Uusi kouluvuosi - kahdeksan koululaista perheessä

Kyllä on ollut mukava tänään tehdä kotitöitä! Lopetin tänä aamuna viiden yön "työputken" vanhainkodissa ja sinä aikana jäivät pakostakin kotityöt vähemmälle. On niin mukavaa tiskata ja pestä pyykkiä, laittaa ruokaa ja kysellä huomisen aamun puurotilauksia kouluunlähteviltä.
Tänään alkoi jo lähihoitajaopiskelijoiden koulu ja peruskoulunsa päättäneen "ammattiopintoihin valmentava koulutus". Huomenna lähtee kuusi peruskoululaista - mahdoinkohan laskea oikein? Kuusi tuntuu oudon vähältä.
Ainoastaan yhdellä koululaisella koulu sijaitsee kävelymatkan päässä, niin tämä päivä merkitsi myös matkakorttipinkan lataamista. Kukaan koululaisista ei saa koulumatkalippujaan ilmaiseksi koulusta.

Kaikilla koululaisilla näyttää olevan tyytyväinen mieli koulun alkamisesta. Kukaan ei ole kaihonnut loman jatkumista. Tällainen mieliala enteilee innostunutta ja hyvää lukuvuoden alkua.
Kouluvuodesta tulee merkittävä erityisesti ammattiinsa valmistuvilla ja yhdellä tytöistä, jolla nyt alkaa peruskoulun viimeinen vuosi. Hän luonnollisesti pohtii jo tulevia urahaaveitaan.

Moni on viime aikoina jo kysellytkin ensi kesämme (jHs) suunnitelmista. Jo tässä vaiheessa on tullut päivänselväksi, että maallemuuttomme ei toteudu ainakaan koko perheen osalta vielä ensi kesänä. Näiden peruskoulunsa päättävien, ammattiopintoja aloittelevien asunto,- koulu- ja toimeentuloasioiden järjestymistä odotellessa me isin kanssa olemme päättäneet tehdä lujasti töitä ainakin vielä kesään 2016 asti Helsingissä. Siihen oivallisesti kannustaa myös  talon johdosta verottajan lähettämät lahja- ja perintöveromuistamiset. Unelmilla tahtoo olla hintansa ja tällä unelmalla se oli yllättävän suuri.

Eipä ole hämähäkinverkot päässeet Lautakankaan talon ovenpieliin tänä kesänä syntymään. Siitä ovat pitäneet huolen suvun nuoriso, joka on ilahduttavasti käynyt taloa asumassa äitini lisäksi. Kutkuttavan mukavalta tuntuu sekin ilmoille heitetty ajatus, jos vaikka ensi keväänä lähihoitajaksi valmistuva "Minä muutan maalle" -blogin Anne-Mari muuttaisikin maalle Lautakankaalle. Olisi siellä jo nyhtämässä juolavehniä tulevalta kasvimaalta meille valmiiksi.
Minusta on oikein mukavaa sekin, että Melskan perhe viihtyy talolla sanojensa mukaan hyvin.

Puolitoista, jos ei kaksikin kuukautta odotettu vesisade alkoi ryöpytä ulkona. Ei enää tahdo edes muistaa, mitä vesisade on ja miltä se helteen jälkeen tuoksuu. Kunhan nyt ei jäisi tuollaiseksi yhdeksi saavilliseksi. Sadetta kuuntelisi vaikka koko yön.

Taidan mennä vielä teekolpakkoni kanssa parvekkeelle hengittämään.
Pienimmät koululaiset nukkuu ja isi on töissä.

Olkaa tekin hyvillä mielin elämästä.

Vahva turva aivan

Täällä isosiskot pähkäilee, mille luokalle kukin pikkuveljistä menee. Pähkäilevät ja kauhistelevat. Se, että meidän pikkuisin poika menee jo viidennelle luokalle, on tosi vaikea käsittää. Saara-tillikka aloittaa toisen luokan ja yksi isoista tytöistä aloittaa peruskoulun jälkeiset opinnot.
Koulujen alkuun on yksi viikonhuiske ja sydänalassa nipistelee kesäloman äkillinen riento.

Vaihteeksi kesämme oli enimmäkseen rauhallista kotonaoloa. Jotkut lapsista reissasi, mutta koko perheen matkaa maalle emme tehneet. Isi sai sovittua kaksi kesälomaviikkoaan myöhäisempään ajankohtaan ja minä olen tehnyt kaikki tarjolla olleet keikkavuorot vanhainkotiin. Vuorot ovat olleet enimmäkseen yövuoroja ja olen niistä kovasti tykännyt. Keskiviikkoiltana pääsen kokeilemaan ihan kunnon puserrusta, kun olen luvannut tehdä viisi yövuoroa. Vuorot loppuvat juuri sopivasti koulun alkuun.
Helteillä hierontaan tulevat vain ne, jotka eivät enää ilman hierontaa pärjää, eli oikeasti kipeät. Ajatus öljyllä läträämisestä hikivettä valuvalla iholla ei moniakaan innosta. Hoitohuoneeni on onneksi varjon puolella ja tuulettimella huone saadaan ihan miellyttävän viileäksi. Eli mielihyvin hoidan asiakkaita myös helteillä.

Meidän isi on ollut tunnetusti työintoinen. Into työhön hänellä on edelleen, mutta asteen verran siirtymistä eläkeläisajatteluun on ollut havaittavissa.
Eräänä iltapäivänä hän teki lähtöä työvuoroon, joka alkoi iltapäivällä ja päättyi yöllä kolmelta. Hän oli juuri tullut kylmästä suihkusta ja istui keittiössä syömässä. Ennenkuin hän ehti syödä, oli työpaidan selkämys hiestä läpimärkä. Tuota taustaa vasten ymmärsin hänen sanavalintansa:
- "Kohta pitää lähteä sinne peltiseen kidutuskammioon,"
Toki hän nauroi puheittensa päälle ja pyyhki samalla hikeä niskastaan, mutta tämän kesän aikana puheet "helteellä on kaikkein parhaat työkelit" ovat jääneet tykkänään pois.
Helsingin kaupunkiliikenteen busseista edelleen vain murto-osa on ilmastoituja, joten useimmiten kuljettajan ohjaamon lämpötila nousee yli 50 asteen tällaisina päivinä.
Myötätunto ja esirukoukset saattelevat miestäni työhön.

Oletteko havainneet saman asian kuin minä? Onko teidän mielestänne "maailmanmeno" muuttunut viime kuukausien aikana? Eikö tunnukin siltä, että ihmiskunnan elossa on entistä enemmän epävarmuustekijöitä, jotka tekevät olosta turvattoman tuntuista? Ja onko niin, että ikäänkuin turrumme huomaamatta sille epävarmuudelle, hyväksymme sen ja jatkamme elämistä. Mutta kun tarkastelemme sydämemme tilaa, se vaivihkaa muuttunut perusvire on sieltä löydettävissä. Eron huomaa vasta sitten, kun muistelee tuntemuksiaan vaikkapa toissakesältä.
Näissä tunnelmissa olen kokenut, että nyt täytyy painautua ihmisenä, äitinä, puolisona, ystävänä, hoitajana, armahdettuna syntisenä ja taivaan perillisenä entistä tiiviimmin Raamatun lupauksiin, Jumalan läheisyyteen rukouksen kautta ja keskittyä entistä enemmän keskusteluun Jumalan kanssa.

Jos koet, että elämäsi tukirakennelmat ovat huteralla pohjalla tai että olosi tuntuu epävarmalta ja pelkäät asioita, suosittelen sinulle Raamatun lukua ja asioittesi kertomista Taivaan Isälle. Jos tuntuu, että et löydä mitään itsellesi näillä keinoin, hakeudu sellaisen seurakunnan tilaisuuksiin, jonka tunnet tai tiedät perustuvan Jumalan Sanalle. Älä hämäänny ihmisistä. Kaikki seurakunnat koostuvat ihan tavallisista ihmisistä.

Ja vielä: jos koet, että haluaisit jossakin elämäsi asiassa meidän blogiystävien esirukoustukea, laita kommentoimalla viestiä.
Jumala haluaisi ilmestyä monen elämässä, mutta Hän odottaa, että annamme Hänen avulleen luvan.

Lapsista

Uutta Testamenttia lukiessa olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka Jeesus kohteli lapsia ja mitä hän puhui lapsista.
Jeesuksen suhtautuminen oli yhdenmukaisen selkeää. Edes hänen opetuslapsensa eivät yltäneet sille tasolle lapsen kunnioittamisessa ja rakastamisessa. Syvästä rakkaudesta oli Jeesuksen kohdalla kyse - sen todistaa ne muutamat raamatunkohdat, joissa kerrotaan tilanteista, missä Jeesus kohtasi lapsia.
Mark.10:13-16 paljastaa mielenkiintoisen yksityiskohdan Jeesuksen ajan lapsista ja heidän vanhemmistaan: Jeesuksen luo tuotiin lapsia siinä tarkoituksessa, että Jeesus koskettaisi lapsia.
Jeesuksen kosketuksessa täytyi siis olla jotakin sellaista, mitä vanhemmat halusivat lastensa saavan kokea. Toki Raamatussa kerrotaan myös useampi tapaus lapsesta, jonka sairastuessa vanhempi lähtee hakemaan apua Jeesukselta.
Kun Jeesuksen opetuslapset nuhtelivat lapsiaan tuovia vanhempia, opetuslapset luulivat ajattelevansa tilannetta Jeesuksen näkökulmasta, hänen parastaan ajatellen. He ehkä olisivat halunneet säästää Jeesuksen korvia lasten hälinältä tai hänen viittaansa tahriintumasta heidän hiekkaisista käsistään ja vaatteistaan. Ehkä he ajattelivat Jeesuksen olevan liian väsynyt jaksaakseen keskittyä kuuntelemaan lasten puheita. Tai ehkä heidän mielestään lasten olisi sopinut vain tyytyä katselemaan sivusta aikuisten keskusteluja. Heidän mielestään lapset eivät olleet suuren opettajan huomion arvoisia.
Jeesuksen reaktio tilanteessa oli hätkähdyttävä. Jeesus, nähtyään opetuslasten toimet, närkästyi. Jeesus närkästyi opetuslasten, lapsiaan tuovien vanhempien ja pikkulasten nähden.
Jeesus sanoi heille kaikille:
"Sallikaa lasten tulla minun luokseni älkääkä estäkö heitä, sillä heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."

Kun ajatellaan Jeesuksen lunastustehtävää, niin sitä taustaa vasten ajateltuna lapsen asettaminen tuolle arvopaikalle on merkityksellistä. Lapsen suhtautuminen Jeesuksen asettamaan arvoon oli tuolloin ja on yhä edelleenkin nöyrä ja vastaanottavainen.

Kun Jeesus määritteli lapsen aseman näin selkein sanoin, niin mitä hän teki? Olisin halunnut nähdä vanhempiaan nuhdelleiden opetuslasten painuneet päät. Myös meidän tämän päivän vanhempien ja jumaluusoppiviisaiden on syytä mennä itseemme: löytyykö meistä Jeesuksen vaatimaa lapsenuskoa, vai halvennammeko Jumalan valtakunnan suurien ja mahtavien saavutettavaksi.
Niin, Jeesus otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä."

Jeesuksen suhtautuminen lapsiin oli johdonmukaista. Hänellä ei ollut erikseen vastaanottoaikaa lapsille tai erillisiä lastentunteja kedolla, jonne suuret väkijoukot kokoontuivat kuuntelemaan Jeesuksen puheita.
Luuk.9:46-48 kertoo mielenkiintoisen tapauksen. Opetuslapset olivat ajautuneet perin lapselliseen kinaan. He väittelivät keskenään siitä, kuka heistä mahtoi olla suurin. Ehkä he vertailivat aikaansaannoksiaan ja saavutuksiaan matkoillaan Jeesuksen kanssa. Ehkä he väittelivät siitä, kuka istuu parhaimmalla paikalla taivasten valtakunnassa.
Jeesus otti viereensä lapsen. Jälleen kerran lapsi oli esimerkkinä Jeesuksen opetuksen ytimestä. Jeesus sanoi:
"Joka ottaa luokseen tämän lapsen minun nimessäni, se ottaa luokseen minut, ja joka ottaa luokseen minut, ottaa luokseen hänet, joka on minut lähettänyt. Joka on pienin teistä kaikista, se on suuri."

Osoittamalla lapselle Jeesuksen rakkautta, sama Jumalasta lähtöisin oleva rakkaus on oleva myös meidän elämässämme.

Minun rukoukseni on tänä iltana se, että Jeesuksen rakkaus voisi välittyä kauttani niille lapsille, joita tapaan ja joiden kanssa olen. Oman rakkauteni voimalla lapsille osoitettu välittäminen väsyy pian ja kuuluu vain kilisevän kulkusen tai kumisevan vasken ääni.
Ja että Jumala saisi opettaa minulle enemmän sitä lapsenkaltaisuutta.

Täällä äiti, joka ikävöi lapsiaan

Eilen lähti Kaisa ja Miika kahden viikon reissulle tuttavaperheen kanssa ja heidät saatettuani matkaan piti ikävää karkoittaakseen ruveta alustamaan isoa pullataikinaa.
Tänään ollessani iltavuorossa Anne-Mari tiedustelee olinpaikkaani ja kuultuaan, että olen kahdeksaan asti töissä, päättikin hakea Saaran yökyläilemään.
Nyt tulin töistä ja ihmettelen täällä, kun kellään ei ole nälkä, kukaan ei tarvitse mitään eikä täällä ole edes mitään tekemistä äidille. Isikin tulee töistä vasta iltayöstä.
Tilanne on minulle aika uusi. Selvästikin näyttää siltä, että perhe on alkanut tottua työssäkäyvään äitiin. Todennäköisesti keitän itselleni hyvää teetä, syön hyvin ja istun pitkäksi toviksi parvekkeen sohvalle kuuntelemaan ja katselemaan illan huminoita ja sitten lähden onnellisena nukkumaan.

Isi tänään iltapäivällä napisi, että on kurjaa lähteä töihin. Minä häntä vähän oikaisin, että me olemme siunattuja, kun saamme lähteä töihin. Olemme kumpikin terveitä, että voimme työtä tehdä ja ei se ole itsestäänselvyys, että on työ, johon mennä.
Metroon lähtiessäni sanoin isille: "ole siunattu". Samaa hän toivotti minulle.

Olkoon päivänne hyvä. Olette esirukouksissani.

Ruokaa roskiin

http://areena.yle.fi/tv/2120215

"Silminnäkijä" -sarjasta katsoin tänään jakson "Ruokaa roskiin".
Perheemme osallistui viime vuonna ohjelmassakin mainittuun ruokahävikkitutkimukseen ja tämä ohjelma on mielenkiintoista jatkoa aiheeseen.
Jostakin syystä aihe kiinnostaa minua ja ruokahävikin minimoiminen on asia, johon kiinnitän huomiota päivittäin ostosvalinnoissani ja ruuanlaitossa. Aihe on perheessämme siitäkin syystä ajankohtainen, koska lähes huomaamatta ruokakuntamme pieneni kolmanneksella ja ruuanlaittotavoissa tarvitaan edelleenkin korjausta. Ongelma on lähinnä ruuan määrän oikea arvioiminen.

Ohjelmasta yksi osuus ansaitsee nousta tarkempaan keskusteluun. Keskisuomalaisessa koulussa tehtiin maalaisjärkinen päätös tarjota koulun lounaalta yli jäävää ruokaa lähiseudun asukkaiden ostettavaksi. Oikeastaan koulu ei veloita itse lounasruuasta mitään, vaan 1,50 euron maksu kattaa leipien, levitteen ja ruokajuomien osuuden ateriasta. Ilman koulun ulkopuolisia ruokailijoita ylijäävä lounasruoka päätyisi jätteisiin.
Mielenkiintoiseksi asian tekee myös se sosiaalinen hyvä, mikä on tullut "kouluruokaravintolan" syntymisen myötä. Koululla ruokailemassa käyville vanhuksille ruokailuun lähteminen on tuonut syyn lähteä ulos neljän seinän sisältä.
Itse päättelisin, että tällaisella uudella tavalla toimia on kasvatuksellinen merkitys koulua käyville lapsille. Lapset näkevät elämän uusia puolia, oppivat suvaitsevaisuutta ja huomioonottamista vähäosaisia ja vanhuksia kohtaan ja myös pysähtyvät ajattelemaan, että tarvitsemme luovia ratkaisuja välinpitämättömyyden valtavirrassa kulkemisen sijaan.

Tekstin alussa olevaa linkkiä klikkaamalla pääset katsomaan Yle Areenasta noin puolen tunnin mittaisen ohjelman, jota lämpimästi suosittelen.
Paljon edistystä on tällä alalla jo tapahtunut, mutta surullisen paljon on vielä tehtävää.

Heinäkuisen aamun ääniä ja näkymiä Ruoholahdessa

Kahvi jäähtyy nopeasti mukissa helteelläkin. Naapureilta saadun parvekekaluston pöytä on minusta edelleen hyvin kaunis ja sen päälle on mukava laskea kahvimukinsa. Tämä pöytä taitaa olla meidän perheen ensimmäinen parvekepöytä.
Heti kun laitan leipälautaseni pöydälle, asettuu lokki tähystysasemiin torin valopylvään päälle. Siellä se on mukamas oikovinaan höyheniään, mutta huomaan, että se syrjäsilmällä vahtii leipiäni. Tarkkailee, jaksanko varmasti syödä kaikki. Tällä kertaa lokki jättää suosiolla tarkastuslennot parvekkeemme lähettyville tekemättä, koska viimeksi ärähdin sille suureen ääneen, kun lämmin korvapuustini kiinnosti sitä liikaa.
Tunnistan tämän kaverin, koska hän poikkeaa kavereistaan hiukan aneemisella ulkonäöllä. Oikeastaan säälittävän näköinen lokkiparka, joka yrittää selvitä päivittäisen ruuan hankkimisesta mahdollisimman helpolla.

Pääskysiä näyttää olevan tänä kesänä runsaasti. Tänä aamuna ne liitelevät selvästikin iloisina ja toimeliaina ja tervehtivät välillä toisiaan pirteillä vinkaisuilla. Pääskysten hyörinä ei hetkauta millään lailla kyttääjälokin rauhaa, vaikka ruokaansa etsivien pääsysten syöksähdykset melkein viistävät lokin selkää. Lehmusten alla varpusetkin juttelevat iloisen äänekkäinä. Rehevä kesä on tarjonnut kaikille linnuille riittävästi ravintoa.

Tasainen matala humina viittaa siihen, että Kaapelitehtaan rannassa puretaan hiililaivaa. Laivaa ei parvekkeellemme näy, mutta ääni on vuosien mittaan tullut tutuksi. Hiililaivoja jaksan edelleen syyttää siitä loputtomasta mustasta pölystä, joka takertuu parvekkeella kaikkien tavaroiden ja pintojen päälle. Lämpimän kesän aikana, kun parvekkeen ovi on jatkuvasti auki, musta pöly kulkeutuu myös olohuoneeseen ja keittiöön ja lattianpesuvesi on aina mustaa.

Ihmisiä kiirehtii kesäisissä vaatteissaan Pihlajasaaren lautalle. He ovat selvästikin varautuneet oleskelemaan saaressa koko päivän, koska mukana on täysiä reppuja ja kylmälaukkuja.

Kahden talon välistä näkyy suuren laivan savupiiput, kun se saapuu Länsisataman laituriin. Länsisataman liikenne ei tunnu täällä muuten kuin satunnaisina tienkyselijöinä. Korttelin päässä on jo kovat ruuhkat aina laivojen purkamisen aikaan.

Jossakin tehdään remonttia, kun sirkkelin ääni kuuluu välillä. Kun naapuritalolla huoltomies käynnistää ruohonleikkurin, on kahvini juotu ja leivät syöty.
Tänä aamuna pystyin nauttimaan kaupungin aamun äänistä sellaisenaan, ilman, että vertailin niitä Kangasniemen talon ääniin ja näkymiin.
Annetaan sydämellemme rauha olla siellä, missä olemme.

Iltavuoron jälkeen

Tulin äsken iltavuorosta vanhainkodista sillä ajatuksella, että aamulla on oltava paikalla uudestaan aamuvuorossa. Esimieheni kuitenkin soitti ja kysyi, sopisiko minulle vaihtaa huominen aamuvuoro huomenillalla alkavaan yövuoroon. Oikein mielelläni vaihdan vuoroa ja esimiehellekin sanoin, että kiva nukkua aamulla pitkään.
Jostain syystä pidän erikoisesti vanhainkodin yövuoroista. Yöt ovat hiljaisia ja rauhallisia ja vanhusten nukkuessa ehtii kiertojen välillä lukemaan, mitä en tahdo muulloin ehtiä tehdä.
Ilmojen lämpeneminen näkyy vanhainkodissa: vanhat ja sairaat ovat hyvin väsyneitä ja uupuneita. Asukkaiden keski-ikä on reippaasti yhdeksänkymmenen paremmalla puolella, koska joukossa on pari yli satavuotiasta.

Työni on antoisaa. Tänäänkin työvuoron alkajaisiksi sain pitkän ja sydämellisen halauksen eräältä asukkaalta. Sellaisen halauksen, että siinä oli sydän mukana ja sen myötä halauksen antaja kertoi hyvin paljon tuntojaan minulle ilman sanoja.
Jokaiseen työvuoroon lähden mielelläni. Yksi syy siihen on luonnollisesti vielä "uutuudenviehätys", eli olen kovin vähän aikaa saanut tehdä tuossa talossa töitä. Lisäksi koko henkilökunta on suhtautunut minuun sydämellisesti ja avuliaasti. Onhan edellisestä hoitajanpestistäni aikaa melkein 30 vuotta.

Huomaan, että nyt on minunkin aika oppia hoitotyön todellinen olemus. Eräänä iltana auttaessani parkinsonintaudin kangistamaa vanhusta vuoteeseen ja katsellessani hänen kumaraan käynyttä selkäänsä, mieleeni muistutetiin: "auta ja rakasta häntä niin kuin hän olisi isäsi".
Aivan toisenlainen asenne työhön tulee, kun kohtelen vanhuksia samalla tavalla, kuin jos he olisivat isäni tai äitini. Nöyryydestä tarvitsee muistuttaa itselleen, kun auttaa pitkän elämän elänyttä, vaikeiden elämänkokemusten läpikäynyttä monisairasta vanhusta, joka ei välttämättä omasta tahdostaan ole joutunut vanhainkotiin elämään elämänsä viimeistä ajanjaksoa.


...
Kaksi meidän pojista pääsi huippulomalle Kangasniemelle Pikkuveljen ja tämän Vaimon kanssa. Siellä pulikoivat Puulassa, ihailevat yöllistä auringonlaskua järven taakse ja kalastavat Enon kanssa sydämen kyllyydestä. Ja minua huojentaa, kun on ihmisiä valuttamassa vettä talon raanoista, pöllyttelemässä petivaatteita ja kulkemassa nurmikoilla.