sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Arjen terveisiä suurperheestä sunnuntai-iltana

Kolmas talvemme tässä talossa alkaa olla loppusuoralla. Kuvanottohetkestä lumimäärä on moninkertaistunut ja nyt täytyy vähitellen hyväksyä ajatus, että hyvästelemme ihanan talven ja lumen rauhoittaman talvisen olon.

Arkemme on aika rutinoitunutta. Suurin osa lapsista lähtee arkiaamuisin klo 7.50 koulutaksilla kouluun ja ne joilla koulu alkaa muuhun aikaan, saavat kyydin Papalta. Minä harvemmin olen kyyditsijänä. Viimeiset kaksi viikkoa olen ollut töissä vuoroöin ja sunnuntai on ollut ainoa vapaapäivä. Papan arkeen on kuulunut koko talven nuorimman pojan kuljetukset Mikkeliin jääkiekkoharrastuksen pariin. Mikkelinreissuja onkin tullut useamman kerran viikossa. Jos vain mahdollista, Pappa on vienyt minut illalla kuudeksi työmaalle ja hakenut aamulla, mutta nyt on mennyt jo pidempään, että olen ajanut työmatkat itse toisella autolla.

Kangasniemellä on tasan kaksi ruokakauppaa. S-marketista ostan pääosan ruokatarvikkeista ja K-marketista haen tarjoukset ja sellaisen tavaran, mikä ei kuulu ässän valikoimiin. Tänä talvena on tullut rutiiniksi yövuorosta päästyä käydä katsomassa K-marketista, onko myynnissä yhtään kolmen euron päivämääräleipäpussia. Aamulla myydään pitkulaiseen muovipussiin pakattuna (10-14kpl pussissaan)  samanpäiväisiä leipiä tai paistopisteen tuotteita.
Meillä leivän kulutus on edelleen huimaa ja yövuoron jälkeen ei ihan ensimmäisenä ole mielessä taikinoiden tako. Jos joku leipä tarjouspussissa onkin jo kovettunut tai sitkistynyt, sen kanat riemumielin syövät.

Ruokahuusholli sujuu meillä ihan entisin opein. Hyvin harvoin kokeilen mitään uutta ja jos kokeilen, se melkein sitten ruokalistalle jääkin. Nyt olen muutaman kerran tehnyt (ja nimenomaan yövuorosta päästyäni) ruokasalaattia, jonka pohjana on keitetty makaroni, hernemaissipaprikapakaste, omena, suolakurkku ja savukinkkusuikale tai sopiva makkara. Kun jääkaapissa on iso kulhollinen makaronisalaattia, löytyy nälkäisille muutakin kuin leipää. Heräilen tavallisesti iltapäivällä samoihin aikoihin kun koululaiset alkavat kotiutua ja minulla kestää muutaman kahvikupillisen verran selvittää uninen pääni. Harvemmin edes otan kahta yövuoroa peräkkäin, koska tuntuu, ettei ehdi nukkua edellisen yövuoron jälkeen tarpeeksi kun pitäisi jo lähteä uudelleen töihin. Helsingissä seitsemän yövuoron työputket olivat ihan eri asia, kun työvuorot olivat lyhyempiä.

Kauppareissut ovat tietysti siinä mielessä muuttuneet, että nyt on vähitellen oppinut pitämään varmuusvarastoja kotona. Jos Helsingissä poikkesi ruokakaupassa hakemassa unohduksiaan vaikka kolmesti päivässä, niin täällä yritän pitää kahvia, sokeria, vehnäjauhoja ja leivinpaperia niin paljon aina varastossa, ettei pääse yllättäen loppumaan.

Talouttamme rasittaa tällä hetkellä kahden iäkkään auton pito. Toki kilometrejäkin autoille tulee, mutta ahkerasti asioimme myös luottoautonasentajan luona. Huomenna Pappa vie minun autoni asentajalle katsastusta varten korjattavaksi ja asentaja hoitaa myös katsastuksessa käytön. Muutaman kuukauden päästä olisi toisen auton vuoro. Tällä hetkellä vielä arkemme ei järjesty yhdellä autolla.

Tältä keväältä on aivan selvää, että saan suosiolla jättää taimien kasvatukset ja puutarhassa rikkaruohojen kanssa tappelun. Aikani ei yksinkertaisesti riitä ja puutarhahommat eivät ole sellaisia töitä, joista otetaan ylimääräistä stressiä elämään. Puutarhahommia tehdään juuri sen verran, että mieli lepää ja virkistyy ja tekemättömät työt eivät ole harmittelun väärtti. Jos näin olisi, voisin harmitella hirmuista tekemättömien töiden määrää vuoden ympäriinsä.

Eläinkunnassa ei ole juurikaan tapahtunut muutoksia viime aikoina. Kissoja,koiria, pupuja, kanoja ja kukkoja meillä on edelleen.

Eilen olimme kaikki hyvin nostalgisella mielellä, kun kaksi isompaa poikaa lähetteli kuvaviestejä Helsingistä entisen kodin kulmilta ja ihan kotipihastakin. Kaiken lisäksi kolmas poika oli samaan aikaan töissä Ruoholahden erään kaupan kassalla. Aina kun vanha koti tulee puheisiimme, pohdiskelemme myös, mahtavatko vielä iäkkäät naapurimme elää. Erään hyvin vanhan tädin sukunimi ei enää ollut löytynyt rappukäytävän nimitaulusta. Kyseiseltä tädiltä sain lähtiäislahjaksi suuren maalauksen Hakaniemen maisemista ja taulu on tällä hetkellä makuunurkkauksemme seinällä ja muistuttaa joka päivä sydämellisestä antajastaan. Kyseessä oli se saman rapun täti, joka muisti kaikkien kolmentoista lapsemme nimet ikäjärjestyksessä. Siihen eivät ole pystyneet edes lasten mummot, muista sukulaisista puhumattakaan.

Yksi radikaali muutos arjessamme on tapahtunut muuton jälkeen: emme katsele enää televisiota. Syy television puuttumiseen ei ole mikään periaatteellinen tai vakaumuksellinen. Emme vain ole kaivanneet senlaatuista ajankulua enää. Televisionkatselun sijaan istumme olohuoneen sohvalla, juttelemme, rapsuttelemme ja hellittelemme kissoja ja koiria. Jos kaipaamme enemmän rentouttavaa vaihtelua elämään, laitamme saunan lämpiämään ja saunomme tuntikausia. Jos lapset kaipaavat vielä tujumpia kokemuksia, juoksevat saunasta lumihankeen tai leikkimään lumisotaa.

20 kommenttia:

  1. Mietin että osaisikohan sitä olla ilman televisiota, luultavammin ajan kanssa siihen tottuisi. Kolme talvea on mennyt nopeasti, tuntuu että vastahan sinne muutitte. Puutarhan kanssa ei tarvitse stressata, tekee sen minkä haluaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolmessa vuodessa ei ole edes arjen ja luonnon ihastelu laantunut. Ihan yhtä ihmeelliseltä tämä tuntuu edelleen.
      Puutarhan suhteen olen laittanut riman nyt todella alas. Tavoitteeni on saada heti lumien sulettua viriteltyä jotkut läpäisemättömät kankaat niille ojanpenkoille, joissa kasvaa se vihulainen ruttojuuri. Mitkään muut myrkyttömät häätökeinot eivät ole kasvustoa saaneet hillittyä mitenkään, tosin ei kyllä ole alue laajentunutkaan.
      Marjapensaille aion uhrata hiukan aikaa ja huolenpitoa. Ne ovat nyt melko hyvässä jamassa ja ainoastaan kuivia oksia voisi vielä raksia ja muutamalle laittaa tuet. Olisi toki ihan mukava, jos taas saisi istutettua muutaman pensaan lisää. Vaikka pensaita on pari kymmentä, niin esimerkiksi viime kesänä söimme liki koko sadon suoraan pensaista suuhumme.Olisikohan kolme pientä purkkia päätynyt mustaherukkasurvosta pakasteeseen asti. Sekin kun on sellainen herkku, että sitä voisi olla talven varalle vaikka kuinka paljon.

      Luulin, että mekin olisimme olleet enemmän televisioriippuvaisia, kun kaupungissa se oli aamusta iltaan päällä ja harrastimme todella usein perheen keskeisiä leffailtoja ja myös ostimme paljon itselle elokuvia. Eli ihmettelen, ettei kenellekään tullut mitään vieroitusoireita tai lapset olisivat alkaneet natisemaan jonkun sarjan perään. Pappa on alkanut harrastaa koneelta tanskalaisen maajussin katselemista. Sitä ohjelmaa katsoimme kyllä säännöllisesti tv:stä.
      Huomasin muuten blogistasi, että teidän Jalo on hyvin samanoloinen kuin meidän Silkki. Liekö Jalonkin turkki silkinpehmeä.

      Poista
  2. Teidän perheen kuulumisia on aina niin kiva lukea. Tavallista rakkaudentäyteistä arkea, joka tekee elämästä niin rikasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sinun blogistasi saa sitä kaivattua vertaistukea.

      Poista
  3. Olipa kiva lukea arjestasi siellä Kangasniemellä. Montako lapsistanne on vielä kotona?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervehdys pitkästä aikaa,SaaraBee!
      Tämänhetkinen lapsitilanne alkaa olla jo huolestuttava: vain kuusi on enää kotona. Ensi syksy saattaa verottaa lapsilukua entisestään. Tosin yhtään tyhjää huonetta ei ole talossa vieläkään, eli vieraita majoitetaan milloin mihinkin.

      Poista
  4. Kiitos!
    Kuulostaa mukavan seesteiseltä. Ei tietenkään sillätavalla arjen hurlumheissä sitä ole, mutta jotenkin tapasi kirjoittaa -ja ehkä olosikin- vaikuttaa seesteiseltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En äkkiseltään muista sinua, Helmi Nainen, ennen kommentoimassa tavanneenikaan. Kiitos siis terveisistäsi. Kommenttointi on aina kirjoittajan polttoainetta.
      Niin. Kyllä minä tunnen oloni seesteiseksi.

      Poista
  5. Hei Sirkku!
    Olen nyt lukenut koko blogisi viikon aikana ihan kokonaan. Osaat kirjoittaa hienosti ja on ollut mukavaa nähdä elämää suurperheessä.
    Tekisi mieli kertoa itsestänikin, mutta en oikeen osaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko samaa mieltä kanssani, että paljon enemmän sellaisia hassuja juttuja sattui perheessä, kun penskat oli pieniä? Joskus viihdytämme itseämme lukemalla niitä ääneen. Monet hassut tapaukset unohtuvat ihan.

      Mitäs jos kirjoittaisit ihan vain sillä tavalla kuin osaat? Ihan arjen hommista, omista ajatuksistasi, suunnitelmistasi, maailmanmenon havainnoista. Kaikkein parhaimmat, sydäntälämmittävimmät blogit ovat arjen tapahtumien kuvausta ja kirjoitettu kirjoittajan omalla kielellä. Kirjoita niistä asioista, jotka ovat sinulle tärkeitä ja läheisiä. Silloin olet tekstisi asiantuntija. Vaikka ei kaipaisi "medianäkyvyyttä" bloginkirjoittelullaan, niin tärkeämpi pointti kirjoittamiseen on se, että kokoat itsellesi tavallaan päiväkirjaa ja omaa elämäntarinaasi. Itsekin olen blogista tarkistanut monet kerrat jonkun tapahtuman ajankohtaa tai tarkistan esimerkiksi jotakin reseptiä, jonka olen jakanut lukijoille.

      Poista
  6. Blogi on ainakin minulle päiväkirja, kiva katsoa merkintöjä eri vuosilta samalta päivämäärältä ja huomata kuinka vuodet eivät todellakaan ole veljiä keskenään.

    Meillä kävi ihan sama juttu, telkkari oli Espoossa päällä aamusta iltaan, täällä ei. Minä en jotenkin malta lähteä tuvasta telkkarihuoneeseen vasiten sitä töllöä vahtimaan. Luen uutiset päivän mittaan puhelimen uutisvirrasta tai kurkkaan läppäriltä. Jos jotain leffoja joskus haluan katsoa, valikoin jotain Netflixistä. Luontotv on aina päällä, katsoo vain ikkunasta :D

    Ihanaa pääsiäisen aikaa teillekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja jos kaipaa faktaa, fiktiota ja elämänmakuisia jännitysnäytelmiä, niin kissat ja koirat tarjoavat niitä alituiseen. Kanalassa näkee saippuasarjoja ja tositeeveetä, pupulan verkon takaa näkee söpöyttä. Puhumattakaan sitten näistä kaikenmaailman luonnonvaraisista elikoista.

      Hengähdyshetkeä sinullekin!

      Poista
  7. Kyllä on mukava lukea juttujasi, ihan kuin tunnettais paremminkin ;) Mutta toki se johtuu eniten siitä, että paikat, joista kerrot, ovat tuttuja. Itse mietin eilen, että milloinhan sitä taas Kangasniemelle ajelisi lasten mummolaan. Mukavaa Pääsiäisviikkoa!

    VastaaPoista
  8. Arvaapa mitä? Olen lukenut koko blogisi, kesti n. viikon. Haluan jäädä seuraamaan, mutta huomaan, että et enää päivitä niin usein.
    Kaikkea hyvää sinulle ja koko perheellenne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletpa urakoinut!
      Soisin kirjoittavani useammin. Olen jotenkin niin tottunut näihin monisanaisiin, pitkiin sepustuksiin ja siihen, että täytyy tavallaan "olla jotakin sydämellä", kun rupeaa kirjoittamaan. Jos osaisi sanoa sanottavansa tiivistetymmin, tulisi ehkä kirjoitettuakin useammin. Ihanne olisi melkein joka päivän kuulumiset.
      Nyt syytän tietysti yötyötä siitä, ettei tule kirjoitettua edes kerta viikkoon.
      Vaan kiitos, kun kommentoit. Tartu asiaan toistekin. Levollista pääsiäisjuhlaa sinulle.

      Poista
  9. Pitää minunkin jättää tervehdys sinulle Sirkku pitkästä aikaa. Kerroit että luette joskus perheenä vanhoja blogitekstejäsi. Minä luen myös sinun vanhoja tekstejäsi toisinaan. Niissä on jotenkin ihanaa arjen makua. Olen seurannut blogiasi vuosia, varmaan 2-3v ennen maalle muuttoa alkanut blogia lukemaan.

    Löysin blogisi jostain vauva.fi kautta. Sinne oli linkitetty kuvaus teidän asunnosta puolisosi silmin kuvailtuna, muistaakseni kun hän saapuu yövuorosta kotiin. Ihan huikea teksti, joka koukutti heti lukemaan koko blogin lävitse.

    Rakastan konstailematonta tyyliäsi kirjoittaa arjesta juuri sellaisena kun se näyttäytyy. Kiiltokuvablogeja voi joskus silmäillä, mutta sinun blogissasi on sisältöä minun makuuni.

    Nyt jostain syystä kommentti oli tulossa koko nimelläni, niin vaihdoin anonyymipuolelle.

    Siunattua kevättä teille!

    -Ellu (Se eräs 5 lapsen äiti, jolla 12 sisarusta. Kyllä oma perhe tuntuu pieneltä, mutta enempää ei toistaiseksi ole siunattu...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ellu, terveisistä ja palautteesta.
      Siunausta sinunkin elämääsi oikein runsain mitoin!

      Poista
  10. Ihanan kotoisa kirjoitus, arkenne kuulostaa (yövuoroja lukuunottamatta) aivan unelmaltani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Tavallinen arki kaikkineen on aika unelmaelämää. Moni haaveilee vaikeuksien keskellä arkirutiinien turvallisesta jatkumisesta.
      Kaikkea hyvää elämääsi, Satu.

      Poista