Aika on kuluessaan armollinen ja terävin kärki surusta alkaa pehmetä väsyneeksi alakuloksi. Pakko on välillä ajatella, pohtia ja puhua tapahtuneeseen liittyvistä asioista, mutta se vain nostaa pintaan surulliset tunteet. Eli en voi sanoa, että mitenkään riemukkaalla mielellä olisimme. Ei se mitenkään tee menetyksien kokemista helpommaksi, vaikka hakee lohtua ajatuksista, kuinka paljon pahemmin olisi voinut käydä. Ihan tarpeeksi pahasti kävi nytkin.
Puhuminen kyllä helpottaa oloa ja tulevaisuuden suunnitteleminen. Mitään kiirettähän meillä ei ole minnekään. Asia kerrallaan aletaan korjata rikki mennyttä.
Juttelimme Anne- Marin kanssa myös aiheesta "mitä pelastaisit mukaasi, jos kotisi olisi tulessa". Anne- Marin vastaus pohjautui tuoreeseen kokemukseen: hän sanoi, ettei pelastaisi mitään.
Anne-Mari sanoi, että toimi täysin järjen vastaisesti mennessään ihmettelemään savua täynnä olevaan taloon. Minkään pelastamiseen ei ollut mahdollisuutta ja hyvä että edes pääsi ulos myrkyllistä savua täynnä olevasta tuvasta. Ilmiliekeillä palavan kammarin ovi oli onneksi kiinni.
Tovin mietittyäni tulin siihen tulokseen, että eipä tässäkään talossa olisi minulla mitään pelastettavaa, jos kaikki tämän talon asukkaat olisivat turvassa. Minkähän takia sitten pidämme näitä tavaroitamme niin suuressa arvossa mielessämme?
Joskus tästä samasta asiasta ollaan juteltu mekin. Pelastaisin ihmiset ja eläimet. Kun vuosikymmeniä sitten eräässä kylässä täällä Kainuussa paloi talo, keräsivät kyläläiset ja koulukaverit palaneen talon lapsille koulukuvat. ♡
VastaaPoistaTovin mietin minäkin mikä täällä olisi niin täkeää että ryntäisin sitä pelastamaan, ei mikään!
VastaaPoistaIhmiset ja eläimet olisivat ne joiden puolesta uhmaisin paloa, kaikki muu on maallista jota saa hankittua uutta.
Toki hieman viileä olo tulee näin vakavaa asiaa miettiessä.
Pelastaisin ihmiset ja eläimet sekä tavaroista valokuvat. Mieluusti myös tietokoneen ja kännykän, koska niissä on niin paljon tietoa ja tarpeellista asiaa sisällään (myös niitä valokuvia).
VastaaPoistaMutta totta on, että tavara on vain tavaraa... muistot pysyy, vaikka kaikki tavara menisi.
Vaikka myrkkysavujen seasta ei kyllä pelasteta enää yhtään mitään, niin minua harmittaa tyttäreni puolesta, kun kaikki työ- ja koulutodistukset tuhoutui. Pieni, mutta surullisen harmillinen asia, joka jollakin tapaa hankaloittaa loppuelämää.
VastaaPoista