tiistai 1. marraskuuta 2016

Mikä aika on

Kun tulee muutama viikko väliä blogin kirjoitukseen, tulee myös katselijan ja sivustaseuraajan asenne omaan kirjoittamiseensa.
Olen alkanut kokea tyytymättömyyttä siihen asetelmaan, että kirjoitan tätä blogia asenteella "minä tätä", "minä sitä".

Jos nostamme silmämme omasta lintukodostamme ja kodinlämpöisestä blogifiilistelystä hiukan avarammalle, tuntuu murheellisen ironiselta katsella maailman menoa ympärillämme. Suomi-neidon rajojen sisäpuolelle miellämme vielä kevyenasteisen näennäisen turvallisuudentunteen, mutta siihen meren rannalle sitten turvallisuudentunne ja elämän vakaus melkein jäävätkin. Mitä kauemmas kuljemme, sitä pelottavammalle ja arvaamttomammalle maaperälle tulemme.

Kuppien ja kippojen asettelu kotona ja niiden kuvaaminen ja niiden kuvien jakaminen ja analysoiminen voi olla monelle terveellistä pakoa elämän realiteeteista, mutta itseäni haluan nyt ravistella vakavasti irti epäolennaisuuksiin keskittymisestä. Toinen asia tietysti on se, mitä kukin meistä arvottaa elämässään epäolennaiseksi.

Etsin siis tasapainoa tässä asiassa.

Muistatte Raamatun ensi lehdiltä kuvauksen Nooasta ja hänen Jumalalta saamastaan projektista.
Olemme tulleet Nooan päiviin, koska samalla tavalla puhe tuhosta ja pelastautumisesta koetaan monen mielestä naurettavana liiotteluna, täysin hullun hommana ja uskovaisten outoutena. Jos olet pitänyt Raamatun loppulehdille kirjoitettua ennustusta, Johanneksen ilmestystä, vaikeaselkoisena, vähintäinkin yhtä outona puheena kuin kaikkea muutakin Raamattuun kirjoitettua, niin vähitellen tuota tekstiä tuntiessasi silmäsi alkavat avautua ja näet yhden ja toisen sinne kirjoitetun ennustuksen toteutuvan silmiemme edessä näinä päivinä. Ja ikäänkuin kaikki tapahtuisi nopeutettuna, kiivaassa tahdissa.

Joku kysyy, miksi pitää ihmisiä pelotella. Kysy se kysymys valheiden isältä, viholliselta, joka tietää tasan tarkkaan aikansa käyvän vähiin.
Minun ei tarvitse ketään pelotella - ihan elämän todellisuutta tämä mielestäni tänään on. Koen, että minun tulisi kovaäänisemmin ja rohkeammin tarjota ja esilletuoda Jumalan tarjoamaa turvaa ja Jeesuksen meille valmistamaa pelastusta. Missään muussa ei ihmisellä ole turvaa ollut eikä tulevaisuudessakaan ole, kuin Jeesuksen ristillä meille lunastama. Elämme kristityssä maassa, jossa valtaosalle tämä asia on teoriassa tuttu mutta käytännössä ihan vieras ja outo.

Suosittelen sinulle tarttumista iankaikkiseen elämään.

Muistatko menneiltä vuosikymmeniltä pitkin puhelintolppia niitatut mustavalkoiset julisteet:
"Jeesus tulee, oletko valmis?"
Tänä päivänä niitä plakaatteja ei enää juurikaan näe, mutta niiden kysymys on ajankohtaisempi kuin koskaan.
Vaikka olisit mieleltäsi täysi jumalankieltäjä ja pitäisit puheitani tyypillisinä uskovaisten houreina, olet kanssani samaa mieltä, että niin sanottu "maailmantilanne" on huolestuttava. Jos olet levottomalla mielellä oman tulevaisuutesi suhteen, älä jää kuuntelemaan valehtelijan hyssyttelyjä.

Tartu totuuteen ennenkuin on liian myöhäistä.

. . .

Olen viime viikkoina rukoillut ja huokaillut, kun tiedän, että teidän monen elämässä on paljon vaikeuksia ja selviämättömiä ongelmia. Monella on tuntunut, että vaikeuksien taakka on jo aivan liian raskas kantaa ja vielä kaadetaan niskaan jotakin odottamatonta. Sairaudet, taloudelliset huolet, ihmisuhdeongelmat ja mielenterveyden järkkyminen on tulleet monelle arkipäiväksi. Kun siihen paksuun harmauteen lisätään maailmalta tulevat lannistavat uutiset hirmuteoista ja epävarmuudesta, moni kokee olevansa täydessä umpikujassa vailla ajatusta siitä, mistä löytyy helpotus kaikkeen vaikeuteen.
Älä lannistu, älä menetä uskoasi huomiseen.
Ole rohkea ja katso eteenpäin, kun sanot Jumalalle, että haluat jättää kaikki vaikeutesi ja vastoinkäymisesi Jumalan käsiin. Jätä kaikki asiat itsepintaisesti joka päivä Jumalalle ja rukoile (minäkin rukoilen sitä puolestasi), että Jumala antaa sinulle uutta viisautta hoitaa asioitasi.
Rukoilen sinulle uutta terveyttä, uusia voimia, elvyttävää unta, mielen virkeyttä ja uusia ihmisiä elämääsi.
Kun Jumala antaa tätä kaikkea sinulle, ei ole kysymys meistä, vaan on kysymys Jumalan yliluonnollisesta voimasta. Jumala haluaa osoittaa sinulle, että vain Häneen turvautumalla voimme selvitä.

Jumala antaa sinulle myös huojennuksen siitä, että Hän varjelee lapsesi ja lapsenlapsesi. Joku on kantanut suurta taakkaa lastensa takia ja se taakka ei ole suonut yön lepoa eikä päivän rauhaa.
Jumala huojentaa sinun olosi ja tarttuu kädellään myös lastesi elämään.

Ja ota uudelleen se Raamattu iltalukemiseksi. Historialliset sukuluettelot eivät ehkä oloasi kohenna, mutta aloita Paavalin kirjoittamista kirjeistä, lue Psalmeja ja sananlaskuja. Saat nähdä, että Sana muuttuu eläväksi.



8 kommenttia:

  1. Huomasin sinun postauksen tänään ja juuri tällä hetkellä, kun tultiin palaverista ja tuntui kuin olis saanut saavillisen sitä itseään niskaan :(
    ajatuksella luin ja oivalsin, että kaikki on ihan hyvin...elämä kantaa...
    kiitos Sirkku kauniista sanoista ja kommenteista mitä olet minullekin kirjoittanut <3

    VastaaPoista
  2. Tuli mieleen sanat:Kas lintu ei kylvä ei niitä,vaan ruokansa silläkin on.
    Voimme todellaki jättää elämämme taivaallisen isän haltuun <3

    VastaaPoista
  3. Siunausta Sinulle kunjaksat kantaa . Johdatusta elämääsi edelleen tukemaan ja lohduttamaan ja opastamaan oikealle tielle

    VastaaPoista
  4. Hyvin rohkaiseva postaus! Mutta vähän ikävään sävyyn puhuit mielestäni "kippojen ja kuppien kuvaamisesta". Sellaisellekin bloggaamiselle on oma paikkansa ja tilauksensa. Kuten esim. myös kotieläinten tai kasvimaan kuvauksille :). Vaikka maailma onkin paha ja pahoja asioita tapahtuu.

    VastaaPoista
  5. Kolmostien varrella noita julistuslappuja kyllä näkee edelleen ihan säännöllisesti. Kuljen väliä Tampere Helsinki noin neljästi vuodessa autolla, ja Joka kerta on muutama lappu ollut tolpassa, myös tänä vuonna.

    VastaaPoista
  6. Ymmärrän pointtisi tuohon minä ajatteluun. Se tuntuu, ehkä sinulta siltä. Ruudun tällä puolella on ollut mukava lukea elämästänne ja tekemisistänne. Marjan pomimiset yms. kuten joskus ne toisten blogien kipot ja kapotkin voivat toimia iloa ja hyvää oloa tuovana piristyksenä kaiken sen luettelemasi arjen keskellä. Kun oikein on vaikeaa ja maailma mänttää, niin voi hetkeksi lähteä "kylään" blogistaniaan ja nähdä kauniin kuvan tai kokea kesäisen maalaistuulahduksen sen oman rankankin arjen keskellä.

    Niin pitäisi jaksaa valvoa, mutta jos ei vaan jaksa.

    Kaima

    VastaaPoista