Olen viime aikoina pohtinut omaa vanhenemistani. Aikaisemmin en ole edes ajatellut eläkkeelle jäämistä tai edes kaivanut sitä. Nyt suhtautumiseni eläkkeelle jäämiseen on muuttunut: jos voisin, jäisin mielihyvin tupeksimaan kotiin omia pieniä askareita ja viettäisin aikaa metsässä. Kaikenlaista "hyväntekeväisyystyötä" olisi myös tarjolla mielin määrin, että jos omat hommat alkaisi kyllästyttää: voisi käydä juttelemassa yksinäisille ihmisille tai autella seurakunnan ylläpitämällä kirpputorilla useammin.
En ryhdy kuitenkaan elämään "sitku"-elämää. Tähän päivään täytyy tarttua täysin sydämin. Iloitsen, että minulla on työpaikka, joka tuo toimeentulon ja mahdollistaa aikanaan veloista eroon pääsemisen.
Jotta jaksaa käydä töissä, on omasta hyvinvoinnista huolehdittava. Yötyöläiselle riittävä lepo onkin niitä ykköstarpeita. Onneksi minulla ei ole ongelmia unen kanssa yötyöläisenä. Unta riittää, kun annan itselleni luvan nukkua. Aamuvuorojen ongelma aikanaan olikin, että heräilin aamuyöstä kyttäämään "joko pääsee lähtemään töihin".
Olen tänään ja huomenna vapaapäivällä. Nykyään enää harvoin haaksin vapaapäiville kakkostyötä. Siinäkin huomaan vanhenemisen tulleen. Vapaapäivät kuluvat nykyään asioita hoitaessa, kotitöitä tehdessä ja rauhallisessa oleskelussa kirjan tai sukankutimen kanssa kissa sylissä.
Ja niin vanha olen jo, että nukkumaanlähtiessä on saatava kahdet villasukat jalkaan.
Kuva on tältä päivältä "raviradan metsästä". Metsästä nautiskelun ohessa keräsin smoothieen marjat - litran verran mustikoita ja vähän puolukoita ja suppilovahveroita yhteen soossiin.
Minä täytin kesällä 70 vuotta ja samaten olen " tarvinnut " villasukat yöksi jalkaan jo vaikka kuinka kauan, tosin selviän yksillä :))
VastaaPoistaSinun vapaapäiviesi kulku on yhteneväinen minun eläkepäiviini, mukavaa, rauhallista, ehdottoman rauhallista, tekemistä. Kiire ja tohina on täysin poissuljettu.
Tänään oli vuorossa sukkien parsintaa !
En tiedä mahtaako kukaan muu enää parsia sukkia
mutta minä saan sukkieni kantapäät aina hajalle.!
Lauantai - illan toivotukset !
Kiitos! Minäkin parsin sukkia. Käy ihan terapiatyöstä.
VastaaPoistaEläkkeellä on ihanaa! Nyt kolme vuotta sitä harjoitelleena voin vain suositella. Ja ilman muuta villasukat pitää olla yöllä jalassa!
VastaaPoistaMinäkin luulen, että nauttisin omaehtoisesta puuhastelusta ilman aikatauluja.
PoistaHei sinne. Olen lukenut blogiasi sieltä Ruoholahdesta saakka ja muistan Tirtetan (menikö oikein?). Muistan myös Anne-Marin ja hänen talonsa. Mitä sinne kuuluu, kun harvakseltaan luen blogipostauksia?
VastaaPoistaT: Mummo Keski-Suomesta/Muuramesta
Oletpa ollut uskollinen blogin seuraaja! Oikein muistit: nuorimmaista kutsuttiin jossain vaiheessa Tirtetaksi ( nimi tuli siitä, kun hän sanoi olevansa isin prinsessa, mutta kieli taipui tirtetaksi). No Tirtetasta tuli viikko sitten rouvasihminen, kun vietimme nuorenparin ihanaa hääjuhlaa. Ja Anne-Mari elelee kolmen lapsen perheenäitinä. Kovin on verkkaiseksi meidän elämä muuttunut, kun yksi lapsista asuu enää kotona.
PoistaOikein hyvää elämänjatkoa Sinulle sinne Muurameen!