maanantai 11. lokakuuta 2021

Pitelen syksystä kiinni






Välillä minua on melkein ahdistanut, kun en ole ehtinyt metsään olemaan ja hengittämään. Marjastamisesta ei ole voinut puhuakaan kuluneena kesänä ja olen vain yrittänyt hyväksyä tilanteen. Viime sunnuntaina oli kuitenkin pakko lähteä metsään: tuntui, että tukahtuu metsäilman puutteeseen.

Otin paperikassiin muutaman kuivan puunkalikan mukaan, koska tiesin suunnistavani tutulle nuotiopaikalle riihentavusmetsään. Mennessä huokailin ihastuksesta vastakynnettyä peltoa. Kynnös merkitsee minulle aina lupausta levosta.

Puolukat olivat makeita. Vieläkin tuntui pahalta katsella sitä marjojen määrää, mitä kukaan ei jaksa kerätä talteen. En tiedä mistä tuo johtuu tänä vuonna, mutta minun on ollut niin vaikea katsella marjoja metsässä.

Pienen nuotion tekeminen omassa rauhassa metsän keskelle on merkinnyt minulle aina mielen tyhjentämistä turhista ajatustaakoista. Kun keskittyy vain tulen sytyttämiseen ja vaalimiseen, eikä anna sijaa huolille ja murheille, saa etäisyyttä niihin vaikeisiin ajatuksiin.

Kun tuli oli sammunut, kävelin kotiin ja vein uuden perheenjäsenemme Pimun ulos. Pimu on nyt ainakin toistaiseksi "mummon tyttö", kun Palokankaan kodissa ei voi asua.

Palokankaan tulevaisuudesta emme vielä tiedä.

6 kommenttia:

  1. Ihanaista syksyä Sinulle!
    Hienoa kun pääsit/jaksoit lähteä metsäretkelle, metsä voimaannuttaa kummasti,niin kuin luonto yleensäkkin!
    Pieniä metsäreissuja kaipaan minäkin, silloin joskus mökki aikaan oli niin kiva piipahtaa mökin taa metsikköö,,,

    VastaaPoista
  2. Kylläpä, Sirppis, iloinen toivotuksesi piristi mieltä.

    Metsä on niin ihmeellinen, että edes marraskuinen sateentuhnu ei syö sen viehätystä.Tuoksut ja niukat värit vain korostuu.
    Voi hyvin!

    VastaaPoista
  3. Marraskuun pimeydessä, pienten jalkojen jo käpertyessä äidin kylkeen kiinni nukkumaan, tulit mieleeni. Hakukone auttoi löytämään tänne ja uppouduin toviksi kuulumisiasi lukemaan. Monenlaista kaikkea siis tapahtunut. Olet ajatuksissa! Maitohyllyllä tavataan. - Sonja

    VastaaPoista
  4. Hyssykäiset sentään, kuinka ihmisen sanat voivat ilahduttaa! Kiitos, Sonja. Viimeinen lauseesi hymyilyttää: ässän maitohylly- varmin tapa tavata ystäviä. Uskon, että pian nähdään.

    VastaaPoista
  5. Sirkku, täällä yksi metsäsisko lähettää sinulle lämpimiä ajatuksia. Metsässä minullakin mieli lepää sielun akut latautuvat.
    Voimahali.

    VastaaPoista