Talot talven sylissä

 

Yritän opetella pitämään tästä talosta. Pidän itseäni kiittämättömänä, kun en vain "ihastu" tässä talossa asumiseen. Vanhakin talo on paljon kodikkaampi ja tunnelmallisempi.

Ehkä tämän talon tunnekylmyys johtuu siitä, että talo on elementeistä kyhätty. Hullua ehkä sanoa, mutta tältä talolta puuttuu sielu. No - vanhasta talosta se sielu löytyy. Anne- Marin Palokankaan talosta vasta sielu löytyykin ja edelleen sydäntäni pistelee, kun ajattelen sen ihanan talon kohtaloa.

Yritän kohentaa talossamme viihtymistä pyrkimällä raivaamaan pois sellaista tavaraa, mikä lojuu vain olemassa ja mille ei ole mitään käyttöä. Sellaiset tavarat harvoin tuottavat myöskään mitään iloa. Viihtymistä lisäisi myös siivoustason nostaminen, mikä on todellinen haaste jo neljän koiran ja viiden kissan takia. Tokihan kahdeksanhenkisen perheen pyykkien käsittely tuo omat haasteensa tilankäyttöön ja pölyn määrään. Niinkuin ennenvanhaan Ruoholahdessa, olohuoneen sisustuselementteinä on edelleen vahvasti pyykinkuivaustelineet. Lisäksi olohuoneessamme on kolme jääkaappia ja kaksi pakastinta, niin viihtyisyyden luominen on arvatenkin hankalaa. Hyvä kysymys on, olisiko kylmäkalusteille ja pyykkitelineille isossa talossa mitään muuta paikkaa. Kun paremman paikan niille löydän, ilomielin suon olohuoneen alkuperäiseen tarkoitukseensa. Sivuseikka sekin, että Papan ja minun makuunurkkaus on olohuoneen perällä.

Ihan tyytyväisenä minä muuten täällä asustan. Toistaiseksi. Siinä vaiheessa kun kaikki remontit alkavat kaatua niskaan, todennäköisesti luovutan. Yritän olla vaivaamatta ajatuksiani niin usein näiden asioiden pohtimisella. Kerrostaloasumista en ole kuitenkaan kaivannut, vaikka asumisen helppouden perään muutaman kerran olen haikaillut.