Olin aamulla yhdeksältä metsässä. Aurinko lämmitti ja metsä ei ollut kosteinen, vaan varvut ja marjat olivat kuivia. Minulla oli mustikkaämpärin sisällä pienempi astia, johon keräsin kypsiä puolukoita, mitä vastaan tuli. Puolukkahan ei vielä ole useimmilla paikoilla kypsää juurikaan, mutta paikoin on kypsiä, tummanpunaisia terttuja.
Kerään mustikat käsin ja puhtaiksi. En pidä poimurilla kerätyn marjan siivoamisesta ja siksi ajatukseni mustikan suhteen on "ei määrä vaan laatu". Käsin kerätessä valitsen suurimmat marjat, joten hyvällä paikalla astia täyttyy nopeasti.
Yhdentoista aikoihin menin autolle huilitauolle. Join ja kävin pitkäkseni auton takapenkille. Olin vähällä nukahtaa, eikä sekään olisi haitannut, mutta into päästä takaisin keräämään nosti minut ylös, kun kroppa tuntui levänneeltä. Soitin Papalle, että jatkan toisen rupeaman, kun on niin virkeä olo ja sain selkääkin lepuutettua. Marjankeruuhan käy ennenkaikkea selän päälle.
Kipitin takaisin metsään. Jonkun ajan päästä kuulin auton oven läimäisyn metsätieltä. Arvasin, että sinne on tullut joko Pappa tai vanhin poika. No kohta näkyi puiden välistä Papan paita vilkkuvan. Hyvin olin marjapaikkani koordinaatit Papalle ilmaissut, kun hän suoraan osasi luokseni tulla. Pappa toi minulle eväsleivät ja kirsikkacocistölkin. Ehdotin Papalle yhteiskuvaa, kun oli niin "harvinainen hetki".
Pappa söi vatsansa täyteen mustikoita ja puolukoita ja lähti sitten takaisin kotiin.
Tajusin vasta eilen, että metsään mennessä täytyy unohtaa mielestään kaikki pohdinnat, surut ja murheet ja keskittyä vain siihen metsässä olemiseen. Ihmetellä näkemäänsä ja kuulemaansa ja unohtaa myös selän kolotus ja vaivaiset jalat. Ja tänään toteutin sitä. Nousin useamman kerran katselemaan ja kuuntelemaan palokärkeä ja ihastelin veljen metsän avaria näkymiä.
Viiden tunnin metsärupeama oli riittävä tälle päivälle. Pakasteeseen tuli 7 ja puoli litraa mustikoita, litra puolukoita ja illalla keräsin vielä vanhan talon takaa puolitoista litraa karhunvatukoita. Uusi pakastin on hyvin saanut täytettä ja on mistä jakaa käymään tuleville lapsille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti