Vielä en tunnusta olevani blogiriippuvainen

Näytti tosiaan siltä, että ne tahot, jotka säätelevät tämmöisen tietotekniikkamaailman kiemuroita, päättivät, että blogimuijat ovat tarpeeksi kykkineet koneillaan ja on parasta laittaa pillit pussiin yhdeksi päiväksi, jotta tekisivät välillä rästiinjääneitä kotihommiaan. Siinä samalla yhteydenpuutetta pahoitellessaan pyyhkäisivät eilisen päivän tyhjänpäiväiset jupinat hävyksiin. Aika näyttää, onko niitä enään koskaan missään olemassa.
Eilen piti jo pyytää Pikkuveljeä muutenkin hätiin, kun tuli tämän maailmanlopun vehkeen kanssa semmoisia asioita eteen, etten tainnut niille mitään ja aika paljon asioista ymmärtävä lukiolaispoikakin puisteli päätään ja sanoi, ettei osaa auttaa.
Nyt näyttää elämä kaikin puolin lupaavalta. (Sen simassa uineen näppäimistönkin Pikkuveli kävi vaihtamassa uuteen ja toi samalla minulle uudet luurit n:o 3. Saapa nähdä, kuinka kauan nämä pysyvät mamman koneella, ennenkuin lahjoitan ne lapsihyväntekeväisyyteen tai joku ampaisee juoksuun luurit korvilla tästä koneelta.)

Kun mies meni tänään aloittamaan työpäiväänsä varikolle, siellä odotti iloinen yllätys. Hän sai lisälippuja sunnuntaiselle Bussiliikenteen Linnanmäkipäivälle. Koko huvipuisto laitteineen on varattu klo 10-13 Bussiliikenteen työntekijöille ja heidän perheilleen. Muistaakseni kaksi kertaa aikaisemminkin on kyseinen riemu järjestetty ja se on ehdottomasti parasta, mitä lasten mielestä isin työpaikkaan liittyy. Muutenhan meidän Linnanmäelläkäynti jäisi maksuttomaan iltakävelyyn huvipuiston alueella. Alueelle pääsee maksutta, mutta laitteisiinmeno maksaa. Se, onko maksu kohtuullinen, onkin sitten mielipidekysymys.
Täällä onkin tänään suunniteltu, millä kokoonpanolla paikalle lähdetään. Hyvin mielellämme delegoimme miehen kanssa pikkuipanoiden paimentamisen isojen lasten harteille. Olemme miehen kanssa kerran hamassa nuoruudessa olleet yhden päivän  Linnanmäellä ja olemme loppuelämämme siltä osin tyytyväisiä. Vähän sama juttu kai, kun kerran olimme mummolassa ja äiti sanoi minulle ja miehelleni:
- "Menkää nyt saunaan, kun kerrankin pääsette kahdestaan. Minä voin vahtia lapsia."
Mieheni sanoi siihen:
- "Kyllä minä olen päässyt Sirkun kanssa kahdestaan saunaan."
Mies siis näköjään tarkoitti, että kun kerran on sen ilon kokenut, ei sillä enää ole niin väliä.
Kyllä hän on suostunut samaan saunaan kanssani sen kerran jälkeenkin.

Innostuin kokeilemaan tänään itsetehtyä mysliä. Muutamassa blogissa on viime viikkoina vilissyt ihania ohjeita ja suureen ääneen ylistystä myslin mausta. Kun muutaman kerran harjoittelen, olen varovaisempi uunin lämpötilan kanssa. Pellavansiemenrouhe muuttuu liian kuumassa ja liian kauan paistaessa kitkeräksi, mutta ei tuo kokeilueräkään syömättä jää. Luulen, että tämän jälkeen en todellakaan enää kaupan myslejä osta.
Sekoitin mieleni mukaan leseitä, hiutaleita, rouheita, pähkinöitä ja palasteltua viikunaa ja taatelia ja sekoitin joukkoon luomuhunajaa. Seos leivinpaperin päälle pellille. Ensialkuun uunin lämpö oli 170 astetta ja sitten alensin sitä vähän kerrallaan. Nyt siis tein sen virheen, että pidin liian kauan lämpöä korkealla, koska seos oli kosteaa ja tarvitsi pidemmän paahtamisajan.
Jogurtin tekoon kerään vielä rohkeutta, voi se ehkä olla huomenna jo kokeiltava, koska myslin kanssa meillä käytetään mielummin jogurttia, kuin maitoa. Itsetehtyä viiliä uskaltaa syödä vain mieheni ja minä.

Päivän tärkein asia oli unohtua. Lasten kouluasioita nuuhkiessani koulujen Wilma-järjestelmästä, sattui silmiini Taivallahden koulun rehtorin tiedote uudesta kokeilusta. Kysyin rehtorilta ja hän kertoi, että tämä kokeilu on loppukevään heidän koulussaan, mutta jatkosta päätetään kokemusten perusteella.
Koulu on järjestänyt "Taivis Suoralinja" -chattiajan torstaisin klo 15-16, jolloin oppilaat voivat nimettöminä kertoa asioistaan vuorollaan linjalla päivystävän rehtorin, kuraattorin, erityisopettajan tai koulupsykologin kanssa.
Tuo toteutuessaan ja hyvin toimiessaan olisi varmasti koulun yhteishenkeä edistävä asia, kun koululaiset saisivat pohtia omaan kouluunsa liittyviä asioita, joista haluavat puhua tai jotka painavat mieltä. Tuollaisille ideoille soisi hyvää menestystä.