Kahden yövuoron ja liian vähän nukkumisen jälkeen olo on suloisen utuinen: pakollisten huushollihommien jälkeen olen asettunut kahden koiran, yhden kissan, teekupin, Sakarin tuoman suklaalevyn ja männyntuoksua levittävän diffuuserin kanssa odottelemaan unen tuloa.
Yövuorojen aikaan nukuin rönttähuoneen hiljaisuudessa, mutta nyt siirryin olohuoneen nurkkaan keskelle elämää. Kun talossa elää neljä koiraa, viisi kissaa ja lisäkseni 7 muuta ihmistä, on olohuoneen nurkka ihan kelpo paikka vuoteelle, kun ei halua hiljaisuuden käyvän ylivoimaiseksi.
Vapaapäivät käytän nykyään hyvin perusteellisesti rentoutumiseen ja ajatuslepoon. Kolmentoista lapsen äiti on vielä mummonakin monessa liemessä lusikkansa kanssa: välillä syntyy lapsenlapsia ja kohta odotellaan jo seuraavaa syntyväksi. Yksi aloittelee opintoja, toinen valmistautuu vanhojentansseihin (jotka todellakin toivoisi nyt saatavan tanssituksi) ja kevättalvi tuo kahdelle lukiolaiselle myös ylioppilaskokeita. Minä joka kerään ressinaiheita kaikkein pienimmistäkin asioista, olen saanut parin viime kuukauden aikana oikein kunnolla ressata. Papan auto teetätti suuremman puoleiset remontit ja heti niiden perään paisui putkimiehen työlista, kun huomasimme asian toisensa perään vaativan korjausta. Kun ne kaikki laskut on kuitattu, tietää miksi työmaalle on hyvä ajella säännöllisesti ja välillä vaikka vapaapäivänäkin. Tällä hetkellä ei ole autojen eikä putkitöiden tiimoilta mitään akuuttia korjaustarvetta tiedossa, mutta hiukan varovaisesti suhtaudun asiaan, kun pitkäaikainen ilo se ei varmasti ole.
Totuuden nimissä täytyy todeta, että työssäkäynti on hyvää terapiaa: kun keskittyy työmaan asioihin, ei vatvo päässään kodin, perheen ja talon asioita.
Eläkeläispapan päivät eivät nekään ole laakereilla lepäämistä. Kun minun aika kuluu töissä, kodin huushollihommissa, iankaikkisessa ruokakaupassa ja nukkumisessa, niin Pappa hoitaa perheen kuskaamiset. Kuskaamisten välillä hän kuskaa minulle polttopuita lämmönjakohuoneeseen (tämän modernin sanan opin putkimieheltä). Nyt Papan touhuja hiukan vaikeuttaa kipeä kylki. Pari päivää sitten hän oli kaatunut pihassa ja käsi jäänyt kyljen alle. Vaikuttaa siltä, että pari kylkiluuta on saanut vammoja kaatumisessa. Kipulääkkeen turvin Pappa tekee puuhommansa ja irvistellen keinottelee itsensä vuoteesta ylös. Lohduttelin, että noin kuudessa viikossa voi parantua. Pappa itse uskoo, että kahdessa, kun kaatuessa "ei kuulunut rusahdusta".
Talvi on ihana. Täällä on paljon lunta ja pakkassää on pitänyt maisemat kauniina. Talven puolesta elämä täällä on juuri niin kuin pitääkin.
Kaksi valvottua yötä on tehnyt tehtävänsä. Vedän villapeiton korville ja kysyn ajokoiralta, tulisiko mummon kainaloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti