perjantai 15. huhtikuuta 2016

Harava ja oksasakset

Poskia polttelee tämän päivän aurinkoannos. Vaikka aamulla oli pakkasta mittarissa reippaat viisi astetta, päivä lämpisi juuri sopivaksi ulkotöihin.

Aloitin työt "julkisivun" puolelta, eli tiensuusta, josta meille tullaan pihaan päätieltä. Vuosien vanhoja aarteita löytyi pitkän heinän sisältä: maassa oli kumollaan laudoista tehty kyltti, johon oli niitattu myymäläauton aikataulu. Hyvästä aikeestamme huolimatta ei myymäläautosta ole tullut meille edes satunnaista ostospaikkaa, sillä auto kulkee vanhan tien puolella siihen aikaan iltapäivästä, jolloin olen vielä työmaalla. Viime kesänä kävimme muutaman kerran lasten kanssa herkkuostoksilla ja voi olla, että kesä taas tuonkin tavan tuo takaisin.

Parin tunnin haravoinnin ja raivaamisen jälkeen lähdimme käymään Agrimarketissa, kun siellä oli sopivasti puutarhamyymälän avajaiset. Kaksi karviaismarjapensasta ja kirsikkapuu olivat ne ostokset, joita perustelin edullisuudella ja palkkapäivällä. Pensasmustikkaa katselin kaihoisasti ja varmaan ulkotöiden edistyttyä minun on pakko hakea niitäkin.

Vanhan talon puolella mylläsin jo aikaisemmin aamulla tomaatin ja paprikan taimet nyt sellaiseen kuntoon, että niiden voi antaa kasvaa rauhassa muutaman viikon ja sitten ihmetellä niiden sijoituspaikkaa uudelleen.

Kirkonkylänreissun jälkeen jatkoin etupihan puolella haravointia ja raivaamista. Vanhan talon länsiseinustalta kiskoin alas jonkin hervottoman suuren ja pölisevän köynnöksen ja käänsin seinän vierellä olevat istutukset lapiolla nurin. Tuo länsiseinusta on niin lämmin ja tuulensuojaisa paikka, että kaikki koristekasvit saavat väistyä tomaattipenkin tieltä. Vanhalta talolta on lyhyt matka pellolle, joka jää tänä kesänä pois viljelystä ja johon laitamme kasvimaan. Pellolta kuskasin jo multaa tomaattipenkkiä varten.

Kompostit, joita on tuon pellon vieressä ja toinen alapihalla, ovat suuria ilonaiheitani. Kun kääntelin ja pöyhin talven ajan käytettyä tunkiota, pöllähti nenään hyvän ja "terveentuoksuisen" maatuvan mullan haju. Sen kummallisempia kommervenkkejä ei ole kompostinteossa tarvittu, vaan tunkiolle on kuskattu myös pupuhäkkien siivoustuotteet.

Onneksi ulkotöitä riittää vielä pitkäksi aikaa. Suurin työmaa onkin talon alapuolella, koska siellä jäi syksyllä suurin osa haravoimatta ja raivaamatta. Viinimarjapensaat, vadelma ja karhunvadelma tarvitsevat myös kunnostamista.

Polttopuiden teko ja pihateiden kunnostus on myös niitä töitä, joille täytyy ehtiä lähiaikoina. Sitten kun kaikki muut ulkotyöt on tehty, aion hemmotella itseäni puiden istuttamisella. Talomme vieressä kasvaa sankka palsamikuusi- ja pihtakuusiaita ja aidan toiselle puolelle on noussut kymmenittäin virkeitä taimia, jotka aion istuttaa valituille paikoille.
...

Täällä kuulostaa siltä, että nuoriso suunnittelee hiekkakentän paistopaikalle tulen virittelyä. Makkaranpaistostakin puhuvat. Minä taas pohdiskelen, että nukkumaanpääsy olisi parasta hemmottelua tällä hetkellä.

Jos harkitset ja puntaroit maallemuuttoa, laita äkkiä toimeksi. Täällä on NIIN ihanaa! Jos sinulle sattuu tulemaan ikävä takaisin kaupunkiin, senkun muutat. Minä taidan kuitenkin jäädä tänne maata tonkimaan.

11 kommenttia:

  1. Kuulostat todella onnelliselta. Oikea ratkaisu siis. Mukavaa viikonloppua ja muista levätäkkin välillä. Ei ne työt tekemällä lopu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta lepäämisestä...alkuviikolla minuun iski vanhanajan flunssa kuumeineen kaikkineen. Jouduin kahden päivän pakkolepoon. Aurinko paistoi ulkona täydeltä terältä ja minä pientä harmitusta purren nukuin yötä päivää ja pakotin itseni unohtamaan kaikki ihanat ulkohommat. Ehkä tuon paussin johdosta palo ulos onkin nyt entistä kovempi.
      Ja se täällä maallaolossa on antoisaa, että aina riittää hommia valikoitavaksi asti. Koskaan ei tule tilannetta, että pääsisi sanomaan, "ettei ole mitään tähdellistä tekemistä".
      Ja onnellisuus. Tänä aamuna siihen riitti katseen kierto keittiön ikkunoista avautuviin näkymiin: metsiä, peltoja, pikkulintuja, pupuhäkkejä, kuusiaitaa, silmuja odottelevia pensaita. Sydämeen ihan koski.
      Kaikkea hyvää elämääsi, SaaraBee!

      Poista
  2. Elo maalla on melkoisen mukavaa. Minulle parhaita hetkiä on joka kevät haravointi ja erityisesti jos yli lentää joutsenia. Eilen ihastelimme monisataista hanhiparvea joka kaakattaen lensi navetan yli. Silloin aina tietää miksi haluaa asua maalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsit, kun pitäisi, Katja, tavata joskus jossakin. Tehkää kesäloma-ajelu Itä-Suomeen.

      Poista
  3. Aurinkoisia kevätpäiviä! Koetan herätä talviunesta ja aktivoitua bloggailemaan! :)

    VastaaPoista
  4. On meitäkin, luulisin muitakin, jotka on jo keskenkasvuisina mielestään ihan tarpeeksi tehneet ulkotöitä ja etenkin pieniä kiviä mättäneet. Onneksi luonto ei moiti, se ottaa omansa, sillä aikaa kun, emäntä etsii jotain sukuja koneelta.
    Kyllä täällä maalla nyt olisi töitä kupsuttelijoille ja lemmikieläinten hoitajille. Lehmän hoitaisi hyvin niillä heinillä mitä kasvaa raitti ja pientareet. Kun vielä tietää miten kovassa oli ennen sen mökin ainoankin lehmän ruoka. Tekee pahaa viedä jopa heinää kompostiin, puhumattakaan muusta ruuantähteestä.

    VastaaPoista
  5. Ihanaa lukea teidän innokkaasta touhuilusta. Voi kumpa tännekin saataisiin sitä aurinkoa, niin eiköhän se lähde tämänkin tättähäärän tossut vipattamaan.

    VastaaPoista
  6. maalla on mukavaa :) . Pyydä Anne-Maria kertomaan blogissaan siitä uudesta koulusta, jossa hän opiskelee.

    VastaaPoista
  7. Kuukausi kulunut teillä ja varmaan hyvin kiireistä aikaa. Niin meilläkin puutarhaa kunnostetaan ja kaikenlaista laitetaan maahan.
    Juhlia järjestellään ja valmistaudutaan moneen muuhun, surulliseenkin: vaelluksellamme kuoli yksi henkilö auto-onnettomuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siunaavin ajatuksin olin mukanasi, kun ehdin sen verran blogikirjoituksiasi vilkaista, että tiesin sinun olleen reissulla.
      Voimia, ystäväni, näihin odottamattomiin haasteisiin.

      Poista