maanantai 31. elokuuta 2015

Töitä ja matkantekoa

- "Te maahanmuuttajat viette sieltä kaikki työt!" totesi vanhin tytär, kun kuuli, että Lautakankaan väestä lähti jo kolmaskin lähihoitaja kirkonkylälle töihin.
Kun sijaispulassa kamppailevat hoitolaitokset kuulevat joutilaana olevista hoitajista, tullaan töitä tarjoamaan, niitä ei tarvitse edes itse lähteä etsimään. Viime viikolla oli päiviä, jolloin isi roudasi töihin kolmea työläistä ja kävi sitten kyllä myös hakemassa kotiinkin - jos vain muisti. Kahteen otteeseen on Anne-Mari- parka unohtunut terveyskeskuksen pihalle kyytiä odottelemaan, kun hänet on unohdettu hakea. Yhtenä iltana meillä kaikilla kolmella loppui työvuoro iltayhdeksältä ja isi haki ensin meidät vanhainkodin työläiset. Intouduimme niin keskittyneeseen jutteluun ja kun lähellä kirkonkylää vielä näimme lystikkään näyn kun kissa ylitti tien suojatietä pitkin, unohtui Anne-Mari tykkänään. Kotipihaan tultuamme näin Anne-Marin Pipsa-koiran kurkistelevan ikkunasta ja silloin vasta muistin, että meidän olisi pitänyt ajaa terveyskeskuksen kautta. Isi pyyhälsi takaisin kirkolle ja alle puolen tunnin oli jo unohtunutkin lapsi kotona.
Pyysin Anne- Marilta anteeksi, koska onhan se  nyt ennenkuulumatonta, että lapsi unohtuu.

Eli työ ja koulu on värittänyt päiviämme. Koululaiset lähtevät vartin yli seitsemän aamulla ja tulevat eri aikoihin iltapäivällä. Joskus lukiolainen tarvitsee hakea iltapäivällä, ettei kotimatka-aika veny turhan pitkäksi.
Olemme nyt saaneet toisen auton, joten ajojen järjestely tulee paljon helpommaksi, kun minä voin käyttää omiin työmatkoihini toista autoa ja isi huolehtii muista kuljetuksista.

Vaikka tuntuu, että ajoja tulee paljon, niin laskimme, että jos autojen hankinta- huolto- ja vakuutuskuluja ei lasketa, niin polttoaineeseen menee kuukaudessa vähemmän rahaa kuin kaupungissa asuessa matkakorttien lataamiseen. Helsingissä, poisluettuna isin vapaalippu, meidän muiden matkakortteihin upposi noin 300 euroa kuukaudessa.
Lisäksi matkanteko on täällä stressitöntä ja nopeaa. Matka täältä talolta kirkonkylään on 14 kilometriä ja sen ajaa sutjakkaasti kahdessatoista minuutissa. Helsingissä ruuhkaaikana et julkisella liikennevälineellä, metroa lukuunottamatta, pääse siinä ajassa kovinkaan montaa kilometriä. Esimerkiksi lapset, jotka kävivät Pasilassa kristillistä koulua, käyttivät koulumatkaan keskimäärin 45 minuuttia ja matkaa Pasilaan oli teitä pitkin kuutisen kilometriä, tuskin sitäkään.

Kun suhteutan matkanteon täällä Helsingin olosuhteisiin, niin en jaksa ymmärtää marisijoita, jotka valittavat täällä matkojen pituudesta tai niihin käytetystä ajasta. Jos on oma auto, niin liikkuminen täällä on helpompaa, nopeampaa, stressittömämpää ja viihtyisämpää ja usein vielä edullisempaa.
Talvella lunta sataa Helsingissäkin ja tiet ovat välillä totaalisesti tukossa. Mutta ei se nyt ole niin vaarallista, jos muutamana pyrypäivänä matkanteko on vähän haasteellisempaa.
. . .

Viime yöksi täytyi jo laittaa talossa lämmitys päälle. Aamuviideltä ulkolämpömittari on näyttänyt muutamana aamuna vain vajaata viittä astetta. Yhtenä päivänä satoi vettä reippaasti ja silloin sisätyöt edistyivät hyvin. Tänään lähdimme Saaran ja isin kanssa taas mustikkametsään ja nyt siellä oli jo vallan mukava olla, kun hyttyset olivat kaikonneet, eikä hirvikärpäset olleet vielä kiusana. Joka kerran olemme käyneet samalla metsäläntillä ja aina sieltä löytyy suuria mustikoita vaikka kuinka paljon. Sen verran kuivaa maasto on, että sieniä siellä ei ole.

Kello on yhdeksän. Isi tulee kohta Anne-Marin hakureissulta. Lataan vielä yhden kerran tiskikoneen ja hätistelen lapset nukkumaan. Ulkona on mukava hämärä. Täällä on aivan tyyntä. Kuutamosta en tiedä sanoa vielä mitään. Viime yönä katselimme Pikkuveljen tuomalla kaukoputkella kuuta. Tänä yönä nautimme nukkumisesta ja suloisen lämpimästä talosta.

20 kommenttia:

  1. Onni on usein kiinni pienistä asioista, saati sitten isoista. Vaikka mitä maailmassa tapahtuisi, niin tällaisia onnenhippusia ei kukaan voi viedä.

    VastaaPoista
  2. Hyvä juttu että töitä riittää. Täällä olijuuri paikallisessa sanomalehdessä että Lahden aluueelle tarvitaan kohta 200 vanhustenhoitajaa lisää. Aika monelle töitä!
    Meillä on jo hirvikärpäsiä, ovat inhottavuudessaan voittamattomia.

    VastaaPoista
  3. Minäkin olen unohtanut kerran lapsen (alakoululaisen), mutta onneksi hän odotti tädin luona. Autossa oli niin mielenkiintoiset jutut. Kyllä se kolahti äidin sydämeen...

    VastaaPoista
  4. Ihania mustikkametsiä ja yötaivaita. Kaipaan maaseutua aina vain enemmän ja enemmän tekstiäsi lukiessani. Maalla kasvaneena sitä kai aina kaipaa takaisin. En toki nytkään kaupungissa elä vaan jossain välimaastossa.

    Ihania syyspäiviä sinulle ja perheellesi. <3

    VastaaPoista
  5. Hienoa: Töitä on!
    Ja mustikoita ja metsiä ja luontoa ja vapaata taivasta...

    VastaaPoista
  6. Juu tuo ajelun ero Hkissä versus muualla on totta. Pohjoisessa kun asuttiin niin autoa tuli käytettyä paljon. Tai soi siihen tuli kilometrejä, mutta matka eteni.

    VastaaPoista
  7. Heippa Sirkku!
    Olen joskus aiemmin lukenut blogiasi jonkun verran ja silloin haaveilitte maalle muutosta mutta se ei vielä ihan lähitulevaisuudessa siintänyt. Jotenkin sitten blogisi jäi ja kun nyt löysin sen uudelleen niin miten ihanaa oli huomata että nyt unelmanne oli käynyt toteen! Ja hienoa että teidän isi on päässyt raskaasta työstään nauttimaan vapaammasta elämästä :) Ihanaa syksyn alkua teidän koko perheelle sinne Lautakankaalle!

    VastaaPoista
  8. Miksi sinä haukut Helsinkiä? Eikö teidän Helsinkiä haukkuvien ihmisten mieleen koska tule, että jotkut ovat sieltä kotoisin ja pitävät sitä parhaimpana paikkana asua ja loukkaantuvat tuollaisista puheista, jotka eivät ole edes aivan totta.

    Maalla pimeässä autoillessa on paljon turvattomampaa kun tielle voi yks kaks juosta hirvi. Sitä vaaraa ei ole Helsingissä.

    VastaaPoista
  9. Jotkut Helsingissä syntyneet ja siellä pitkäänkin asuneet voivat tykätä asua maalla.Täällä yksi kehän toiselle puolelle muuttanut. Ihan siis paljasjalkainen.
    Kaikesta sitä loukkaantuu, jos siitä että joku ei siellä viihdy ja siitä kirjoittaa. Jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä ja lukijoilla vapaus valita mitä lukee. Blogin kirjoittaja itse päättää mitä kirjoittaa, sivusta on turha huudella.
    Niin ja onpas niitä hirviä tepastellut eduskuntatalonkin edessä:)

    Toinen Sirkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän Sirkun blogista, mutta joskus olen pienessä mielessäni vähän ajatellut, mahtaako joistain helsinkiläisistä ihmisistä pahalta lukea. Itse olen kotoisin Turusta ja aina välillä jatkuva Turun ja turkulaisten haukkuminen oikeasti satuttaa.

      Loukkaantuminen riippuu siitä, mihin itse samastuu. Olen asunut nyt jo yli 20 vuotta ihan maaseudulla, mutta en yhtään loukkaannu, kun kuulen maalaisia moitittavan nurkkakuntaisiksi tai naapuria kyttääviksi - enhän minä "oikeasti" ole maalainen (vaikka asunkin maalla). Mutta Turun haukkuminen ei tunnu mukavalta (vaikka olen asunut poissa sieltä jo yli 30 vuotta). Siksi koen, että minulla on vähäinen, pikkiriikkinen kokemus myös siitä, miltä kaikenlainen rasistinen kirjoittelu kohteista tuntuu.

      Poista
  10. Heippa, tuli yhtäkkiä mieleen, että onko ne teidän kanat ja kukko jo toipuneet siitä haukka-traumasta?
    Annika

    VastaaPoista
  11. Miksi porukoita pitää autolla kuljetella kirkolle? Mun työmatka yhteen suuntaan oli 20 km ja kyllä mä kesäaikaan selvisin siitä polkupyörällä ihan viime vuoteen asti, jolloin pääsin eläkkeelle. No, ehkä kaupunkilaiset on niin tottuneet metroihin ja ratikoihin ym.
    Kaikkea hyvää toivoo mummeli 66 v.

    VastaaPoista
  12. Jos nyt pilkkuaviilaataan lienette maallemuuttajia ei maahanmuuttajia?


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo maahanmuuttaja on ns insidejuttu meillä :)

      Poista
  13. On niin kotoinen tunnelma sinun blogissasi. Perheessänne on paljon rakkautta joka huokuu tänne asti. Tänne palaan aina uudelleen .
    Siunattua eloa siellä maalla teille ihan jokaiselle!

    VastaaPoista
  14. Ihanaa, että olette nyt siellä - nyt luen muutkin päivitykset ja elostanne & olostanne. Itse ajan reilu 30 km töihin "vastakarvaan" eli maallepäin ja aikaa menee vähemmän kuin 7 km toiseen suuntaan. Halaukset Irlannin aamusta.

    VastaaPoista
  15. Tekeekö Sirkku seuraavan postauksen, kun lipas on täynnä?

    VastaaPoista
  16. Kyllä Toivoisin kuulumisia vielä. Vai onko niin että niitä ei enää tulekaan?

    VastaaPoista
  17. Miten syksy on teillä sujunut? Miten lapset ovat suhtautuneet uuteen kouluun, onko löytynyt kavereita? Onko sielläpäin ollut puolukoita ja sieniä paljon? Syyskuulumisia odotellen ja kaikkea hyvää koko perheelle toivotellen. t. Minna

    VastaaPoista