Mitä kuuluu kuljettajalle?

Miehen työvuorolista on kullekin työpäivälle pitkä litania numeroita, kelloaikoja ja kirjaimia. Kellonajat tarkoittavat työajan alkua ja loppua tai ajoon lähtöä ja ajosta tuloa. Täytyy siis tietää, mitä missäkin kohdassa listaa oleva kellonaika tarkoittaa. Erilliset numerot ovat sitten ajettavan linjan tai vuoron numeroita ja lisäksi yksi tietty numero kertoo, kumpaan suuntaan linjaa lähdetään ajamaan,"maalle" päin vai kaupunkiin päin. Kirjainyhdistelmät kertovat paikan, josta kuljettaja aloittaa tai lopettaa työnsä. Yhden kirjaimen ero muuttaa paikan ihan toiseksi. Sen lisäksi, että tulkitset työvuorolistaa pilkuntarkasti ja muistat kaikkien merkkien selityksen, on sinun oltava myös minuutintarkka. Jos ajoonlähtö on listaan merkitty 14.27 se tarkoittaa puolen minuutin tarkkuudella sitä.
Tänään tuli pieni ajatusvirhe miehelle työvuorolistaa lukiessa. RU RU tarkoittaa työpäivän alussa sitä, että otat auton Ruskeasuon varikolta, etkä nouse vuoroon reitin varrelta. Usein silmät näkevät kirjaimet oikein, mutta aivot tulkitsevat tiedon esimerkiksi samalla tavalla, kuin viimeksi kyseistä vuoroa ajaessa. Mies siis lähti iltapäivällä töihin listan niin tulkinneena, että hän ottaa auton vastaan reitiltä. Jossakin vaiheessa hän huomasi, että pitäisi olla varikolla lähtemässä kohti päätepysäkkiä. Kiirehän siinä tuli, mutta ajallaan hän sai ulosajon hallista hoidettua.
Ikävää vain, kun työpäivä alkaa tuolla tavoin. Minullekin tuli kurja olo, koska aika usein kirjoitamme rautalangasta väännetyn lunttilapun keittiön seinälle. Lapussa lukee selkokielellä, mihin aikaan on lähdettävä kotoa ja minne ja mikä auto pitää vastaanottaa. Jos mies tulee ruokatunnilla käymään kotona, kirjoitamme ylös myös kotiintuloajan, jotta mammalla on keitokset valmiina. Nyt vain viime aikoina tuota lunttilapun kirjoittamista on laiminlyöty.

Kun minä olen täällä kotona ja mies puurtaa töissä, pyrin tietysti kaikin mahdollisin keinoin keventämään miehen työtaakkaa niiltä osin, kuin se on mahdollista. Myötätunto ja kuunteleminen on ainoita välineitä silloin, jos työn jouheva eteneminen takkuaa tai vaikka ruuhkien tai onnettomuuksien takia liikenne on jumissa ja ajolistat menevät sekaisin.
Mies soitteli minulle ruokatauoltaan ja mieleni huojentui, kun sain tietää, ettei iltapäivän hankaluudesta tullut myöhästymistä. Mies sanoi tulevansa kotiin jo puolen yön maissa. Hänen toivomuksensa minun huomiostani siihen vuorokaudenaikaan oli ihana:
" jos ei tarmoa, niin ainakin vähän armoa."
(Julkaistu sanojan luvalla.)