Suomalaisen luonnon juhlasoiton aikaa

Koska päivän työt käynnistyvät näin lomapäivänä kovin kankeasti, päättelin, että blogin ääreen istahtaminen antaisi varmaan vauhtia kotihommiinkin.

Olemme kaikki viikonlopun jäljiltä vähän hidasliikkeisiä. Ajatukset palaavat tuon tuosta lakkiaisjuhlien viettopaikkaan "Puulan Joutseneen" https://www.nettimokki.com/kangasniemi/7743
(ohessa linkki mökin tietoihin). Minulla ei juurikaan ole kokemuksia paikallisista vuokramökeistä ja tämän paikan nähtyään ei mihinkään muualle enää edes halua mennä. Useampi lapsista sanoi juhlapaikalla "mä haluaisin muuttaa tänne".

Luulen, että viime viikonloppu jäi meidän kaikkien muistoihin suomalaisen kesän perikuvana. Lapset soutelivat järvellä, uivat ja saunoivat rantasaunassa ja nauttivat ison mökin jyhkeistä näkymistä ja avaruudesta. Harvinaista viikonlopussa oli myös se, että kaikki kolmetoista lasta pääsi loppujen lopuksi paikalle. Sukulaisista oli paikalla muutamia lähimpiä.

Kaikille tuli tunne, että tänne täytyy päästä pian uudelleen. Niinpä aloitimme jo tulevan joulun suunnittelun. Laskin, että jos paikalle pääsisi kaikki lapset puolisonsa, perheensä tai ystävänsä kanssa, meitä olisi 21 henkeä. Tuon mökin majoituskapasiteetti riittäisi mainiosti tuolle joukolle myös talviaikaan.

Ihanien muistojen voimalla ei kuitenkaan arkea eletä. Kyllä se on otettava kuokka käteen ja alettava maata raivaamaan, jos aikoo leipänsä tienata. Tosin koululaisilla alkoi ansaittu ja kaivattu kesäloma, joten he saavat tarttua toimiin sen mukaan kuin mieli tekee.

Pellolla pörrää vuokraisännän traktori maanmuokkaustöissä. Runsaista kevätsateista huolimatta näyttää koneet pinnalla pysyvän. Aistin, että vauhdilla olisi siemenet peltoon saatava.

Kun menimme papan kanssa sinne viikonloppumökille, ihailin Suurolan pellolla työssä olevaa traktoria. Sanoin miehelle, että tuntuu hyvältä tuo näky, kun ollaan maatöissä. Mieheni muistutti, että itse Jumalahan antoi käskyn viljellä ja varjella maata. Tuo lause pysäytti minut. Ajatelkaapa hetki tämän ajan näkökulmasta, että Luoja antoi aikojen alussa ihmiselle käskyn viljellä ja varjella maata. Tulee surullinen olo, kun katsomme leväperäisyyttämme maan varjelemisen suhteen tai yleisen mielipiteen tylyä mollaamista niitä kohtaan, jotka vielä haluavat tätä maata viljellä.
Sanon, että ei kyllä Luojakaan meitä armahda, kun olemme itse valintamme tehneet.

Annetaan arvostus ja kunnia suomalaisille viljelijöille ja maaseudun moninaisille tuottajille ja tehkäämme oma osuutemme: me jotka emme voi itse viljelemiseen osallistua, pidetään ostosvalinnoissamme todella tiukasti kiinni siitä, että ostamme Suomessa viljeltyä, kasvatettua ja tuotettua ruokaa.