Tirtetta sai alakerran päiväkodin tädiltä pussillisen ilmapalloja. Niilläpä onkin sitten kehua retosteltu koko ilta. Koska kukaan, ei kukaan muu kuin Tirtetta itse, saa koskea niihin, niin eipä niitä ole sitten myöskään puhallettu palloiksi. Tirtetta puhkuu ja puhkuu, vaihtaa palloa ja taas posket lommolla yrittää saada ilmaa pallojen sisälle.
Olen varoitellut, että "huomenna on kaulasi kamalan kipeä tuollaisesta puhaltamisesta", mutta "se ei kuulema haittaa, enkä sitten itke".
21-vuotias isoveli kävi neljävuotiaan siskon kanssa seuraavanlaisen keskustelun:
- Voisitko antaa minulle yhden ilmapallon?
- E-en. (keskittynyt puhkuminen jatkuu)
- Minäkin olen aina antanut sinulle sipsii, karkkii ja suku-lakuu. Voisitko sinä antaa minulle yhden ilmapallon?
-Enkä anna. En tykkää enää sipsistä.
- Sulle jää vielä 9 palloa, jos annat minulle yhden. Mä oon sun kaveri.
- Enkä anna, en anna yhtään. Mee pois, nää on mun ja tarhan täti sanoi, ettei näitä saa antaa kellekään, nää on mun ikiomii.
- Myytkö mulle yhden, saat viis euroo?
- Mä en tarvii rahaa.En myy sulle. Osta ite omat pallos.
Äiti teki edellisen keskustelun perusteella päätelmän, että neljävuotiaasta on varttumassa vahvaluontoinen, periaatteistaan kiinnipitävä nuori nainen.
Kun minä ja Kuopion veli olimme pieniä, edellisenkaltaisessa keskustelussa isoveli olisi sanonut itsepäiselle siskolleen, että sinä olet "omapitäväinen".
tiistai 3. toukokuuta 2011
Iloisia kuulumisia mummolasta
oli Maatalouskoululaisen viestissä ja blogiterveisissä. Luulen, että mummoa ja pappaa virkistää saada nuoria jalkoja kävelemään Lautakankaan pihalle ja pelloille, metsästä puhumattakaan.
Pappa oli ehdottanut lintutornille menoa töiden lomassa. Pappa tietää hyvin, mikä on näkemisen arvoista.
Viestittelin Maatalouskoululaiselle, että kysyy mummolta ja papalta, tietääkö ne kenelläkään olevan maatiaiskanoja. Olisi mielenkiintoinen vierailukohde siinäkin. Yhdeltä tilalta ainakin löytyy ylämaan karjaa ja sinne saattaa olla pakko päästä käymään itse kunkin.
Näyttäisi tämän aamun perusteella siltä, että isoimmat koulupojat olisivat yhtä mieltä tutkimuksen kanssa, että aikainen kouluaamu ei ole kasvaville, paljon unta tarvitseville koululaisille hyväksi. Idean vastustajat perustelevat kantaansa sillä, että se totuttaa nuoret väärään elämänrytmiin työelämää ajatellen. Tuota en ihan allekirjoita kokemukseni perusteella. Kyllä ovat jaksaneet työhön herätä aikuisena vaikka kello viideltä, jos on pakko. Ei sitä murrosiässä myöhään nukutut aamut ole häirinneet.
Pappa oli ehdottanut lintutornille menoa töiden lomassa. Pappa tietää hyvin, mikä on näkemisen arvoista.
Viestittelin Maatalouskoululaiselle, että kysyy mummolta ja papalta, tietääkö ne kenelläkään olevan maatiaiskanoja. Olisi mielenkiintoinen vierailukohde siinäkin. Yhdeltä tilalta ainakin löytyy ylämaan karjaa ja sinne saattaa olla pakko päästä käymään itse kunkin.
Näyttäisi tämän aamun perusteella siltä, että isoimmat koulupojat olisivat yhtä mieltä tutkimuksen kanssa, että aikainen kouluaamu ei ole kasvaville, paljon unta tarvitseville koululaisille hyväksi. Idean vastustajat perustelevat kantaansa sillä, että se totuttaa nuoret väärään elämänrytmiin työelämää ajatellen. Tuota en ihan allekirjoita kokemukseni perusteella. Kyllä ovat jaksaneet työhön herätä aikuisena vaikka kello viideltä, jos on pakko. Ei sitä murrosiässä myöhään nukutut aamut ole häirinneet.
maanantai 2. toukokuuta 2011
Helsingin kirpputorien kuningatar
Helsingin omaleimainen turistirysä, kaupunkilaisten kohtaamispaikka ja paikka muuttaa vanhat tavaransa rahaksi avaa kesäkautensa 9. toukokuuta. Myyntipaikkojen välitys aloitetaan 4.4.
Kirpputori on avoinna (9.5.-25.9.) ma - pe 9-19
la 8-16
su 10-16
Myyntipaikkojen hinnat ovat arkisin 12e, la ja su 22e.
Aurinkoisina viikonloppuina on myyntimenestys taattu, sillä suosittu kauppapaikka vetää asiakkaita heti aamusta alkaen. Jos sääennustelijat lupaavat poutaista viikonloppua, myydään seuraavan viikonlopun myyntipaikat yleensä jo edellisenä maanantaina loppuun. Kannattaa siis ajoissa pohtia myyntireissunsa ja käydä paikan päällä varaamassa oma myyntipaikka.
Myynnistä on annettu tarkat yksityiskohtaiset ohjeet väärinkäytösten välttämiseksi. Ne löytyvät osoitteesta
www.heltu.fi.
"Hietsun kirppis" sijaitsee siis Hietalahden torilla. Paikalle pääsee raitiovaunu 6:lla. Ruoholahden metroasemalta on kävelymatkaa vajaa kilometri, eikä keskustastakaan matka ole paha.
Kesäaikaan torilla on myös kahvilayrittäjiä ja vihannesten/marjojen myyjä.
Lönnrotinkadun Kierrätyskeskus on myös kivenheiton päässä.
Jos suunnittelet myyntipäivää Hietsuun aurinkoisena päivänä, varaa aurinkorasvaa ja kunnon päähine. Itse olen joka ikinen kerta siellä myydessäni polttanut käsivarteni ja korvani kaikista varotoimista huolimatta. Tuuli saattaa myös olla napakka, joten ota tukevat rekit ja pakkaa "lentelevät" tavarat hyvin. Vettä kuluu hellepäivänä kovasti.(WC löytyy toimistorakennuksesta, mutta päästäksesi sinne, sinulla täytyy olla tuuraaja.)
Älä jätä arvotavaroita myyntipöydällesi ilman valvontaa. Ikävä kyllä myös epärehelliset ovat paikalla ahkeria.
Kaikenlaiset vaatteet ja asusteet menevät hyvin kaupaksi. Leluista on aina kova kysyntä. Kokemukseni mukaan niin outoa rojua ei olekaan, mikä ei menisi kaupaksi.
Jos menet myymään viikonloppuna, varaa myytävää autokuormallinen. a) koska paikkamaksun tienataksesi saat myydä tovin b) asiakkaita on aurinkoisena viikonloppuna niin paljon, että töitä riittäisi pöydän takana kahdelle myyjälle.
Olen kuskannut myytävät tavarat usein lastenrattailla. Joka kerta myyntiruudussa nököttävistä rattaista on tullut monta kyselyä ja tarpeettomat kärrit olen aina saanut siellä sukkelasti myytyä. Samoin polkupyörät tekisivät hyvin kauppansa.
Kerran kesässä myyntipöydän taakse pääseminen on hyvin antoisaa ja virkistävää, jos tykkää höpöttää erilaisten ihmisten kanssa ja varsinkin jos tarkoituksena on päästä tavarasta eroon, ei rikastua.
Kirpputori on avoinna (9.5.-25.9.) ma - pe 9-19
la 8-16
su 10-16
Myyntipaikkojen hinnat ovat arkisin 12e, la ja su 22e.
Aurinkoisina viikonloppuina on myyntimenestys taattu, sillä suosittu kauppapaikka vetää asiakkaita heti aamusta alkaen. Jos sääennustelijat lupaavat poutaista viikonloppua, myydään seuraavan viikonlopun myyntipaikat yleensä jo edellisenä maanantaina loppuun. Kannattaa siis ajoissa pohtia myyntireissunsa ja käydä paikan päällä varaamassa oma myyntipaikka.
Myynnistä on annettu tarkat yksityiskohtaiset ohjeet väärinkäytösten välttämiseksi. Ne löytyvät osoitteesta
www.heltu.fi.
"Hietsun kirppis" sijaitsee siis Hietalahden torilla. Paikalle pääsee raitiovaunu 6:lla. Ruoholahden metroasemalta on kävelymatkaa vajaa kilometri, eikä keskustastakaan matka ole paha.
Kesäaikaan torilla on myös kahvilayrittäjiä ja vihannesten/marjojen myyjä.
Lönnrotinkadun Kierrätyskeskus on myös kivenheiton päässä.
Jos suunnittelet myyntipäivää Hietsuun aurinkoisena päivänä, varaa aurinkorasvaa ja kunnon päähine. Itse olen joka ikinen kerta siellä myydessäni polttanut käsivarteni ja korvani kaikista varotoimista huolimatta. Tuuli saattaa myös olla napakka, joten ota tukevat rekit ja pakkaa "lentelevät" tavarat hyvin. Vettä kuluu hellepäivänä kovasti.(WC löytyy toimistorakennuksesta, mutta päästäksesi sinne, sinulla täytyy olla tuuraaja.)
Älä jätä arvotavaroita myyntipöydällesi ilman valvontaa. Ikävä kyllä myös epärehelliset ovat paikalla ahkeria.
Kaikenlaiset vaatteet ja asusteet menevät hyvin kaupaksi. Leluista on aina kova kysyntä. Kokemukseni mukaan niin outoa rojua ei olekaan, mikä ei menisi kaupaksi.
Jos menet myymään viikonloppuna, varaa myytävää autokuormallinen. a) koska paikkamaksun tienataksesi saat myydä tovin b) asiakkaita on aurinkoisena viikonloppuna niin paljon, että töitä riittäisi pöydän takana kahdelle myyjälle.
Olen kuskannut myytävät tavarat usein lastenrattailla. Joka kerta myyntiruudussa nököttävistä rattaista on tullut monta kyselyä ja tarpeettomat kärrit olen aina saanut siellä sukkelasti myytyä. Samoin polkupyörät tekisivät hyvin kauppansa.
Kerran kesässä myyntipöydän taakse pääseminen on hyvin antoisaa ja virkistävää, jos tykkää höpöttää erilaisten ihmisten kanssa ja varsinkin jos tarkoituksena on päästä tavarasta eroon, ei rikastua.
Onko isillä vapaapäivä?
Helppo oli isin lähteä uimahalliin niin tottelemaanmotivoituneen joukon kanssa. Kahdessa minuutissa oli vaihdettu uimapuvut vaatteiden alle valmiiksi, pakattu reput ja istuttu rappuun odottamaan. Minä kipaisin hakemassa mansikkamehua, "kepakoita", banaaneja ja ruisleipää evääksi. Kun pääsevät uimasta, on kiva syödä kunnon eväät ennen puolen tunnin metromatkaa kotiin. Tirtettakin oikaisi ryhtinsä, veti kättä lippaan ja kajautti:
-"Kyllä herra kapteeni!" kun evästin häntä muistamaan totella tarkasti isiä. Tirtetta on muutaman kerran jäänyt rannalle, kun toiset ovat suunnistaneet uimahalliin, niin hän oli erityisen innokas pääsemään mukaan. Kuntokin näytti olevan kohdallaan: Tirtetta nukkui viime yönä isosiskon huoneessa yökylässä 13-tuntiset yöunet.
Isi kävi varikolla sillä aikaa kun me kerhoilimme. Hän tuli kotiin viiden Linnanmäkilipun kanssa. Miehen työnantaja järjestää muistaakseni jo kolmannen kerran työntekijöiden perheiden iloksi kolmen tunnin Linnanmäkipäivän nyt toukokuussa. Viime keväänä ylimääräisiä lippuja tuli jakoon sen verran, että aika suurella joukolla siellä olimme. (Isi jätettiin kotiin nukkumaan.) Täytyy muistaa lähettää kiitollista palautetta miehen työnantajalle tuon riemun jälkeen, koska Linnanmäki on harvoin koettuna aika monelle lapselle suuri elämys.
Elämykselle tulisi itse kustannettuna hintaa kolmisenkymmentä euroa lasta kohden. Mielipiteet jakautuu hinnan kohtuullisuudesta. Itse en ota siihen kantaa, koska ei minulla ole koskaan ollut varaa maksaa sellaisia summia...
Suurperheenäidin sisustusvinkki: kerää näkyvillä oleva pikkuroju pois, niin koti näyttää levollisemmalta.
Olohuoneen, keittiön ja eteisen rojujen keräämiseen varaa aikaa kolme tuntia. (Ota märkä rätti kierrokselle mukaan: samalla voit pyyhkäistä tahrat lattioista.)
-"Kyllä herra kapteeni!" kun evästin häntä muistamaan totella tarkasti isiä. Tirtetta on muutaman kerran jäänyt rannalle, kun toiset ovat suunnistaneet uimahalliin, niin hän oli erityisen innokas pääsemään mukaan. Kuntokin näytti olevan kohdallaan: Tirtetta nukkui viime yönä isosiskon huoneessa yökylässä 13-tuntiset yöunet.
Isi kävi varikolla sillä aikaa kun me kerhoilimme. Hän tuli kotiin viiden Linnanmäkilipun kanssa. Miehen työnantaja järjestää muistaakseni jo kolmannen kerran työntekijöiden perheiden iloksi kolmen tunnin Linnanmäkipäivän nyt toukokuussa. Viime keväänä ylimääräisiä lippuja tuli jakoon sen verran, että aika suurella joukolla siellä olimme. (Isi jätettiin kotiin nukkumaan.) Täytyy muistaa lähettää kiitollista palautetta miehen työnantajalle tuon riemun jälkeen, koska Linnanmäki on harvoin koettuna aika monelle lapselle suuri elämys.
Elämykselle tulisi itse kustannettuna hintaa kolmisenkymmentä euroa lasta kohden. Mielipiteet jakautuu hinnan kohtuullisuudesta. Itse en ota siihen kantaa, koska ei minulla ole koskaan ollut varaa maksaa sellaisia summia...
Suurperheenäidin sisustusvinkki: kerää näkyvillä oleva pikkuroju pois, niin koti näyttää levollisemmalta.
Olohuoneen, keittiön ja eteisen rojujen keräämiseen varaa aikaa kolme tuntia. (Ota märkä rätti kierrokselle mukaan: samalla voit pyyhkäistä tahrat lattioista.)
Maanantain puuro maistuu
Selvästi lapset nauttivat herätä arkeen. Tuttu rytmi luo turvallisuutta ja on mukava tietää, mitä seuraavien tuntien aikana noin suurin piirtein tapahtuu.
Eskarilaisen päiväkotiin lähti viesti, että tänään ollaan perhekerhossa. Kerho vetäytyy kohta pitkälle kesälomalle ja vielä ehtii muutaman kerran nauttia muiden hauskasta seurasta ja viiden tähden iloisesta aamupalasta.
Ekaluokkalainen, se syötävän söpö poika, jota Maatalouskoululainen niin kovasti ikävöi, sanoi ensi sanoikseen avattuaan silmänsä:
- "Millon mä saan sen 70 senttiä?"
Äiti oli eilen jäänyt maksun puolelle pullorahoista.
Tänään täytyykin urakalla kantaa pulloja kauppaan. Kohta ei pullopussien yli pääse pesukoneelle. Aika maltillista oli tämän vuoden vappupullojenkeruu meillä. Selvästi kolea ilma houkutteli keräysmiehet sählypelin pariin. Näyttää muutenkin poikien pullorahat menevän "kurkusta alas".
Eipä ole enää kaurapuurokaan edullista ruokaa. Aamuseitsemältä piti kipaista hakemassa kaurahiutaleita kaupasta ja kun en jaksanut kävellä yhden kadun ylitse, tyydyin kalliiseen kauppaan. Puoli kiloa hiutaleita 89 senttiä. Vuosi sitten saman paketin sai 20 senttiä edullisemmin.
Minä oikeesti kasvatan kohta omat kaurani. Katsotaan sitten, kuinka vaikerran niiden hintaa sen jälkeen. Voisi aika monta vuotta vierähtää, ennenkuin kaurankasvatuksessa (kuin muidenkin viljojen) pääsisi omilleen.
Siis kaurapuurossakin on kaksi puolta: se on edullista ruokaa tai kallista ruokaa, kummalta kantilta katsoo!
Oikein rikasta pullojenlöytymispäivää kaikille pullonkerääjiksi tunnustautuville ja niille, joiden kulmilta ei löydy pullon pulloa: sakset käteen, kuppi kainaloon ja nokkoshalmetta saksimaan! Tänään tehdään kalapuikkojen seuraksi paksu kastike keitetystä, hakatusta nokkosesta!
(Ekaluokkalainen oli vähällä lähteä ovesta yöpuvun housuissa. Äiti hoi, puhuit nautinnollisesta arjesta. Se täällä kutsuu.)
Eskarilaisen päiväkotiin lähti viesti, että tänään ollaan perhekerhossa. Kerho vetäytyy kohta pitkälle kesälomalle ja vielä ehtii muutaman kerran nauttia muiden hauskasta seurasta ja viiden tähden iloisesta aamupalasta.
Ekaluokkalainen, se syötävän söpö poika, jota Maatalouskoululainen niin kovasti ikävöi, sanoi ensi sanoikseen avattuaan silmänsä:
- "Millon mä saan sen 70 senttiä?"
Äiti oli eilen jäänyt maksun puolelle pullorahoista.
Tänään täytyykin urakalla kantaa pulloja kauppaan. Kohta ei pullopussien yli pääse pesukoneelle. Aika maltillista oli tämän vuoden vappupullojenkeruu meillä. Selvästi kolea ilma houkutteli keräysmiehet sählypelin pariin. Näyttää muutenkin poikien pullorahat menevän "kurkusta alas".
Eipä ole enää kaurapuurokaan edullista ruokaa. Aamuseitsemältä piti kipaista hakemassa kaurahiutaleita kaupasta ja kun en jaksanut kävellä yhden kadun ylitse, tyydyin kalliiseen kauppaan. Puoli kiloa hiutaleita 89 senttiä. Vuosi sitten saman paketin sai 20 senttiä edullisemmin.
Minä oikeesti kasvatan kohta omat kaurani. Katsotaan sitten, kuinka vaikerran niiden hintaa sen jälkeen. Voisi aika monta vuotta vierähtää, ennenkuin kaurankasvatuksessa (kuin muidenkin viljojen) pääsisi omilleen.
Siis kaurapuurossakin on kaksi puolta: se on edullista ruokaa tai kallista ruokaa, kummalta kantilta katsoo!
Oikein rikasta pullojenlöytymispäivää kaikille pullonkerääjiksi tunnustautuville ja niille, joiden kulmilta ei löydy pullon pulloa: sakset käteen, kuppi kainaloon ja nokkoshalmetta saksimaan! Tänään tehdään kalapuikkojen seuraksi paksu kastike keitetystä, hakatusta nokkosesta!
(Ekaluokkalainen oli vähällä lähteä ovesta yöpuvun housuissa. Äiti hoi, puhuit nautinnollisesta arjesta. Se täällä kutsuu.)
sunnuntai 1. toukokuuta 2011
Tämän perheen makaronilaatikko
Tottumuksiin kangistuminen näkyy muun muassa siinä, kuinka perheenäiti tavallisimmin valmistaa perheelleen makaronilaatikkoa. Erikseen on ne avarakatseiset kokeilijat, jotka keksivät lisätä metsäsieniä ja juustoraasteita tai korvaavat jauhelihan soijarouheella ja silmää räväyttämättä sanovat sinulle, että "maistuu ihan tavalliselta".
Kohteliaisuudesta olen kerran maistanut vanhimman tyttären tekemää soijarouhemakaronilaatikkoa ja se maistui ihan normaalilta, mutta kun tiesin siinä olevan soijaa, epäluulon niskavillat harasivat vastaan. Jotta 90% perheestä saadaan täyttämään vatsansa ruualla, jota kutsutaan makaronilaatikoksi, se täytyy meillä tehdä aika lailla seuraavanlaisesti:
750g Snellmannin paistijauhelihaa
600g (1 1/2 pussia) makaronia
mausteseosta (X-tra grillausmaustetta)
Munamaitoseos:
3 munaa
8dl kevyt-tai täysmaitoa
valkopippuria
mausteseosta tai pippurisekoitusta
voita
Keitä makaronit ohjeen mukaan. Ruskista huoneenlämpöinen jauheliha kunnolla paistinpannulla ja mausta esim. grillausmausteella. Sekoita liha ja makaroni kattilassa.
Sekoita vispilällä kulhossa munat ja lisää maito. Ripauta valkopippuria pari kertaa ja lisää mausteseosta tai pippuriseosta ja 1tl suolaa. Sekoita hyvin.
Kaada suureen uunivuokaan lihamakaroniseosta, mutta jätä reilu sentti reunaa. Kaada munamaitoa sen verran, että makaronit lilluu nesteessä, mutta ei ole ihan huppeluksissakaan. Laita vuokan keskelle kolme voinokaretta.
Meillä lisätään yhteen vuokan kulmaan makaroniseoksen väliin sekavihanneksia, herneitä tai maissia niitä varten, jotka haluavat makaronilaatikostaan niitä löytää.
Paista 190 asteisen uunin alatasolla kunnes pinta on saanut väriä ja munamaito on hyvin hyytynyt.
Meillä kattilan pohjalle jätetään "makaronipöpelisköä" niitä muutamaa hassua varten, jotka eivät munamaitoruokia saa kurkustaan alas.
Lapsuudessani Lahja-mummo lämmitti makaronilaatikon paistinpannulla voissa niin, että hän kaatoi maitoa ruuan sekaan... jos jotenkin saatoin välttää joutumasta sitä syömästä, tein kyllä kaikkeni. Siihen aikaan ei edes nähty unta mikrouuneista. Varmaan tuosta lämmitöksestä on peruja se, että en ole juurikaan koskaan tarjonnut lapsille edellisenä päivänä tehtyä makaronilaatikkoa. Kaupan valmistakaan en ole koskaan tästä syystä ostanut. Yritän tehdä ruokaa sen verran, että se suurinpiirtein tulisi syötyä.
Esimerkiksi Saarioisen einesmyynnistä valmis makaronilaatikko on hyvin suosittu.
Kerran kuukaudessa tarjottuna makaronilaatikko säilyttää tasaisen suosionsa.
Kymmenen hengen annokselle tuli hintaa 8euroa.
Kohteliaisuudesta olen kerran maistanut vanhimman tyttären tekemää soijarouhemakaronilaatikkoa ja se maistui ihan normaalilta, mutta kun tiesin siinä olevan soijaa, epäluulon niskavillat harasivat vastaan. Jotta 90% perheestä saadaan täyttämään vatsansa ruualla, jota kutsutaan makaronilaatikoksi, se täytyy meillä tehdä aika lailla seuraavanlaisesti:
750g Snellmannin paistijauhelihaa
600g (1 1/2 pussia) makaronia
mausteseosta (X-tra grillausmaustetta)
Munamaitoseos:
3 munaa
8dl kevyt-tai täysmaitoa
valkopippuria
mausteseosta tai pippurisekoitusta
voita
Keitä makaronit ohjeen mukaan. Ruskista huoneenlämpöinen jauheliha kunnolla paistinpannulla ja mausta esim. grillausmausteella. Sekoita liha ja makaroni kattilassa.
Sekoita vispilällä kulhossa munat ja lisää maito. Ripauta valkopippuria pari kertaa ja lisää mausteseosta tai pippuriseosta ja 1tl suolaa. Sekoita hyvin.
Kaada suureen uunivuokaan lihamakaroniseosta, mutta jätä reilu sentti reunaa. Kaada munamaitoa sen verran, että makaronit lilluu nesteessä, mutta ei ole ihan huppeluksissakaan. Laita vuokan keskelle kolme voinokaretta.
Meillä lisätään yhteen vuokan kulmaan makaroniseoksen väliin sekavihanneksia, herneitä tai maissia niitä varten, jotka haluavat makaronilaatikostaan niitä löytää.
Paista 190 asteisen uunin alatasolla kunnes pinta on saanut väriä ja munamaito on hyvin hyytynyt.
Meillä kattilan pohjalle jätetään "makaronipöpelisköä" niitä muutamaa hassua varten, jotka eivät munamaitoruokia saa kurkustaan alas.
Lapsuudessani Lahja-mummo lämmitti makaronilaatikon paistinpannulla voissa niin, että hän kaatoi maitoa ruuan sekaan... jos jotenkin saatoin välttää joutumasta sitä syömästä, tein kyllä kaikkeni. Siihen aikaan ei edes nähty unta mikrouuneista. Varmaan tuosta lämmitöksestä on peruja se, että en ole juurikaan koskaan tarjonnut lapsille edellisenä päivänä tehtyä makaronilaatikkoa. Kaupan valmistakaan en ole koskaan tästä syystä ostanut. Yritän tehdä ruokaa sen verran, että se suurinpiirtein tulisi syötyä.
Esimerkiksi Saarioisen einesmyynnistä valmis makaronilaatikko on hyvin suosittu.
Kerran kuukaudessa tarjottuna makaronilaatikko säilyttää tasaisen suosionsa.
Kymmenen hengen annokselle tuli hintaa 8euroa.
Rakkaani, vanhetaan yhdessä
Minulle tuli aamuseitsemältä ihan karhunpesäolo, kun viereeni kömpi hymyilevä mies. Hymyili, vaikka oli koko yön kuskannut aikatauluista reippaasti jäljessä vapun juhlijoita. Kommentti kysymykseen yön sujumisesta oli:
- "Kuin olisi nuoralla kävellyt koko ajan."
Luultavasti yksityiskohtia kuulen vielä iltapäivän puolella, kun mies heräilee.
Täällä on ehdoton puhumiskielto, vessanovien hakkaamiskielto, riitelykielto ja kanta-astujat opetelkoot sipsuttelemaan. Vartin yli kolme on isin lähdettävä uudestaan töihin. Saavatpahan isotkin pojat (sitä Siuntioon yökylään jäänyttä lukuunottamatta) nukkua rauhassa. 13-vuotiaan on näköjään kaikkein vaikeinta säädellä ääntelyään, häntä on saanut kieltää jo monta kertaa.
Tirtetan kanssa katselimme nostalgisen ihanaa Peppi Pitkätossua. Kun olin kuuden vanha, menin naapurin televisiosta katsomaan Peppiä ja se loppui niin myöhällä, että syksypimeä oli jo laskeutunut. Mietin pelko kurkussa kotiin juostessani, että onko Pepin katsominen tämän arvoista, kun pimeä pelotti niin mahdottomasti.
Matkaa metsän varjostamaa soratietä pitkin kotitielle tuli puolisen kilometriä.
Tämänpäiväisessä jaksossa Peppi poikkeaa puotiin, jonka ulko-ovessa naamarasvamainoksessa kysytään:
"kärsittekö pisamista?" Peppi poikkeaa sisälle ja sanoo myyjälle: "en kärsi, nautin niistä."
Minäkin nautin harmaista hiuksista. Ne ovat upeat. Meidän rapussa on lähes 90-vuotias rouva, joka on mielestäni uljaan kaunis harmaissa hiuksissaan. Ne ovat kuin kruunu hänelle ja kertovat hänen upeasta elämäntyöstään edesmenneen miehensä rinnalla maapallon monessa kolkassa asuessa. Minulla harmauden kunniamerkkejä on vasta siellä täällä, mutta viimeisillä 4-5:llä kerralla synnytyssalin vessan peiliin kurkistaessani minulle tuli tunne, että lapsen tultua maailmaan ilmestyi uusi harmaa hiustukko ohimolle.
Rakastan myös miehen leukaan ilmestyneitä harmaita piikkejä mustien joukkoon. Minun mielestäni ihmisen harmaantuminen kertoo vanhenemisesta ja siitä, että elämää on selvitty aika paljon. Miksi elämänmerkeistä pitäisi päästä eroon? Jokainen uurre rakkaan kasvoilla kertoo myös eletystä elämästä. Miksi menneisyyttä ja elettyä elämää pitäisi häivyttää, peittää tai nuorentaa valokynällä?
- "Kuin olisi nuoralla kävellyt koko ajan."
Luultavasti yksityiskohtia kuulen vielä iltapäivän puolella, kun mies heräilee.
Täällä on ehdoton puhumiskielto, vessanovien hakkaamiskielto, riitelykielto ja kanta-astujat opetelkoot sipsuttelemaan. Vartin yli kolme on isin lähdettävä uudestaan töihin. Saavatpahan isotkin pojat (sitä Siuntioon yökylään jäänyttä lukuunottamatta) nukkua rauhassa. 13-vuotiaan on näköjään kaikkein vaikeinta säädellä ääntelyään, häntä on saanut kieltää jo monta kertaa.
Tirtetan kanssa katselimme nostalgisen ihanaa Peppi Pitkätossua. Kun olin kuuden vanha, menin naapurin televisiosta katsomaan Peppiä ja se loppui niin myöhällä, että syksypimeä oli jo laskeutunut. Mietin pelko kurkussa kotiin juostessani, että onko Pepin katsominen tämän arvoista, kun pimeä pelotti niin mahdottomasti.
Matkaa metsän varjostamaa soratietä pitkin kotitielle tuli puolisen kilometriä.
Tämänpäiväisessä jaksossa Peppi poikkeaa puotiin, jonka ulko-ovessa naamarasvamainoksessa kysytään:
"kärsittekö pisamista?" Peppi poikkeaa sisälle ja sanoo myyjälle: "en kärsi, nautin niistä."
Minäkin nautin harmaista hiuksista. Ne ovat upeat. Meidän rapussa on lähes 90-vuotias rouva, joka on mielestäni uljaan kaunis harmaissa hiuksissaan. Ne ovat kuin kruunu hänelle ja kertovat hänen upeasta elämäntyöstään edesmenneen miehensä rinnalla maapallon monessa kolkassa asuessa. Minulla harmauden kunniamerkkejä on vasta siellä täällä, mutta viimeisillä 4-5:llä kerralla synnytyssalin vessan peiliin kurkistaessani minulle tuli tunne, että lapsen tultua maailmaan ilmestyi uusi harmaa hiustukko ohimolle.
Rakastan myös miehen leukaan ilmestyneitä harmaita piikkejä mustien joukkoon. Minun mielestäni ihmisen harmaantuminen kertoo vanhenemisesta ja siitä, että elämää on selvitty aika paljon. Miksi elämänmerkeistä pitäisi päästä eroon? Jokainen uurre rakkaan kasvoilla kertoo myös eletystä elämästä. Miksi menneisyyttä ja elettyä elämää pitäisi häivyttää, peittää tai nuorentaa valokynällä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)