivat elokuun puoliväliin ja aloitan taas sijaisuuden lokakuun alusta vuoden loppuun. Nyt olisi aikaa kotihommille ja turvapaikanhakijakummiperheelle.

    VastaaPoista
  4. Meillä ei ole kellaria ja liian pieni jääkaappi. Joten mäkin pakastan kaiken: marjat, hillot, mehut... Mehumarjat pakastan ja keitän syksymmällä, mehun tuoksu koleana syyspäivänä on niin ihana! Mehut pakastan pääosin maitotölkeissä, on mulla muovipullojakin, mutta en tykkää niiden pesusta.

    Ihania loppukesän/alkusyksyn päiviä sinulle ja koko perheelle!

    VastaaPoista
  5. Ihan tavallisella hyytelösokerillako pihlajanmarjat teet? Minäkin olen joskus nuorena ja reippaana sitä tehny, mutta en yhtään muista miten.
    Mehut pakastan, jos vaan on tilaa. Huomattavasti helpompaa kuin kellarielämä. Maitotölkit on ihan parhaita mehunpakastukseen. Mahtuu enempi ja sulattaessa vaan repii pahvit pois ja antaa köntin kannussa sulaa. Talvella mehustaminen, kuten Suvi tekee, tuo kotiin ihanan lämpöisen tuoksun ja pakkaspäivänä Se Mehu :)...
    Mukavaa syksyä sinulle ja muista huokaista välillä!

    VastaaPoista
  6. Melatiinilla aioin, mutta kun en ollut ajoissa liikkeellä, vesisateet pilasivat täällä pihlajanmarjat.

    VastaaPoista