maanantai 23. toukokuuta 2011

Koko kylä kasvattaa kaupungissakin

Kenestäkään äidistä ei ole mukavaa, kun naapuri soittaa ovikelloa ja kertoo silminnäkijänä, mitä lapsesi on tehnyt.
Opastamme, ohjaamme, neuvomme, näytämme esimerkkiä ja joskus rukoilemmekin, että lapsemme sisäistäisi ohjeemme ja opastuksemme ja yrittäisivät elää yhteiskunnan normien keskitiellä. Suuressa kerrostalossa, jossa asukkaita on satoja, yhteisten sääntöjen merkitys vain korostuu, kun on kyse niin monen ihmisen asumisviihtyvyydestä ja hyvinvoinnista. Joskus lapset tuntevat elämisen säännöt ahdasmielisiksi ja kokevat, että kaikki hauska on kiellettyä.
Olen aina jollakin tapaa pitänyt, että näin suuressa kaupungissa, näin erilaisten ihmisten talossa, naapurit välittävät siitä, mitä lapset pihalla tekevät. Vaikka äiti kulkisi askeleen lapsen perässä koko ajan pihalla, ehtii sukkelat sormet nykäistä tulppaanin kukkapenkistä pelkästä tutkimisen tarpeesta: mitä kaikkea kukan varren jälkeen mullasta löytyykään.
Kun naapureiden ojennus on lapselle hyväksi ja yhteisten sääntöjen eduksi, se puoltaa paikkaansa. Sitten, jos lapsi alkaa nähdä painajaisunia pihan "huutajamummosta" ja tämän "ojentamisesta", ei kylän kasvatus ole enää lapselle hyvä asia.
Meilläkin on ollut ja on edelleen, hyvin ehtiväisiä lapsia. Selkäpiitäni puistattaa vieläkin, kun olin yhden vauvan hakureissulla Naistenklinikalla, oli isi joutunut sillä aikaa setvimään naapurin rouvan kanssa tapausta, kun meidän silloinen neljävuotias oli tehnyt tarpeitaan pihan kukkapuskaan.

Olen teetättänyt talon huoltoyhtiöllä omaan laskuuni pari pienimuotoista remonttia, kun lapset ovat ajattelemattomuuttaan erehtyneet söhimään kattopaneeleja rapussa  tai potkaisseet jalan väliseinästä läpi.
Pari kesää sitten kuurasimme pikkupoikien kanssa talon julkisivuseinästä, valkoisesta rappauksesta, aronianmarjalla kirjoitettua, seinäänkuivunutta LOL-tekstiä.
Pihan puoleisen ulko-oven puitteisiin jouduin tilaamaan uuden maalauksen, kun oven pieliin oli raapustettu kivillä riipien kaikkien poikien nimet. Kenelläkään ei siis ollut epäilystäkään, kutka olivat olleet asialla.

Kun lapset näkevät, että aikuiset välittävät heidän tekemisistään, lasten käytöksellä on mahdollisuus ohjautua oikeaan suuntaan. Lisäksi lapset saavat taitoja tulla toimeen erilaisten aikuisten kanssa hankalissa tilanteissa.
Vaikka tilanne on minulle epämukava, kun taloyhtiön setä soittaa ovikelloa ja kertoo lapsen kiipeilevän pihan
valopylväässä kahden metrin korkeudessa, on sekä lapsen, minun, että valopylvään etu, että hän kertoo asiasta suoraan minulle. Voin myös olla varma siitä, että ainakaan se lapsi ei enää koskaan kiipeä kotipihassaan valotolppaan.

6 kommenttia:

  1. Onpa teillä monenmoista tapahtumaa. Ihanasti osaat niistä kirjoitella! Moni asia avautuu minulekin eri näkökulmasta, kun itsellä on ollut vain kaksi lasta...enemmänkin tulee mieleen työajat koulussa ja päiväkodissa! Valoisaa mieltä edelleenkin!

    VastaaPoista
  2. Mukavasti taas kirjoitat!

    Tottahan toki lapsille aina sattuu ja tapahtuu ja niin, kuin sanoit, kauniisti ja asiallisestikin, niistä voi kotiin ilmoittaa. Valitettavasti joukossamme on aina ihmisiä, jotka ovat täydellisiä...:)

    Yritä jättää pahansuopat omaan arvoonsa, vaikka se varmasti vaikeaa onkin, jos lapsi niistä jo painajaisunia näkee.

    VastaaPoista
  3. Voi, tuosta lol-tekstistä tuli mieleen kun vanhin poikani oli kuuden vanha hän kirjoitti kerrostalomme seinään UMEET eli TEEMU mutta kun oli vasen kätinen niin tekstikin meni väärinpäin. Sitten poika koitti kirkkain silmin minulle sanoa ettei ollut tekstiä kirjoittanut. Samanlailla sitten pesekelimme tekstejä pois seinästä. Huh, ja paljon muuta :))

    VastaaPoista
  4. Se "huutajamummo", josta lapset joskus näkee unta, on sairas ihminen ja aikuiset osaa häneen suhtautua oikealla tavalla.
    Lapsilla on vähän taipumusta lyödä lekkeriksi hänen kanssaan.
    Nyt tänä kesänä olen kehoittanut lapsia olemaan vastaamatta takaisin hänen huuteluihinsa ja tarvittaessa tulemaan sisälle.
    Lapsillekin sanon, että se täti on sairas ja ei itse voi sille mitään, että huutelee parvekkeelta.

    VastaaPoista
  5. Se on totta että suuressa joukossa tapahtuu kaikenlaista. Onenksi suuremmalle osalle sattumista voi nauraa joskus vuosia myöhemmin :)

    VastaaPoista
  6. koko kylä kasvattaa,kuulostaa siltä,miltä pitääkin...Eli on hieno homma,jos teillä naapurit osaavat puuttua asioihin oikealla tavalla.Niitä huutaja-mummoja/pappoja on täälläki ja lapset osaavat suhtautua sen mukaan.Tuskinpa semmoista asuinpaikkaa olekaan,jossa ei joku "poikkea joukosta"...

    VastaaPoista