Suurperheen äidin näkemyksiä parisuhteesta

Jonkin aikaa olen pyöritellyt mielessäni jutun juurta aiheesta suurperheen vanhempien parisuhde.
Vaikka pari eläisi ilman lapsiakin, ei suhteen kestävyys, ikävä kyllä, ole kuitenkaan kirkossa kuulutettu. Sanoisin , että onnistunut parisuhde on mitä suuremmassa määrin sellaista psykologian, sosiologian, maalaisjärjen ja soututaidon sekoitusta, että minkään yhden kaavan mukaan ei yhteistä matkaa tehdä viittäkymmentä vuotta.
Naapurissamme on asunut kaksi pariskuntaa, jotka elivät avioliitossa yli 50 vuotta. Toisessa kodissa vaimo jäi leskeksi, toisessa mies. Ehdin tarkkailla heidän yhteiseloaan yli kymmenen vuoden ajan. Lisätietoa olen saanut leskeksijääneiltä keskusteltuani heidän kanssaan puolison poismenon jälkeen. Heidän kertomuksistaan olen saanut tukea omille ajatuksilleni pohtiessani onnistumisen edellytyksiä.

Perustan tämän pohdinnan pelkästään omaan näkemykseeni ja 23:n vuoden kokemukseen. Miehelläni saattaisi hyvinkin olla asiasta aivan toisenlainen näkemys. Pienen lisävärin parisuhteen muotoutumiseen tuo kolmentoista lapsen syntymä 19:n vuoden aikana.
Kun unelmien mies löytyi, hänessä oli monia vastustamattoman miellyttäviä piirteitä. Pidin miesystäväni puheliaisuudesta ja spontaaniudesta. Kului kymmenen avioliittovuotta ja miehen ärsyttävimmät luonteenpiirteet olivat puheliaisuus ja spontaanius asioiden tekemiseen. Tärkein läksy, joka opitaan jos opitaan, on se, ettet voi toista muuttaa. Eihän avioliitossa mitään hankaluutta koskaan olisikaan, jos toinen tekisi aina tahtosi mukaan.
Mutta silloin suhde kuullostaisi linnanrouvan ja miespalvelijan suhteelta.

Kun mietin, mitkä on niitä kultaisia oljenkorsia, joiden varaan yhteiselo voidaan onnellisesti laskea, huomasin tärkeimmmäksi asiaksi, että kumpikin on sitoutunut palvelemaan toista. Asia voi tuntua yllättävältä, mutta meillä se on niin. Toisen palvelemisella en tarkoita opaskoiran valmiudessa toisen jalkojen juuressa päivystämistä, vaan luontevaa, huomaavaista, epäitsekästä auttamista. Tiedän pariskuntia, joissa mies on ottanut palvelijan roolin liian ahdistavasti, niin ettei toinen voi rauhassa edes yskiä. Silloin hyvä tarkoitus kääntyy itseään vastaan. Joskushan ylikorostunut palvelualttius parisuhteessa kieliikin vaa´an keikahtamisesta toisen puolelle ja epätoivoisesta yrityksestä löytää tasapaino.
Palvelualttius kulkee käsikädessä toisen kunnioituksen kanssa. Kunnioitus parisuhteessa on loppujen lopuksi ihan yhtä juhlallista, kuin tuntemamme kunnioitus esimerkiksi isänmaata tai vapautta kohtaan.
Kun kunnioitamme puolisoa, hyväksymme hänet omana itsenään, hyväksymme hänen mielipiteensä, arvostamme hänen sanojaan, kunnioitamme myös hänen kehoaan, hänen minuutaan. Halveksunnan ja vähättelyn häivä voi luikertaa hyvin helposti pelkkään katseeseemme.

Naisena en koskaan tahtoen haluaisi laskea leikkiä puolisoni persoonallisuudesta, ulkonäkökysymyksistä, sairauksista, heikkouksista. Huumori on asia erikseen, mutta kunnioitukseen kuuluu myös toisen hyväksyminen "kehonkotelossaan."

Vanhempien hyvä parisuhde on ilma, jota lapset hengittävät. Parisuhdetta täytyy hoitaa joka hetki, muuten happi loppuu lapsilta.
Nälkäiselle miehelle ei ole viisasta puhua mitään. Jos nälkäinen mies tulee kotiin, on kaikkien osapuolten edun mukaista ruokkia hänet mahdollisimman hyvin ja ensi tilassa.
Mieleeni on jäänyt erään värikkään naisveteraanipoliitikon puheesta karjalainen ilmaisu, jolla vaimo otti töistä palaavan miehensä vastaan:
"Syöt sie, juot sie, nait sie vai määt sie saunaa?"
Taitaa olla tuossa lauseessa totta enemmänkin kuin toinen puoli.

Väsymys ja unen puute on aina vaaratekijä parisuhteessa. Silloin se on erityisen vaarallista, jos molemmat ovat liian väsyneitä. Jos rästiunien nukkuminen ei olosuhteiden pakosta onnistu, on viisasta hyvissä ajoin kertoa toiselle ihan suusanallisesti, että on väsynyt.
Tiskaaminen tai imurointi on aina toissijaisia töitä, jos tarvitaan lisäunta.

Koskaan ei pidä luulla toista ajatustenlukijaksi. Miten monta kertaa mekin olemme törmänneet tilanteeseen, että olemme luulleet toisen olevan jotakin mieltä asiasta. Kannattaa totuttaa itsensä siihen, että avaa suunsa ja kysyy: "onko sinun huomisiin suunnitelmiin ihan ok, jos äitini tulee käymään" tai "ajattelin käydä aamu-uinnilla, mitä mieltä olet ajatuksesta" tai "tarvitsen pikimmiten uudet työkengät, kerro, kun budjetti antaa periksi."
Paljon hallaa on parisuhteelle tehnyt puhumattomuus, liika puhuminenkin voi saada pahaa aikaan, mutta niitä harmeja voi aina paikkailla.

Jos nainen tunnistaa kehostaan PMS-oireiden merkkejä, kannattaa asia ottaa ainakin puolison kanssa puheeksi ja jos sinun tekee mieli purra ja potkia miestäsi ko. ajanjaksona kuukaudessa, ota asia puheeksi myös lääkärin kanssa. Moni hyvä avioliitto on karahtanut karikolle, kun oireita ei ole tunnistettu ja kaikki on mennyt "hullun akan" nimiin. Varmasti on moni mies ihmeissään vaimossa tapahtuvien ryöpsähdysten takia ja varmasti moni mies syyttää niistä itseään.

Kristittyjen ihmisten parisuhteen kruunu on luottamus Jumalan apuun ja armoon.
"Kolmisäikeinen lanka ei hevillä katkea" tarkoittaa sitä, että kun mies, nainen ja Jumala ovat langan sitoneet, ei se hevillä katkea.
Loppulause oman parisuhteeni tutkisteluun: pyydä ja anna anteeksi.
Lapsuudessa harjoiteltu anteeksipyytäminen oli lastenleikkiä siihen verrattuna, että nöyrryt pyytämään anteeksi puolisoltasi.

Kesä tulossa. Toivon mukaan pääsemme seuraavalle luokalle oppimaan lisää yhteiselosta.
Avioliitto ei ollut lähestulkoonkaan sitä, mitä kuusitoistakesäisenä haaveilin. Se on paljon syvempää ja rikkaampaa ja antoisampaa, kuin ikinä osasin kuvitellakaan.