Kouluja

Kun perheemme oli vielä pieni, asuimme Koskelassa aivan alakoulun vieressä. Näin koulujen alkamisen aikoihin, muistuu mieleen äänet, näkymät ja tunnelmat, kun avoimesta parvekkeen ovesta kantautui sisälle kuudennen kerroksen kotiimme koululaisten äänet syksyn ensimmäisenä koulupäivänä. Ruutinmäen kallioiden koloissa kasvavissa pihlajissa notkui punaiset marjat ja ilmassa oli jo lempeä alkavan syksyn aavistus. Meidän pienet kurkistelivat parvekkeen rakosista koulun pihalla kirmailevia lapsia. Pienet varpaat tassuttelivat parvekkeen harmaalla betonilla ja pellillä vuoratun kynnysaskelman yli noustiin varovasti, ettei varpaisiin tullut pipiä.

Muistan ajatelleeni, että olen niin onnekas, kun saan pitää kaikki lapset vielä lähelläni ja kotona. Koulumaailma tuntui vielä liian äänekkäältä ja vilkkaalta.

Kun ensimmäinen lapsistamme aloitti koulunkäynnin, asuimme jo Ruoholahdessa. Koulu oli vasta valmistunut. Säästin Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen numeron, jossa oli juttu uudesta koulusta. Lehden toimittaja haastatteli lapsia ja kysyi heiltä, mikä oli uudessa koulussa parasta. Meidän koululaisemme vastasi "ruoka ja välitunnit".

Kun lapsi toisensa jälkeen aloitti koulutaipaleen- kuka Ruoholahdessa, kuka Salmisaaressa- oli haikeus aina äidin mielessä, kun jäi koulun pihalle vilkuttamaan kouluansa aloittavalle. Minusta tuntui joka kerran siltä, että annan kasvatustyöni tuloksen koko maailman nähtäväksi.

Oli aikoja, jolloin perheessämme taisi olla yhtä aikaa 9 koululaista. Keittiön kaapien ovet oli päällystetty lukujärjestyksillä ja muistilapuilla. Oli muutama vuosi, jolloin kotoamme lähti aamuisin oppilaita kuuteen kouluun.

Tänä päivänä Suomessa lapsista pidetään hyvää huolta. Oppimisvaikeudet ja muut koulunkäynnissä huomioitavat haasteet saadaan useimmiten ajoissa selville. Perheen asuinpaikasta voi riippua, kuinka moniammatillista ja kattavaa apua lapsi saa. Perheessämme usealla lapsella on ollut kouluiässä kielellistä erityisvaikeutta ja myös muita diagnooseja on saatu. Onneksemme myös olemme saaneet paljon ammattilaisten apua. Vaikka helsinkiläisinä olimme helposti saatavan avun piirissä ja erityisalat tulivat myös tutuiksi, ei tilanne kangasniemeläisenä ole yhtään sen huonompi. Kaikkien alojen apu lasten haasteisiin löytyy ainakin Mikkelistä ja koulujen tarjoama tuki on esimerkillistä myös Kangasniemellä.

Koululaisten määrä perheessämme on kutistunut kolmeen. Ala- asteikäisiä ei meillä enää olekaan. Nyt keskitymme 9-luokkalaisen ja kahden lukiolaisen opintojen tukemiseen ja rinnalla kulkemiseen.

Voimia, viisautta, terveyttä, intoa ja iloa oppilapsille ja koulujen henkilökunnalle!