Toivottavasti elämä on ollut sinulle suopeaa - sopivassa suhteessa onnenhetkiä ja vastoinkäymisiä.
Tällaisena kesänä, kun elämä rakentuu pitkälle säiden armoilla olemiseen, tulee pienistä asioista suuria. Toivottavasti kukaan täysijärkinen suomalainen ei enää tämän kesän koettuaan pidä kotimaista ruokaa itsestäänselvyytenä. Karua kieltään puhui tämänpäiväinen sivuotsikko uutistulvasta napattuna: vuoden sisällä Suomessa on lopettanut tuhat maatilaa.
Olin typertynyt eilen, kun eräs henkilö sanoi kauankaivattua vesisadetta "tosi kurjaksi keliksi". En jaksanut kertoa omaa kantaani kelin kurjuudesta tai erinomaisuudesta. Totesin vain mielessäni, että arvomaailmamme ovat hiukan eri asioissa.
Olemme nyt saaneet kahtena päivänä hartaasti odotettua ja rukoiltua vesisadetta. Ikinä ennen ei ole sateen ropina kattoon kuulostanut yhtä juhlamusiikilta. Todellisuudessa tarvitsisimme vettä paljon, paljon enemmän, mutta tämä on jo tekohengitystä nääntyvälle maalle ja kasveille.
Vaikka meidän perheen elanto ei (ikävä kyllä) ole riippuvainen puutarhan ja metsän sadosta, niin kylmä tosiasia on, että marjojen ja hedelmäpuiden raakileet rapisevat maahan kuivuuden takia: viinimarjat puskista, omenat ja luumut puista.
Kun keväällä totesin, että aika ja voimat ei riitä kasvimaan laittoon, olen nyt ollut huojentunut päätöksestä. Raskas työ olisi mennyt hukkaan, koska kukaan ei olisi meillä ehtinyt ja jaksanut kantaa kasvimaalle kasteluvettä koko alkukesää. Pakkasöitäkin riitti kesäkuussa.
Sain muualla asuvia lapsia kesälomansa viettoon ja siitä asiasta on sydän ihan täynnä. Miten paljon iloa lapset aikuisinakin voivat vanhemmilleen tuottaa. On myös antoisaa havaita, millaisia aikuisia on meidän vaippahousuista varttunut. Vastuuntunto, sisarusrakkaus, avuliaisuus, harkitsevaisuus, iloisuus ja elämänusko ovat asioita, joihin olen kiinnittänyt näissä poismuuttaneissa lapsissa huomiota. Myös se, kuinka he suhtautuvat elämän vastoinkäymisiin ja kuinka he ratkaisevat ongelmia, on mielenkiintoista seurattavaa. On myös ilo, kun he haluavat jakaa vaikeuksiaan ja kysyvät mielipidettä ongelmatilanteissa.
Muutamat ovat sanoneet minulle, että tekstini blogissa ovat niin pitkiä, ettei niitä jaksa lukea. Siispä elän toivossa, että näiden viiden vapaapäivän aikana päivittyisi blogi lisää ja sopivan pituisina teksteinä. Yötyön tekeminen on aika hatara tekosyy pitää kirjoittamista tauolla. Aikaansaamattomuutta se on.
Sää on ehkä "vääränlainen" ja "huono" mökkeilyyn ja veneilyyn, mekin peruttiin mökille lähtö kun ei ollut mitään järkeä lähteä sinne isolla porukalla sisätiloihin kököttämään.
VastaaPoistaMutta sade on noin muutoin kyllä tosi tervetullutta!! Se on harmi, että sitten kun viimein sataa, se sade tulee täydellä voimalla kaatosateena, joka ei ehdi maahan imeytyä, vaan virtaa vuolaasti suoraan ojiin... Ja ainakin täällä savimaa saa pintaansa siitä vaan kivikovan kuoren. Ja perässä tulee sitten hurja tuuli, joka haihduttaa kosteuden taas pois...
Sään vaihtelut on nykyään jotenkin niin äärilaidasta toiseen. Toivotaan lisää sateita, mutta hitusen lempeämmällä otteella siis!
Ja hei, yhtään ei mun mielestä ole liian pitkiä sun tekstit! Hyvää kesän jatkoa sinne!
Mukava huomata, että oli tullut uusi päivitys. Tästä on aikaa, kun löysin blogisi ja parin viikon aikana luin sen kokonaan kuten myös tyttäresi blogin.
VastaaPoistaKirjoitatte niin hyvin molemmat ja lukisin vaikka kuinka pitkiä päivityksiä ilomielin.
Sateen tarpeesta olen täysin samaa mieltä. En edes koskaan ole ollut kesän ja helteiden ystävä - muut kolme vuodenaikaa on minusta ihania. Eipä ne ihmiset ajattele, mistä se ruoka kauppojen hyllyille tulee.
Mukavaa oloa ja eloa sinne :)
t: Mummeli Keski-Suomesta
Jos eläisimme ajassa sata vuotta sitten, nyt olisi nälänhätä. Jo neljäs surkea kasvukausi peräkkäin, ainakin täällä itärajalla.
VastaaPoistaKolme edellistä kasvukautta olivat huonoja heinän ja viljojen kannalta. Nyt homma kaatuu kuivuuteen.
Ilolla olen jokaista sateista päivää kiitellyt kun niin läheltä näen maanviljelijöiden ja heinäntuottajien ahdingon. Eikä se ole hevosenpitäjän elämäkään helppoa, hyvää kuivaheinää ei tahdo saada mistään, etelä-Suomen hepat eivät välttämättä pääse laitumelle ollenkaan.
Eihän tämä niitä koske joiden sähkö tulee töpselistä ja joiden leipä kaupasta.
Sinulle on haaste Torpalla ;-)
VastaaPoistaMaalla lapsuuteni viettäneenä tuli mieleeni äitini sanonta;"Juhannukseen asti sataa laariin!" Niin se on, eihän mikään kasva kuivassa ja märässä maassa ei päästä satoa korjaamaan. Tuntuu niin ikävälle maanviljelijöiden puolesta, kun ei saada satoa ei saada leipääkään.
VastaaPoista