Minulle tuli aamuseitsemältä ihan karhunpesäolo, kun viereeni kömpi hymyilevä mies. Hymyili, vaikka oli koko yön kuskannut aikatauluista reippaasti jäljessä vapun juhlijoita. Kommentti kysymykseen yön sujumisesta oli:
- "Kuin olisi nuoralla kävellyt koko ajan."
Luultavasti yksityiskohtia kuulen vielä iltapäivän puolella, kun mies heräilee.
Täällä on ehdoton puhumiskielto, vessanovien hakkaamiskielto, riitelykielto ja kanta-astujat opetelkoot sipsuttelemaan. Vartin yli kolme on isin lähdettävä uudestaan töihin. Saavatpahan isotkin pojat (sitä Siuntioon yökylään jäänyttä lukuunottamatta) nukkua rauhassa. 13-vuotiaan on näköjään kaikkein vaikeinta säädellä ääntelyään, häntä on saanut kieltää jo monta kertaa.
Tirtetan kanssa katselimme nostalgisen ihanaa Peppi Pitkätossua. Kun olin kuuden vanha, menin naapurin televisiosta katsomaan Peppiä ja se loppui niin myöhällä, että syksypimeä oli jo laskeutunut. Mietin pelko kurkussa kotiin juostessani, että onko Pepin katsominen tämän arvoista, kun pimeä pelotti niin mahdottomasti.
Matkaa metsän varjostamaa soratietä pitkin kotitielle tuli puolisen kilometriä.
Tämänpäiväisessä jaksossa Peppi poikkeaa puotiin, jonka ulko-ovessa naamarasvamainoksessa kysytään:
"kärsittekö pisamista?" Peppi poikkeaa sisälle ja sanoo myyjälle: "en kärsi, nautin niistä."
Minäkin nautin harmaista hiuksista. Ne ovat upeat. Meidän rapussa on lähes 90-vuotias rouva, joka on mielestäni uljaan kaunis harmaissa hiuksissaan. Ne ovat kuin kruunu hänelle ja kertovat hänen upeasta elämäntyöstään edesmenneen miehensä rinnalla maapallon monessa kolkassa asuessa. Minulla harmauden kunniamerkkejä on vasta siellä täällä, mutta viimeisillä 4-5:llä kerralla synnytyssalin vessan peiliin kurkistaessani minulle tuli tunne, että lapsen tultua maailmaan ilmestyi uusi harmaa hiustukko ohimolle.
Rakastan myös miehen leukaan ilmestyneitä harmaita piikkejä mustien joukkoon. Minun mielestäni ihmisen harmaantuminen kertoo vanhenemisesta ja siitä, että elämää on selvitty aika paljon. Miksi elämänmerkeistä pitäisi päästä eroon? Jokainen uurre rakkaan kasvoilla kertoo myös eletystä elämästä. Miksi menneisyyttä ja elettyä elämää pitäisi häivyttää, peittää tai nuorentaa valokynällä?
Asiaa!!!! ♥
VastaaPoistaHeiii...korvatulpat iskälle!
Samoja "harmaita" on pyörinyt mielessäni:)
VastaaPoistaKampaajalta kuulin ihme jutun muutama viikko sitten!! Tukkani jota olen pitänyt harmaana jo vuosikymmeniä onkin: VALKOINEN!
Lähin parta on kuitenkin ihan todellinen harmaa, eletyn elämän todisteita molemmat.
Kauniisti kerroit :)
VastaaPoistamun suvussa harmaannutaan tosi myöhään, isäkin on yli 80.v ja ihan hiukset oman väriset :) miehellä jo paljon harmaita piikkejä parrassa ja hiuksissa, mustat kun on niin hyvin erottuu :)
Ihanaa. :) Vanhentumisen kuuluukin näkyä ihmisissä, miusta se on kaunista. ♥
VastaaPoistaNää on näitä kauneus on katsojan silmässä juttuja. Kyllä se kuule harmittaa, kun kurttu tulee väärään paikkaan, esim. miulla tuohon ottaan niin, että näyttää vihaiselta vaikkei olekkaan. En osaa mitenkään pitää sitä minään eletyn elämän arvomerkkinä. Kyllä häivyttelen! Ja harmaat piilotan kans niin kauan, kunnes saavutan yhtä hienon tasaisen valkoisen tukan kuin miun mummulla.
VastaaPoistaJanita: Mullakin on tuossa keskellä ottaa nenän jatkona sellanen syvä oja, jonne muurahainen sopis piiloon, kun "näytän vihaselta". Lapset sitä uurretta aina parjaa ja iso tyttö on ihan huolissaan, kun äiti ei edes yritä tehdä sille mitään.
VastaaPoistaMutta eikö se vaadi kauheasti energiaa ja mielikuvitusta taistella harmautta ja uurrettumista vastaan? (Puhumattakaan tuosta salamatkustajan nahkarepusta housunvyötärön päällä...) Mä olen näissä asioissa luovuttajatyyppiä.
elämän tuomaa harmautta on kaunis katsella,ja rypyistäkin puhelin omalle äidilleni,että ne kertovat elämän iloista ja suruista!
VastaaPoistaasiaa oot kirjoitellut...