Koko kylä kasvattaa kaupungissakin

Kenestäkään äidistä ei ole mukavaa, kun naapuri soittaa ovikelloa ja kertoo silminnäkijänä, mitä lapsesi on tehnyt.
Opastamme, ohjaamme, neuvomme, näytämme esimerkkiä ja joskus rukoilemmekin, että lapsemme sisäistäisi ohjeemme ja opastuksemme ja yrittäisivät elää yhteiskunnan normien keskitiellä. Suuressa kerrostalossa, jossa asukkaita on satoja, yhteisten sääntöjen merkitys vain korostuu, kun on kyse niin monen ihmisen asumisviihtyvyydestä ja hyvinvoinnista. Joskus lapset tuntevat elämisen säännöt ahdasmielisiksi ja kokevat, että kaikki hauska on kiellettyä.
Olen aina jollakin tapaa pitänyt, että näin suuressa kaupungissa, näin erilaisten ihmisten talossa, naapurit välittävät siitä, mitä lapset pihalla tekevät. Vaikka äiti kulkisi askeleen lapsen perässä koko ajan pihalla, ehtii sukkelat sormet nykäistä tulppaanin kukkapenkistä pelkästä tutkimisen tarpeesta: mitä kaikkea kukan varren jälkeen mullasta löytyykään.
Kun naapureiden ojennus on lapselle hyväksi ja yhteisten sääntöjen eduksi, se puoltaa paikkaansa. Sitten, jos lapsi alkaa nähdä painajaisunia pihan "huutajamummosta" ja tämän "ojentamisesta", ei kylän kasvatus ole enää lapselle hyvä asia.
Meilläkin on ollut ja on edelleen, hyvin ehtiväisiä lapsia. Selkäpiitäni puistattaa vieläkin, kun olin yhden vauvan hakureissulla Naistenklinikalla, oli isi joutunut sillä aikaa setvimään naapurin rouvan kanssa tapausta, kun meidän silloinen neljävuotias oli tehnyt tarpeitaan pihan kukkapuskaan.

Olen teetättänyt talon huoltoyhtiöllä omaan laskuuni pari pienimuotoista remonttia, kun lapset ovat ajattelemattomuuttaan erehtyneet söhimään kattopaneeleja rapussa  tai potkaisseet jalan väliseinästä läpi.
Pari kesää sitten kuurasimme pikkupoikien kanssa talon julkisivuseinästä, valkoisesta rappauksesta, aronianmarjalla kirjoitettua, seinäänkuivunutta LOL-tekstiä.
Pihan puoleisen ulko-oven puitteisiin jouduin tilaamaan uuden maalauksen, kun oven pieliin oli raapustettu kivillä riipien kaikkien poikien nimet. Kenelläkään ei siis ollut epäilystäkään, kutka olivat olleet asialla.

Kun lapset näkevät, että aikuiset välittävät heidän tekemisistään, lasten käytöksellä on mahdollisuus ohjautua oikeaan suuntaan. Lisäksi lapset saavat taitoja tulla toimeen erilaisten aikuisten kanssa hankalissa tilanteissa.
Vaikka tilanne on minulle epämukava, kun taloyhtiön setä soittaa ovikelloa ja kertoo lapsen kiipeilevän pihan
valopylväässä kahden metrin korkeudessa, on sekä lapsen, minun, että valopylvään etu, että hän kertoo asiasta suoraan minulle. Voin myös olla varma siitä, että ainakaan se lapsi ei enää koskaan kiipeä kotipihassaan valotolppaan.