tiistai 13. maaliskuuta 2018

Silmäyksiä tulevaisuuden näkymiin

Jos osaisi kirjoittaa blogia samanlaisella oleellisten asioiden löytämisen taidolla kuin "Viipaleiden" edesmennyt Satu, niin ei tulisi tällaisia viikkokausien kirjoitustaukoja. Mutta kun ei osaa siivilöidä tapahtumien virrasta niitä arvokaloja, niin ohi virtaavat niin pikkukalat kuin kuhatkin. (Kuhaa olemme syöneet tänä talvena ihanan Enoni ansiosta, toki haukeakin, mutta blogi ei päivity samaan tahtiin meidän kala-aterioidemme kanssa.)

Ainahan suurperheen elämässä tapahtuu paljon, mutta jostakin syystä viime viikkojen ja kuukausien tapahtumat ovat aiheuttaneet minulle paljon pohdittavaa ja ajatustyötä. Ja pitkiä keskusteluja ja puheluja lasten kanssa. Äiti on äiti aina hamaan lapsen hautaansaattamiseen asti ja vielä sen jälkeenkin, mutta se lapsen taakkojen kantaminen, mukanaeläminen ja yhdessä ratkaisujen pohtiminen on jotenkin kokonaisvaltaisemman haastavampaa, kun kyseessä on jo aikuisikää elävä lapsi. Mieheni kanssa totesimme, että onko elämässä todellakin niin, että avioliitossa lujimmat paalut isketään peruskallioon vaikeuksien kautta, eikä ne ruusuntuoksuiset hiu-hau-onnenliitelyt juurikaan puolisoita yhteen juurruta. Ovat toki tomusokerihuntuna päivän pullan päällä, mutta niistä ei lähde ruisleivän nälkä eikä elämän jano.

Jumalan eteen elämän vaikeudet vievät väistämättä. Itse melskaten vastaat itse seurauksista, mutta kun annat asiasi Jumalan ohjaukseen, Hän pitää sinusta huolen ja sinä saat olla levollisella mielellä. Mitä hurjimman näköisissä elämänkuvioissa annat airot, kompassin ja tyhjän eväspussisi Taivaallisen Isän hoteisiin, sitä suurempia ihmeitä alat nähdä elämässäsi. Mutta älä luovuta, älä anna periksi, ole sinnikäs. Nöyrä mieli tulee tilanteessa, kun olet itse ollut lukevinasi karttaa juuri oikein päin ja löydätkin itsesi tiettömien taipaleiden takaa poluttomasta maastosta kengätkin kadottaneena.

Useamman lapsemme elämässä on meneillään käännekohta johonkin uuteen. Rukoilen Jumalan otetta heidän elämäänsä, että he voisivat tehdä ratkaisuja, joilla on iankaikkisuusarvo.

. . .

Tänään saimme vielä suureksi ihastukseksi upean lumisateen ulos kuorruttaman talvinäkymän. Jumalalla on varaa tuhlata kauneutta meidän iloksemme. Luulen, että aamulla tuo näkymä puiden oksilta on sulanut pois.
Olen pohtinut, ihailivatko ihmiset menneinä vuosikymmeninä esimerkiksi auringonnousuja ja -laskuja, niinkuin tänä päivänä ihmiset ihailevat? En minä muista lapsuudestani, että auringonlasku olisi saanut aikaan ihastelevia huokailuja tai auringon nousua olisi menty koko perheenä pihaan katsomaan. Tai ruokkiko pakkasluminen kimalteleva metsämaisema sielumme sopukoita niinkuin nykyään moni tuntee? Ihailtiinko ennen samalla intensiteetillä revontulia?
Minä uskon, että Jumala haluaa puhua painavaa puhettaan tämän päivän ihmisille myös luomakuntansa välityksellä. Jotka Jumalan puheen näkevät ja kuulevat ja ottavat siitä vaarin, löytävät elämäänsä myös iankaikkisen tiedon salaisuuden.
Raamattu muistuttaa, että toisaalta on myös niin, että "vaikka kivet puhuisivat, eivät kaikki siltikään usko". Mutta jos sinä kuulet Jumalan puhuvan sinulle, avaa oitis puheyhteytesi Isäsi kanssa ja solmi isä-lapsisuhteesi Luojaasi. Jeesus on välittäjä Isän ja ihmisen välillä. Ilman Jeesuksen osuutta on hapuilumme vasta puolitiessään. Suunta on oikea, mutta voima puuttuu.

Ei ole niin vaikeaa elämäntilannetta, ei niin suurta ongelmaa, ei niin epätoivoisia ajatuksia, ettei Jumala voisi kääntää tilannetta voitoksemme. Kun vain luotamme, rukoilemme, uskomme ja luovutamme asiamme Hänen hallittavakseen.

8 kommenttia:

  1. Miten mulla sitten on käynyt päinvastoin. Ei ole apua tullu 28 vuoteen vaikka sitä on pyydetty ja anottu. Ei mihinkään. Jos omat keinot on loppuneet, niin ei sitten mitään apua mistään. En viitsi kertoa tässä kaikkea. Mutta ei se kaikilla mene noin, että ano, niin saat. Sori, mutta tämäkin on totta. yhtä totta kuin oma kokemuksesi.

    VastaaPoista
  2. Ei sinulla, ystävä hyvä, ole minulta mitään anteeksipyydettävää!
    Kommentoin kommenttiasi, mitä en usein tee.
    Kun itse joskus läpikäyn asioita, jotka minusta tuntuvat epäreiluilta tai koen, että asiat eivät menneet minun mieleni mukaan, havahdun: "hei, mutta minähän olen tämän kaiken jälkeen edelleen hengissä ja elämä jatkuu".
    Ystävä: jos halauat, että elämäsi saa 28 vuoden jälkeen täydellisen käänteen, muuta taktiikkaa.
    Ala kiittää järjestelmällisesti Jumalaa kaikesta siitä, mitä elämässäsi on: kiitä, että olet elossa. Kiitä katosta pääsi päällä. (Oletan, ettet kirjoittanut kommenttiasi roskalaatikosta tai Pelastusarmeijan vierasmajasta.) Kiitä ruuasta, jota tänään syöt. Siunaa jokainen ateriasi, jonka eteesi saat. Olet maailman ihmisistä etuoikeutetussa asemassa, jos syöt ravinnoksi kelpaavaa lähes joka päivä. Kiitä, kun/jos käyt terveyskeskuksessa. Murto-osalla maailman ihmisistä on mahdollisuus päästä kunnallisen terveydenhuollon piiriin.
    Jos sinulla on läheisiä - sukulaisia, naapureita, työtovereita, ystäviä - kiitä heistä ja rukoile heidän puolestaan. Kuuntele, mitä heillä on elämästään kerrottavaa ja unohda omat vaikeutesi. Tee kaikkesi helpottaaksesi lähelläsi olevan elämää. Jos taas elät tyystin ilman kontakteja muihin ihmisiin, kokeile rohkeasti menemällä tilaisuuksiin, joissa ihmiset kokoontuvat. Unohda itsesi ja antaudu keskusteluun tuntemattomien kanssa.
    Jos taloudellinen tilanteesi on umpikujassa, ei sekään ole mahdoton tilanne. Varaat ajan oman alueesi sosiaalihoitajalle ja kysyt neuvoa. Jos velkataakka on katkaista niskasi, etsi lähin velkaneuvoja. Hänet löydät hakusanalla "velkaneuvoja ja kotipaikkakuntasi nimi".
    Jos koet, että henkiset voimavarasi ovat tilanteen takia loppu, varaa aika terveyskeskuslääkärille, kerro tilanteesi ja hän ohjaa sinut saamaan jatkoapua.
    Tiedän, että kun asioitaan pyörittelee omassa päässään ja yrittää löytää ratkaisuja ongelmiinsa, näköalat kapenevat ja keinot loppuvat. Kun löytää oikean tahon kullekin ongelmalle, saat uusia näköaloja, kuinka ongelmia voidaan ratkaista.
    En minä kirjoituksillani halua viestittää, että Jumala on jokin ongelmanratkaisuautomaatti, että "kädet ristiin ja kaikki huolesi ovat poispyyhkäistyt". Jumalan apu monessa tilanteessa on hyvin käytännönläheistä. Kun umpikujatilanteessa huokailen Jumalalle, kuinka tästä jatketaan eteenpäin, Hän antaa viisautta kääntyä oikeiden ihmisten puoleen pyytämään apua ongelmien ratkaisemiseksi. Jumalan apu tulee myös hyvin usein ihmisten välityksellä.
    Ja sitten vielä, "Anonyymi" -hyvä. Olisi mukavampi vaihtaa ajatuksia kanssasi, kun jo olet vanha tuttu, että ihan rohkeasti kirjoittaisit vaikka omalla etunimelläsi. Ei sinun maailmasi siihen kaatuisi, jos joku tuttavasi sinut tunnistaisikin. Voisi jopa olla, että joku tulisi tarjoamaan sinulle apua, kun saisi tietää, että olet avun tarpeessa.

    VastaaPoista
  3. Kiitollisuus on ihmeitten magneetti, luin kerran. Ja kokemuksesta voin sanoa, että se on aivan totta. Monesti unohtaa, kuinka paljon meillä on, mistä voi olla kiitollinen. Kiitos Sirkku kauniista sanoistasi, niistä on ollut monesti lohdutusta. Nyt on tosin mennyt pitkä aika, kun viimeksi olen täällä blogimaailmassa vieraillut. Hyvää kevättä!

    VastaaPoista
  4. ihan tällainen arkinen huomio. Kyllä se lumi maalaistalon ympäristössä on ihanaa, mutta kuinka on kaupungissa. Ei tahdo enää mahtua kolaamaan mihinkään, kun pihat ovat pieniä ja pahimmassa tapauksessa joudutaan vielä vettä kalliilla hinnalla siirtämään lumen kaatopaikalle. Täällä Pieksämäellä on satanut tänään vuorokauden ajan lunta, ainakin 20cm, siis tässä se ihanuus on koetuksella.

    VastaaPoista
  5. Siunausta ja johdatusta kaikkiin teidän perheen kiemuroihin!

    VastaaPoista
  6. Luin juuri eilisiltana kirjan Pikku Heidi ja siinä puhutteli Tuhlaajapoikakertomus erityisesti niin kirjan mummon kuin Heidin opastuksella.
    Ja tuo luonnonläheisyys, mitä Heidikin kaipasi.
    Hyvän Jumalan johdatusta koko perhekunnallesi.

    VastaaPoista
  7. "Pienenä lapset tallaavat syliä, isona sydäntäsi". Kyllä tuo vanha sanonta on monesti minulle tullut mieleen, kun lasten asiat mietityttävät. Mutta kyllähän asioilla on tapana selvitä - suuntaan tai toiseen. Me emme voi toisten elämää elää, jokaisen on tehtävä omat valintansa. Kaikkea hyvää teille!

    VastaaPoista
  8. Viipaleiden Satu on ollut minullakin viime aikoina mielessä. Hänellä oli todella vahvasti koskettava lahja kirjoittamiseen.

    VastaaPoista