Karhu liikkeellä Vuojalahden kylällä

Äitini soitti mummolasta. Kyseli, josko ensi vuoden yhdeksäsluokkalaista poikaa hotsittaisi tulla mummolaan kesärengiksi. (Se on juuri se poika, joka viikon kuvassa tulee voltilla mummolan katolta. Muuten onkin sitten rauhallisuuden tyyssija, se poika.)
Mummo kyselee puunhalkomiskonetta lainaan ja olisi sitä puusavottaa vielä jäljellä, ruohonleikkuuta, tavaroiden kantamista paikasta toiseen. Takakuistin kalusteetkin ovat vielä yläaitassa! (Mietin vain, kukahan ne syksyllä sinne raahasi, jyrkkiä aitanrappusia pitkin.)
Eilenillalla oikeastaan tuli jo esille tämä mummolaanpääsyn tarpeellisuus, kun mamma käski pojan voidella itse leipänsä. Poika parahti mahdottoman tehtävän edessä, että "minä kyllä lähden mummolaan, siellä ei ikinä tartte voijella ite leipäänsä, mummo jaksaa aina voijella". Eli ihan tilauksesta mummo kyseli leivänsyöjää rengikseen. Saattaa poika lyöttäytyä Pikkuveljen kyytiin loppuviikolla, jotta loppuu tämä kaupunkielämän kurjuus.
Maatalouskoululainen lähtee näillä näkymin jo tiistaina mummolaan piikarengiksi.


Mummo kertoi puhelimessa mahtavan jutun! Reilun kilometrin päässä olevan naapurin pihaan oli eilen tullut tallustelemaan mukavan kokoinen karhu. Koko talon väki oli saanut ihastella vierasta pitkän tovin ja maantiellä ohikulkevalle rekalle oli karhu esitellyt mahtavuuttaan nousemalla takajaloilleen. Minähän olin ihan riemusta revetä, kun ei  ihan joka vuosi niillä kulmilla karhuja tapaa.
Silloin kun mummolla ja papalla oli vielä karjalankarhukoira Eetu, oli pellonreunassa kuljeskellut karhu saanut Eetun aitauksessaan ihan pois tolaltaan. Jäljet varmistivat kävijän, kun mummo oli käynyt ihmettelemässä ensin, mikä koiraparalle oikein tuli.
Tänä aamuna mummoa ja pappaa oli ihastuttanut takaoven viereisessä heinikossa äännellyt fasaani. Fasaani on niillä korkeuksilla ymmärtääkseni ihan viime vuosien tulija, koska en muista lapsuudestani koskaan edes puhutun fasaaneista. Täällä olen nähnyt fasaaneja Pirkkolan urheilupuiston metsikössä.

Riitan puutarhablogissa kerrottiin marjatuomipihlajasta ja ihastuin kasviin oitis. Kysäisin sitten mummolta, mahtaako Lautakankaan pihapiiristä tuota löytyä, kun ei ole koskaan tullut puheeksi. Mummo kertoi, että Eetu-koiran aitauksen paikalla sitä kasvaa, on ollut jo vuosikaudet, mutta marjat menevät oikopäätä parempiin suihin, kun alkavat kypsyä. Nyt mummon kanssa hioimme strategiaa marjojen kypsyttelyyn verkon alla, jotta pääsisimme marjoja maistamaan. Lisäksi mummo kertoi puun juurella olevan hurjasti "hyötyjä", joita varmasti istuttelemme paremmin valikoidulle kasvupaikalle. Sopivaa rinnettä kun mummolan pihalta löytyy.

Mustikka kukkii kovasti mummolan riihimetässä, mutta nyt saisi ilmat lämmitä, ettei käy mustikkasadolle kalpaten.
Muistaessani käyn tässä välissä hakemassa Cittarista pitkän punajuuren siemeniä. Mummo niitä kaipaili, kun pyöreiden siemeniä on vaikka kuinka ja Kangasniemeltä oli jo siemenkaupan varastot ehtyneet.

Menkää porkkanamaitanne kitkemään, kellä sellainen on. Siinä hommassa ei pyhäpäivän rauha häiriinny.