"Miten tuollainen tyttö ei käytä hamea!"

Teimme Tirtetan ja lapsenlapsen kanssa lähtöä aamun kauppareissulle. Tirtetta veteli päälleen tylliunelmaa, jonka oli saanut yläkerran tädiltä. Siis ihan aito balettihame. Katselin tytön kauppaanlähtövaatetusta vähän empien ja kauniiilla sanakäänteillä esitin, että josko ei ihan kauppaan lähdettäisi balettihameessa. Tirtetan kummeksuva vastaus tuli miettimättä, kun pyysin riisumaan hameen:
- "Muuten ihmiset ihmettelee, miten tuollainen tyttö ei käytä hamea!"
Pakkasin lapsenlasta haalariin ja Tirtetta jatkoi pukemistaan. Vasta kun tulimme kaupasta takaisin, huomasin, että balettihame oli piilotettu takin alle. Todellakin: vasta perheen seitsemäs tytär yltää tällaiseen naisellisuuteen.
Tirtetta on purskahtanut itkuun nähdessään kuvan eräästä Suri-nimisestä pikkutytöstä, joka kävelee korkokengissä. Pinkeillä höyhenillä koristellut leikkikorkokengät ovat käyneet aitojen korkokenkien korvikkeesta ja niillä on sitten klopsoteltu pihalla viime päivät. Kohta on nelivuotiaalla vaivaisenluut...

Isi nukkuu, jotta jaksaa ensi yön ajaa. Mummolaan soitin saadakseni sielunrauhan lähettämättömästä äitienpäiväkortista. Mummolla oli käsi leipätaikinassa, mutta lohutteli, että on elämässä paljon tärkeämpiäkin asioita kuin kortit. Kuten esimerkiksi auttavainen tyttö, joka on tullut tekemään töitä. Tänään Maatalouskoululainen oppii sitten ruisleivän teon ja leivinuunin lämmittämisen.
Nyt olen tyytyväinen, että se metsäkaivon kansi on hoidossa, perunamaa kynnetty ja ikkunanpokiakin on Maatalouskoululainen ehtinyt maalaamaan. Me piperrämme viikonloppuna Kierrätysmessujen kanssa.
Täytyy ohjeistaa lapsia, ettei ihan kaikkea saa kantaa kotiin, mitä sieltä löytää mielenkiintoista. Viime vuonna perustelivat saalistaan sillä, että "kun ilmaiseksi sain".