Jos en olisi perheenäiti, olisin varmaan ehta erakko. Niin hyvin viihdyn yksin. Kaipuu hiljaisuuteen, yksinäisyyteen ja yksinkertaiseen elämään on vain voimistunut ikääntymisen myötä.
Kuuntelin ihastellen, kun työtoverini kertoi vanhemmistaan, jotka asuvat saaressa, pitkän venematkan takana mantereelta. He olivat varautuneet talven tuloon ja epävarmaan jäätilanteeseen varaamalla saareen kaikkea elintärkeää runsain määrin. Olisi elämän luksusta asua viikkokausia eristyksissä muista ihmisistä ja maailmanmenosta.
Työpaikan tyhypäivään osallistuin ehkä enemmän velvollisuudentunnosta. Minulla on upeat työkaverit ja heidän seurassaan on mukava olla, mutta työkavereiden kauhuksi olisin marraskuista vesisadepäivää viettänyt vallan mielelläni metsän keskellä laavumakkaroita paistellen.
En tiedä, toteutuuko haaveeni metsän keskellä elämisestä koskaan, mutta siihen asti yritän käyttäytyä ihmisiksi muiden ihmisten seurassa ja olla kiitollinen kulutusyhteiskunnan tarjoamasta elämän helppoudesta.
Kuvan otti tänään Heidi-tytär auringon kiirehtiessä metsän taakse. 22.11. on edesmenneen isäni syntymäpäivä. Kuvassa oikealla pilkottaa isäni ja minun syntymäkoti.
Erakkona viihtyisin minäkin oivallisesti, en kaipaa suurta joukkoa ihmisiä ympärilleni. Työssä on sosiaalista ympyrää enemmän kuin tarpeeksi.
VastaaPoistaKiva nähdä pitkästä aikaa kuva sinusta.