67 paria kenkiä

järjestelin eteisen kenkähyllyhin samalla kun imuroin eteisen. Meillä siis homma "eteisen imurointi" ei ole mikään kymmenen minuutin homma, vaan siihen tärvääntyi lähes tunti. Tosin keräsin säkillisen talvikenkiä ja kaksi kassillista kirpputorilaatikkoon meneviä unohdettuja kenkiä pois, mutta jäljellejääneitä sai järjestellä tovin. Kaikki
kesälipokkaat piilotin Hope-yhdistykseltä saatuun puuarkkuun, ne eivät ole laskuissa mukana. Miehelle pidin puhuttelun omista kulkuvälineistään, että olisi suotavaa säilyttää niitä omassa kaapissaan, eikä kylvää pitkin eteistä, kun lapsetkin kylvää kenkiään ihan liiaksi asti. Kaikki jos olisivatkin tässä perheessä niinkuin mamma, että yhdet kengät kesäksi ja alle 20:n asteen pakkasille, eli "roskit", niinkuin Tirtetta sanoo ja talvikengät sitten kylmemmille keleille. Viime kevään ylioppilasjuhlatkin vetelin sujuvasti muovikengissä. Niiden kenkien suosimiseen on myös käytännöllinen syy. Kun on muutaman kerran ollut raskaana ja lihonut ja laihtunut ees ja taas, niin jalat ovat hyvin omituisen muotoiset ja aika raihnaiset. Silloin mukavuustekijät tulevat ulkonäkötekijöiden edelle.
Välihuomautus, kun en voi käyttää rakastamiani sulkumerkkejä: tänä aamuna koneeni näppäimistön sisältä löytyi kupillinen simaa. Siksi kaikki näppäimet ei toimi. Kirjoituksen outoudet voi laittaa sen asianlaidan tiliin.
Pikkuveli lupasi tuoda ensi viikolla uutta tavaraa.
Syyllisen etsiminen sima-asiaan osoittautui niin vaikeaksi, että en ruvennut haaskaamaan kallista aurinkoista päivää mokomaan. Kaiken lisäksi on mahdollista, että syyllinen olen itse.

Kaksi kertaa roudasin tavaraa vielä Kaapelitehtaan tapahtumaan. Takaisinpäin tuli, no niin, kahdet kengät eskarilaiselle. Tosin hänen lenkkareihinsa oli ilmestynyt tällä viikolla hiekanmenevä reikä. Nyt ei tarvitse ostaa hänelle kenkiä.
Kaksi upeaa valkoista pöytäliinaa sekä matonkuteeksi kauhtuneet Marimekkokankaiset ikkunaverhot toin myös ilmaistorilta. Iso pussillinen käyttökelpoista vaatetta lähinnä isoille pojille löytyi myös. Lapsetkaan eivät kantaneet rojua kotiin, vaan nauttivat ihmisvilinästä.
Hauska viikonloppu täällä olikin, kun ihmisiä kulki hyvin iloisina sekä matkalla tapahtumaan, että sieltä pois.
Tuollaisesta huvittelusta tulee hyvä mieli.
Kierrätysaatetta onkin toteutettu tänä viikonloppuna ihan viimoisen päälle: ekaluokkalainen löysi kanavan rannasta vähän uupuneen sekakukkakimpun. Hän toi sen minulle iloisena ja kukat virkistyivät vedessä.
Naapurin pappa ei saanut tolkkua pakastimensa nappuloista ja soitti minua hätiin. Selitin hänelle nappulat ja pappa antoi kiitokseksi suklaakonvehtirasian. Suklaita sitten nautiskelimme päiväkahvin kanssa.

Tärkein tavaratorin löytö oli ihan unohtua: Tirtetta sai värikkään sateenvarjon. Hän on kaksi vuotta rutkuttanut omaa sateenvarjoa. Nyt hän sen sai. Toivottavasti säilyy ehjänä seuraavaan vesisateeseen asti.