Hyvä elämä

 Kuvat: Heidi Juulia Syrjäläinen (julkaisu luvalla)

Pyysin tyttäreltä kuvamateriaalin, kun omat talvikuvani tältä talvelta ovat harvalukuiset. Heidillä on käsittämätön taito löytää kuvakulmia, jotka luovat "tavallisesta" maisemasta uusia ulottuvuuksia.

Olemme päässeet oikeaan talveen. Vielä kahdeksan maalaistalven jälkeen me kaikki olemme sitä mieltä, että talvi on Kangasniemellä aivan liian lyhyt. Lumesta ja pakkasilmoista ei vain ehdi saada tarpeekseen. Luulen, että yksi syy tähän talven ihannointiin on kahdellakymmenellä meren rannalla vietetyllä tuulisella, lähes aina lumettomalla ja likaisenharmaalla tuhnuisella talvella, joka vain jatkui ja jatkui.

Toki talven ihannointiin vaikuttaa myös se, että haasteelliset olosuhteet, kuten valtaisa lumentulo tai kovat pakkaset, ei ole kohtuuttomasti vaikeuttaneet elämäämme. Kun lumipyryn jälkeen tilaan naapurilta teiden ja pihan aurauksen, on meidän intohimoiset kolankäyttäjät kaapineet jo pihan lumesta. Auramiehelle on melkein jäänyt vain lumivallien työntö kauemmas ja tien auraaminen pihasta vanhalle maantielle. 

Samoin vettä ja lämpöä on riittänyt. Talon vesiputket ja porakaivon pumppu ovat pysyneet sulina. Polttopuita on riittänyt ja nuohoojan käytyä puhdistamassa lämmityskattilan ja sen hormin, tuli syttyy iloisesti ja vesi kuumenee säiliössä yhdessä hetkessä. Kesällä tekemäni sähkösopimuksen kilowattitunnin hinta, 11 senttiä, ei sekään tunnu enää ollenkaan pahalta. Saatan hyvällä omallatunnolla yövuorosta tullessani napsaista sähkön päälle talon lämmitykseen ja sytytän tulet kattilaan vasta herättyäni.

On ollut jotenkin kotoista havaita, miten ihmisille tuo turvallisuudentunnetta puhua välillä kovista pakkasista, vesiputkista ja polttopuista. Hoidamme mielenterveyttämme, kun kohdistamme välillä huomiomme arjen perusasioihin pois sodista ja muista tragedioista.

Äitini sai paikan hoivakodista. Olen itse ollut töissä samassa talossa. Mieltäni on lämmittänyt entisten kollegoiden sydämellisyys, ystävällisyys ja empatiakyky, millä he kohtelevat minua, kun olen nyt omaisen roolissa. Myös äiti on hyvin tyytyväinen uuteen kotiinsa. Kukapa ei olisi: uudet, asianmukaiset, kodikkaat ja valoisat tilat, joissa on helppo apuvälineiden kanssa liikkua. Hyvää ruokaa ja juomaa on viidesti päivässä tarjolla ja sinua muistutetaan, jos et itse muistaisi syödä tai juoda. Hoivaa ja apua on aina saatavilla ja lääkäri käy talossa kerran viikossa. Juttuseuraa saat menemällä yhteiseen olohuoneeseen ja talon yhteisiä tilaisuuksia on tarjolla jokaisen mieltymyksille. Äidin yleiskunto ja mieliala on kohonnut huimasti hoivakotiin pääsyn jälkeen. Myös meidän läheisten jatkuva huoli äidin pärjäämisestä on jäänyt. Minulle on tullut tilalle hentoinen äidin ikävä: yövuorossa omassa työpaikassani näen olohuoneen ikkunasta äidin parvekkeen ja ikkunan. Onneksi saamme vielä pitää äidin lähellämme.

Olikos talven ihanuus päässyt unohtumaan?

Lumentulo armahti kertaheitolla talollisen pihatöistä ja taimikoiden raivuusta. Jos jotakin pihaan jäi, siellä on visusti tallessa lumen alla. Vähän on auton kanssa pelaaminen ollut kankeata äkkiseltään, mutta äkkiä tuntuma palautuu ja oppii muistamaan peiton tuulilasille, kun yövuoron jälkeen raastaa tuulilasista jäätä ja vielä on ajastanut lämmittimen väärin.

Kun talossa ei ole enää lumesta ilakoivia pikkulapsia, niin koirien vilpitön ilo lumen saapumisesta on hauskaa katsottavaa. Kissat viihtyvät ulkona vain sen pakollisen: kun nakkaat heidät keittiön kuistin ovesta ulos, nämä kipittävät etuovelle ja surkeasti maukuen anelevat sisällepääsyä. Poikkeus on Palokankaan Mamma (joksi nimitän tulipaloevakkokissaa). Hän on virantoimituksessa ihan entiseen malliin ja asettuu sitten pannuhuoneen oven eteen tarkkailemaan meneviä, tulevia ja lentäviä.

Noiden pihapiirin vuodenaikakuvien ottamisella on kaksi päivää väliä. Olin juuri havahtunut syksyn ruskan kuulaaseen kauneuteen, kun pääsin ihastelemaan lumista maisemaa.

Tänne muuton jälkeen minulle muodostui tavaksi laittaa aina marraskuun tietämillä tuohon 13-tien varteen kynttilälyhtyihin tulet hämäräajan somisteeksi. Viime talvena kynttilät jäivät kauppaan, koska lyhtykynttilöiden hinta oli tuplaantunut. Meillä kun oli kynttilöiden polttamisessa se periaate, että jos niitä kerran poltetaan, tuli ei saa sammua.

Nyt kun elämä oman lintukodon ympärillä olevassa maailmassa on monin paikoin sysimustaa, kynttilöiden liekki viestisi ohikulkijoille, että valo elämäämme tulee niin hyvinä kuin pahoina päivinä vain Jumalalta.

Taidanpa kömpiä vanhaan tupaan etsimään, josko löytyisi pari ehjälasista lyhtyä.

Etsitään valoa elämäämme ja jaetaan sitä muille.

Syksyhyvästejä marjapaikoille

Minulla on jo useamman vuoden ollut tapana syksyisin hyvästellä marjamaat, kun tiedän olevani paikassa viimeistä kertaa sinä syksynä. Kun puolukat on kerätty, en yleensä enää käy marjapaikoissani ennenkuin seuraavana syksynä.

Tänään lähdin tarkistamaan Rantakankaalta, velipojan metsästä, yhtä puolukkapaikkaa. Kun tulin metsäautotietä aukon puoliväliin, oli tien levikkeellä tuore nuotiopaikka ja paljon auton ja ihmisten jättämiä jälkiä. Kun vielä tieltä lähti aukon heinikkoon tallattu polku, tiesin oitis, että suuria puolukkasaaliita en enää tavoita.

Etelä-Savo on rikasta metsämarjaseutua ja niinpä täällä on jo vuosien ajan tavattu syksyisin marjafirmojen ulkomaalaistaustaisia marjanpoimijoita. Marjoja riittää meille kaikille ja ulkolaiset poimijat eivät mene kovinkaan kauas teistä. 

Keräsin tänään vielä mustikoitakin ja vajaan ämpärillisen puolukoita toisten poimijoiden jäljiltä. Hyvästelin mielessäni nuo marjapaikat. Useamman kerran olin noilla paikoilla käynyt tänäkin syksynä mustikassa ja puolukassa. Sanon mielessäni: "nähdään taas ensi syksynä, kiitos Taivaan Isä marjoista".

Samalla tavoin tervehdin marjamaitani, kun kesän loppupuolella käyn katsastamassa mustikoiden joutumista. Ajatuksissani iloitsen, että jälleen tapaan tutut puut ja mättäät. Tuntuu, että on vain hetki syksyn hyvästeistä.

Hiljaista

 (Lapsen kuva julkaistu luvalla.)

Talosta tuli hiljainen. Eläimet pitävät äänistä huolta: juoksuinen, itsepintaisesti ulos pyrkivä kissa ja koirat saavat aikaan eloa, mutta muutenhan täällä on harvinaisen hiljaista.

Opiskelupaikkakunnilleen muuttaneet lapset ovat tutustuneet uusiin kotikaupunkeihinsa myös viikonloppuisin, joten hiljaista on meillä ollut viikonloppuisinkin. Luulen, että jokainen muuttanut nauttii nyt myös kaikista niistä lukemattomista mahdollisuuksista, mitä kaupunki voi asukkaalleen tarjota. Jokainen on koulun ohella alkanut myös käydä harrastuksessa ja seurakuntienkin tilaisuudet ovat tulleet tutuiksi.

Luulen, että uusi elämäntilanne koskettaa ehkä tuntuvammin Pappaa. Usean vuoden ajan Pappa kyyditsi lapsia kuusikin kertaa viikossa kuntosalille ja poikkeuksetta oli myös itse mukana treeneissä. Nyt ei Papan tule yksikseen lähdettyä.

Eilen illalla teimme Papan kanssa poikkeuksellista. Kävimme kunnantalon salissa katsomassa Lapua-elokuvan. Edellisestä leffareissustamme taitaa olla kuusikin vuotta aikaa.

Lapua-elokuvaa suosittelen. Suomalaisen elokuvatyön voimainponnistus ansaitsee kyllä tulla mahdollisimman monen nähtäväksi. Lapuan tragedian kokeneet ovat sanoneet elokuvan nähtyään, että kokemus oli terapeuttinen. Meille muille elokuvan kertomus henkilötarinoineen, jotka olivat fiktiivisiä, antoi paljon ajateltavaa.

Lapsenlapsi kävi yhtenä päivänä. Hän ihastui marja-aronioihin.

Poikaset omilla siivillään

 ...ja Taivaan Isän huolenpidossa ja varjeluksessa.

Tänään saattelimme viimeisen tämän syksyn muuttajan omaan kotiinsa toiselle puolelle Suomea. Outo olo on Papalla ja minulla tässä hiljentyvässä kodissa. Kahdesta täällä asuvasta lapsesta pidän kynsin ja hampain kiinni eli en puolella sanalla vihjaise omaan kotiin muuttamisesta. Kun heidän on aika lähteä, lähtevät varmasti, mutta lähtemään en usuta.

En yhtään tykkää tien päällä olemisesta, siksi oudoille paikkakunnille matkustaminen on totaalisesti mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä. Pappa oli onneksi kuskina ja minä suomensin Mapsin ohjeita hänelle. Selvisimme matkoista kunnialla ja kohteet vieraissa kaupungeissa löytyi lähes kertayrittämällä.

Suurta iloa tuotti lasten opiskelija-asunnot. Ne olivat upeampia, kuin olimme kuvitelleet ja myös lasten mielestä. Toista sataa vuotta vanhoissa taloissa on ihan oma rauhallinen tunnelmansa. Kummankin lapsen asunnon sijainti oli myös ihanteellinen: lähellä oppilaitosta ja kaupungin keskustan palveluja.

Perinteisesti hoidan "eroahdistusta" lapsen muuton jälkeen suursiivoamalla lähtijän huoneen. Onneksi nyt sitä hommaa riittää.

Mielissäni olen myös siitä, että lähtijöiden mukaan lähti paljon tavaraa liinavaate-, kattila- ja kuivatavarakaapeista. Pääsen ostelemaan kirpputoreilta lakanoita, pyyhkeitä, kattiloita ja lautasia.

Ehkä minä kuitenkin selviän tästä.

Mikä se nyt uuvuttaa?

Suotuisat säät ja vapaapäivät ovat ruokkineet jälleen metsäriippuvuuttani. Kun aamulla herää, on metsäänmeno mielessä.

Joku kuitenkin tökkii toimissani, kun olen jo kolmen tunnin metsässärämpimisen jälkeen aivan puhki. Tosin tänään päättelin, että metsässä mukana raahaamani kymmenen kilon rasvakuorma on todennäköisesti suurin syyllinen simahtamiseen. Painon pudottamiseen ei tarvita ihmediettejä, kun vain vähentää syömistä ja lisää liikkumista. Omalla kohdallani pidän naurettavana, etten löydä itsekuria painonhallintaan.

Tarkoitukseni ei ollut paasata ylipainostani, vaan metsän tarjolla olevista herkuista. Tämänpäiväisen mustikkapaikan nähtyäni hetken mietin, itkenkö vai nauranko. Mustikoita oli niin paljon, että vaikka lumen tuloon asti keräisin kaikki vapaapäiväni, en saisi niitä kerättyä talteen. Ainoa hidastava tekijä on hankala matka marjapaikalle: ensin vajaa kilometri metsätietä ja sitten kahden ison ojan ja umpeenkasvaneen taimikon läpi rämpimistä. Kulkemista hiljentää hiljakseen punettuvat puolukkamättäät joiden päälle ei haluaisi astua. Koska mustikoita on tuossa marjapaikassa niin määrättömän paljon, kerään vain silmin nähden suurimmat. Useinhan puolukankeruun aikaan kerätään vielä mustikoitakin, niin katselen sitten niitä uudelleen. Hirvikärpästen kanssa täytyy tulla toimeen: niitä on nyt entiseen malliin todella paljon. 

Kuvissa on lehtikuusentattimunakas työn alla ja valmiina. Jätin munakkaan ison kattilankannen alle pannulle ja menin päiväunille. Herättyäni menin vesi kielellä keittiöön tarkoituksenani maistaa munakasta ruisleivän kanssa. Raotin kantta ja pannu oli tyhjä. En ollut uskoa silmiäni, koska ennen meillä on sieniruuat lähteneet nihkeästi pannuilta eteenpäin. Kuulin kyllä kaksi todistajanlausuntoa, että oli ollut hyvää.

Sademarjastusta ja muutto 1/4 takana

Tänään yksi lapsista täytti 22 vuotta ja kakun päälle tarvittiin marjoja. Aamun ensimmäinen vilkaisu ulos kertoi taivaan olevan paksussa pilvessä ja kauankaivattua vettä satoi reippaasti.

Sateenvarjo varustuksena valitsin mustikkapaikan, jonne pääsi kahlaamatta korkeita heinikoita tai vesakoita. Hyttysmyrkyn jätin kotiin, koska minulla on ollut tähän päivään asti uskomus, että sateella ei hyttyset pysty lentämään. Toki nyt järki sanoo, että kaatosade on asia erikseen. Vaan niin hyttyset kävivät kimppuun ihan rohkeasti. Litran verran kerättyäni olin niin kyllästynyt elukoihin, että tulin suosiolla pois. Kakusta tuli erittäin hyvää ja se on likimain syöty.

Tänä syksynä kotoa muuttaa kolme lasta opiskelupaikkakunnille. Tänään muutti neljäs lapsi, mutta hän on asunut omillaan jo vuosikaudet. Onneksi muuttaja on suurperheen sisarussarjaa: kaksi velipoikaa auttoi tavaroiden kantamisessa. Minusta ei ollut tuossa muutossa juurikaan toimellista apua. Toki Taivaan Isän puoleen asian suhteen huokailin, kun monessa asiassa muuttaja joutui uskaltautumaan mukavuusalueensa ulkopuolelle ja vuokratun muuttoauton kuljettaminen oli varmasti yksi haasteellisimmista asioista. Muutto on nyt onnellisesti takana ja kaikki sujui hyvin ja rivakassa aikataulussa. Olemme todella huojentuneita, että muuton odotteluun liittynyt usean kuukauden stressi on nyt takana päin.

Ihana sattuma, että tähän loppuviikkoon sattuneiden vapaapäivieni aikaan useampi lapsista pääsee käymään. Yhdistelmä, että on mummo ja melkein aina töissä, on minustakin aika outo. Mummojen kuuluisi olla eläkkeellä ja antaa paljon aikaa lastenlapsille.