torstai 29. toukokuuta 2014

Lapsi lapselta kesälomalle

Viime kesäkuussa laitoin pakasteeseen joka ainoan raparperinpätkän, jonka Lautakankaan puutarhasta löysin. Nyt löydän noita raparperinyssäköitä pakasteesta ja heti on viime kesän muistot elävinä mielessä. Olemme syöneet kahtena päivänä raparperipiirakkaa ja aiotaan syödä vielä seuraavinakin niin kauan, kuin tulee kyllästyminen.

Isillä on ollut ihan hurjia työvuoroja. Työt ovat muuttuneet entistäkin yöpainotteisimmiksi. Tänään isi lähti tasan klo 15 töihin ja kotona hän on ensi yönä puoli kolmen tietämillä.
Se on varmaa, että kun ennen eläkkeellepääsyä isi saa puurtaa oikein voimiensa takaa, niin eläkkeellepääsystä hän osaa nauttia sitäkin enemmän. Kyllä hän silloin tällöin jo haaveilee kalastusretkistä ja lastenlasten (huom. toiveikas monikkomuoto) hoitamisesta. Totuus on kuitenkin se, että Melska joutuu täyttämään koko lapsenlapsikiintiön vielä pidemmän aikaa.

Melska tuli aamupäivällä meille muutamaksi tunniksi ja onneksi asiat saivat sellaisen käänteen, että järjestyikin hänen jäämisensä ihan yökyläilyyn asti. Saara-tädillekin tekee hyvää, kun joutuu välillä jakamaan perheen keskipisteen aseman.

Eilen juhlimme kristillisen koulun kevätjuhlaa kuutisen tuntia. Epävakaisen sään takia juhlaa ei pidetty Seurasaaren kentällä vaan erään seurakunnan tiloissa.
Olen täällä aikaisemminkin maininnut, että kristillisen koulun juhlat poikkeavat totutusta kaavasta, koska juhla huipentuu yhteiseen nyyttäripöytään. Siitä tietysti johtuu myös juhlien hiukan pidempi kestokin.
Olin eilen auttamassa tarjoilun järjestämisessä. Juhlaväkeä oli melko tarkalleen kaksi sataa ja kun jokaisesta perheestä tuotiin herkkuja yhteiseen pöytään, voitte kuvitella, että kaksi pöytää notkui erilaisesta ruuasta.
Kun juhlien loppuun kuului vielä pienten koululaisten hilpeä ilonpito ja juoksentelu, täytyi voipunut, hienosti ekaluokan selvittänyt Saara taluttaa raitiovaunupysäkille.

Lauantaina alkaa kolmen koululaisen kesäloma. Tänä kesänä emme siirrä perhettä suuremmalla operaatiolla maaseutulomalle, vaan sopivin kokoonpanoin siellä käy pieniä joukkoja tilaisuuden tullen. Kahden ruokakeskittymän ylläpito pidemmän aikaa on taloudellisesti liian raskas järjestely.

Minä en muista koskaan purnanneeni minkään koulun lapsilleni tarjoamasta ruuasta. Olen myös pyrkinyt ohjaamaan lapsia siihen suuntaan, että ollaan kiitollisia ruuasta ja jätetään sen laadusta valittaminen toissijaiseksi asiaksi tai välttämään sitä kokonaan.
Viimeistään kesäloman alku ja loppumattoman ulkona tekemisen aikaansaama pohjaton ja alituinen nälkä saa myös perheenäidit havahtumaan siihen todellisuuteen, että enää ei yhteiskunta ruokikaan lapsiamme viitenä päivänä viikossa aamupäivisin.
Nyt täytyy myös valjastaa mielikuvituksensa keksimään mukavaa vaihtelua talvisesongissa muovautuneeseen ruokalistaan.

1 kommentti:

  1. Kevätjuhlia ihan kaipaan, mutta tänä vuonna ei isovanhempia mahdutettu taaskaan mukaan - tilat ovat liian pienet sellaiseen juhlimiseen kouluissa. Muutama vuonna olen saanut olla seurakunnan edustajana paikalla - suvivirsi raikui.

    Kesän odotuksessa: Miika kalastamaan päivän ruoka - vaihtelua ruokalistaan...

    Raparperi on hyvää ja sitä todella riittää tänä keväänä, kun oli nuo lämpimät säät välillä. Eikä se mene pahaksi pakkasessakaan.

    No, ei meilläkään tuo kalasaalis ollut tänään huimaava: 3 pientä ahventa ja pienehkö hauki katiskoissa, joita oli neljä - pari tyhjänä kokonaan, ei edes sammakoita, kuten joskus. Pienen porukan huominen kala-ateria on kuitenkin taattu.

    Mukavia kesäajatuksia koko porukalle - kyllä kaupungissakin on vihreää.

    VastaaPoista