Kun jollakin lapsella on vaikeaa, äidin sydän kärsii.
Viime päivät on minulla ja koko perheellä ollut huoli yhden lapsen terveydestä. Tiedämme, että tästä selvitään, kun aikaisemminkin on samasta tilanteesta selvitty, mutta sydän on lujilla, kun mieli askaroitsee asian parissa lähes koko ajan.
Minulla huolet tulevat myös uniin. Kun mielessä on päällimmäisenä joku huoli, unissa siivoan ja raivaan epätoivoisen suurta sotkua tai epäjärjestystä ja tavaroita ei tahdo millään saada paikoilleen. Toinen huoliunien teema on, että kiirehdin lasten kanssa johonkin liikennevälineeseen, tavallisimmin junaan. Junaa ei löydy, on hirmuinen kiire ja pelko myöhästymisestä ja matkatavaroita on niin paljon.
Työssäkäynti on nyt tavallaan terapiaa, kun on pakko keskittää ajatuksensa työhön ja siihen, että antaa lääkkeet oikein. Työtoverit ovat olleet ihania ja myötäeläviä. Heidän arvonsa näkee tällaisena vaikeana hetkenä. Joutilaisuus kotona on pahinta. Silloin suru ja huoli tahtoo vallata mielen.
Raamatussa on paljon esimerkkejä siitä, kuinka ihmiset vaikeuksien kohdatessa pukeutuivat säkkikankaaseen ja heittelivät tuhkaa päälleen. Olen ajatellut, että tuo kuvastaa hyvin huolen aikaansaamaa mielentilaa. Sen lisäksi, että mieleni on ollut säkkikankaaseen kietoutuneena, olen huokaillut Jumalan puoleen "auta minun lastani".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti