Tämän illan draama

Jossain vaiheessa meille on kotiutunut lempeä ja kiltti suomenajokoiratyttö Kiira.
Alkuun Kiira oli sisäkoirana Anne-Marin Pipsan ja Kaisan Kerin seurana. Aika pian Kiira sai lisänimen "pissaliisa" ja se nimi tuli ihan yhdestä tietystä syystä: Kiiralta lirahti pisut silloin tällöin sisälle ja mitä suuremmalla todennäköisyydellä jonkun sänkyyn ja kaikkein suurimmalla todennäköisyydellä mummon tai papan sänkyyn. (Minä olen meidän eläinlapsille "mummo" ja meidän isi on "pappa".)
Niinhän siinä sitten kävi, että mummo aika pian kyllästyi kantamaan likapyykkikasaan kaikkia petivaatteitaan petauspatjoja myöten. Kiiralle tuli muutto ulkotarhaan kahden karjalankarhukoiratytön kaveriksi, tosin jokaisella on oma aitaus sovun säilymisen takaamiseksi.

Muutaman kerran on Kiira päässyt karkuun aitauksesta, kun joku hidasrefleksinen on vienyt ruokakippoa. Kiira ei karkaa suinkaan pitkin metsiä, vaan ponkaisee salamannopeasti suorinta tietä talon ulko-ovelle ja pyrkii sisälle.
Sisällepääsemisen halu on niin suuri, että kun aitauksen oven avaa, Kiira matelee maata pitkin kuin mato ja yrittää tehdä itsensä näkymättömksi ja luikahtaa ovesta karkuun.
On päiviä, jolloin Kiira saa lisänimen "Itkupilli", kun itkee ja vikisee aitauksessa. Jos mummo tai pappa puuhastelee pihassa tai ladossa jotakin, ei Kiirallakaan ole aitauksessa mitään hätää.

Pari kertaa on Kiira ollut sisäkoirana muutaman päivän ja ensialkuun ilmoittanut hienosti, kun on ollut tarve päästä ulos. Sitten taas laiskuus on saanut vallan ja mummo on pitänyt puhutteluja pyykkisylyllisten takaa.

Eilen Kaisa toi Kiiran taas käymään sisällä. Voi, miten Kiira onkaan nauttinut huomiosta, rapsutteluista ja takkahuoneen sohvalla nukkumisesta. Mummo on lisäksi palkinnut joka kerta, kun Kiira on ilmaissut tarpeensa päästä ulos ja kun ulkoreissu on onnistunut toivotulla tavalla.

Viime yökin sujui rauhallisesti nukkuen ja aamulla Kiira toimitti asiansa hienosti ulos.
Illansuussa tuli pieni vahinko, mutta siitä mummo saa melkein syyttää itseään. Kiira makasi eteisen lattialla, kun mummo touhusi kanatipujen kanssa, eikä mummo hoksannut, että ulospääsyähän se Kiira siinä kiltisti odotti. Aikansa odoteltuaan oli ihan pakko käydä pissillä...

Meillä on kaksi kissaa, jotka tähän asti ovat olleet lähes välinpitämättömiä Kiiraa kohtaan. Tosin ei Kiirakaan ole vapaaehtoisesti tarjoutunut tekemään tuttavuutta sapelikynsien kanssa.
Tänä iltana, kun suurin osa väestä oli jo nukkumassa, vanhempi kissa Diana sai aikaan välikohtauksen, jonka jälkeen Kiira oli silminnähden järkyttynyt.

Diana tallusteli keittiön pöydän alta ja Kiira ilman pahoja taka-ajatuksia päätti kulkea takkahuoneeseen kissan perässä. Sepä ei kissalle sopinutkaan, vaan se hyökkäsi kiukkuisesti sähisten kohti Kiiraa. Kiira pakeni suinpäin takkahuoneessa olevan sängyn päälle ja päästi oikein itkun vinkaisun samalla kun valkoinen kissapeto sujahti sängyn alle piiloon.
Kiira oli hyökkäyksestä niin suunniltaan, että se tuli Anne-Marin huoneen ovelle ja oli väkisin pyrkimässä huoneeseen turvaan.
Kissan ja koiran mekastus herätti kaikki nukkuvat ja hetkessä oli kaikki takkahuoneessa ihmettemässä, mitä siellä sähistään, laukataan ja itketään.

Diana sai tietysti kuulla kunniansa ja Kiira asettui peloissaan sängylle rapsuteltavaksi. Anne-Marin Pipsa-koira oli heti tilanteen tasalla ja tuli makaamaan Kiiran viereen ikäänkuin suojellakseen ystäväänsä katalalta kissalta.

Selvästikin Kiira jo hetken mietti, olisiko ulkotarhassa ja omassa mökissä yö kuitenkin turvallisempi. Sinne ei ainakaan kissa tule kamalien kynsiensä kanssa.
Mutta pelastajaksi tuli pappa: pappa nosti vantteran Kiira-tytön syliinsä ja kantoi tämän mummon ja papan makuunurkkaan.
Kiira saa nukkua tämän yön mummon ja papan vieressä.