Huomasin mielenkiintoisen asian. Aloitin tämän höpinäkirjoittelun ajatuksella, että kokoan päivän tapahtumia suurperheestä ja mieltäni askarruttavista aiheista. Blogin hakusanoiksi määrittelin mm. "suurperhe", "kotiäitiys" "lapsiperhe" ja "maallemuutto". No eilen huomasin, että eniten lukijoita on haalineet ne kirjoitukset, jotka kertovat bussinkuljettajamiehestäni! Asiasta voisi vetää johtopäätöksen: jos kaipaan lukijamäärien kasvattamista, kannattaisi keskittyä miehen edesottamusten kuvaamiseen. Aika tarkkaan olen selostanut ylitöihin lähtemisen, yöllä töistä kotiutumisen, evästäydennyspalvelun toiminnan, vapaa-ajan harrasteet pullojenkeruun alalla tai syvälliset keskustelut nelivuotiaan tyttären kanssa.
Voisin tietysti mennä viikonloppuna yhdeksi yöksi hänen kyytiinsä keräämään aineistoa blogitekstiä varten.
Mitä matkustajat hänelle puhuvat, kuinka hän selviää työstään, mitä auto oikuttelee, kuinka paljon myöhässä hän lähtee päätepysäkeiltä ajoon, putoaako kännykkä varikon vessassa vessanpyttyyn, mitä hän syö ruokatunnillaan.
Joskus olen "joutunut" hänen kyytiinsä, kun olen ollut tulossa lasten kanssa neuvolasta. Sen jälkeen olen yrittänyt vältellä hänen kyytiinsä "joutumista".
Kävi nimittäin niin, että ollessani mieheni kyydissä, joku naismatkustaja alkoi purkaa pahaa mieltään kuljettajaan, kun tämä pyysi matkalippua näytille. Nainen siis oletti voivansa matkustaa ilman lippua. Kun naisen suusta pääsi toinen pahansuopa lause, minä nousin jo uhkaavasti paikaltani seisomaan. Näin miehen vilkaisevan taustapeiliin. Mies tietysti hoiti tilanteen maltillisesti ja matkustajakin näytti suopeasti lippunsa, mutta minä olin viittä vaille hyökätä naisparan kimppuun tätä läksyttämään, että "minun miehelleni et huuda". En siis katso olevani kykenevä matkustamaan julkisessa liikennevälineessä, jos kuljettaja on aviopuolisoni. Adrenaliinitasoni saattaa nousta vaarallisesti ja olen vaaraksi muille matkustajille.
Ehkä kuitenkin jätän kertomukset miehestäni kirjoittelun makupaloiksi.
Noh minähän se roikun tässä aina nykään mutta on niin omaa elämää koskettava aihe tämäkin, kun mies on soittohommien lisäksi liikennepoliisi. Joo en halua olla paikalla kun se joutuu puuttumaan milloin mihinkin, töissä ollessaan tietty mutta myös vaikka matkustaessaan julkisissa liikennevälineissä "ilmaiseksi". Nykyään perheen kanssa liikuttaessa hän mieluummin ostaakin lipun..
VastaaPoistaBussinkuljettajat ovatkin hyvin kiitollisia, jos matkustajana oleva poliisi valtuuksillaan puuttuu ongelmatilanteisiin. Mutta sen poliisin vaimona on tietenkin hankala istua hiljaa paikoillaan, jos rettelöitsijä alkaa soittaa suutaan myös virkavallalle.
VastaaPoistaTörmääköhän muiden ammattien edustajat parisuhteessaan vastaavanlaisiin tilanteisiin?
Kyllä sinun onkin parasta pysyä poissa miehesi kyydistä... saat viellä syytten päällekarkauksesta...:)
VastaaPoistaNiissä tilanteissa joihin olen joutunut minua on lähinnä pelottanut ja hämmentänyt. Ja jos lapset mukana niin kauhistuttanut. Oikeastaan mitään tilanteita ei edes ole ollut kuin sen verran mitä tarvitaan mielikuvituksen liikkeelle lähtemiseen. Todellisuudessa en ole kovin reipas, se on vain nimeni suomennos.
VastaaPoistano niin..mitäpä tässä enää muuta osaisi sanoakaan:)bussikuskin työ,varsinkin siellä etelässä,on varmasti monipuolista!Yhden matkan muistan Lauttasaaresta keskustaan 65A.lla,kun puolet matkustajista(myös kuski) lauloivat soittajan poikaa kovalla äänellä!Siinä oli jotakin tunnelmallista!miehellesi voi vaan nostaa hattua ja toivoa enkeleitä matkaan,etenki yökeikoilla!:)
VastaaPoista