Kiik-kaak ja erittäin nolo asia

-"Mene sinä äiti vain sisälle leipomaan kakkua!" komensi Tirtetta äsken hiekkalaatikon reunalta, kun kävin ulkona kyselemässä, kuinka hän siellä pärjää. Hyvin näytti pärjäävän, kun kavereita riittää joka leikkiin, kun talossamme on päiväkoti ja pienempi ryhmäpäivähoitopaikka ja kaikki lapset ulkoilevat aamun samassa pihassa.
Tirtetan hiekkalaatikkovarustus oli taas tyylille uskollinen: kirjottu pinkki kesämekko, tiara, korkokengät ja se uusi sateenvarjo, joka näytti nyt toimittavan aurinkovarjon virkaa. Tyyli on viimeistelty isosiskon tekemällä upealla manikyyrillä: kynsissä on hempeänpunainen lakka.
Lapsenlapsi pääsee kohta samalle pihalle kiik-kaak. Hänen tämän aamun lempilausahdus on ollut "oi-voi". Mummon pyykkikasa on ollut "oi-voi" ja parvekkeellepääsykielto myös.

Suurperheenäidin tämän päivän "nolo" paljastui äsken. Keittiöön porhalsi Ahkera lapsi, jota isi nimittää "aussifutaajaksi" rynnivän etenemisen takia. Lapsen tukka sojotti joka suuntaan, silmät harittivat kahtaalle.
-"Apua, mä hyöhästyn!" lapsi kiljui. Kello oli varttia vaille kymmenen. Lapsen koulu alkaa kymmeneltä kolmen raitiovaunupysäkillisen matkan takana. Tämä lapsi oli eilen saanut armon Työläislapsisiskolta ja päässyt yökylään rauhalliseen huoneeseen, johon ei tule ilmastointikanavasta naapurin tupakansavut. Ahkera lapsi oli siis nukkunut erinomaisen hyvin. Näin hänen jossain aamun vaiheessa käväsevän vessassa ja siitä päättelin, että lapsi on heränneiden kirjoissa ja jossakin välissä mennyt myös kouluun. Hän siis kävi toimittamassa tarpeensa ja painui pehkuihin jatkamaan makeita uniaan. Ja äiti unohti hänet. Niin kova kohtalo voi joskus käydä tässä perheessä jollekin lapselle, joka on hiljaa peittonsa alla. Ääntä pitäviä lapsia äiti ei koskaan unohda.
Jos joku lapsenvihaaja lukija keksii tämän perusteella tehdä ilmoituksen lapsenhuoltajaviranomaistaholle, että siinä perheessä äiti unohtelee lapsiaan, kun niitä on niin monta, niin ihan oikeassa on. Kovalla äänellä saa taistella täällä oikeuksistaan tulla herätetyksi ja kouluunlähetetyksi ja ruokituksi. Jos sinulla ei ole enää vaippaa housuissasi, etkä pidä ääntä nälästäsi, niin voipi käydä niinkin, että ruoka ei kävele eteesi, vaan jäät ilman, jos et ymmärrä sitä itse ottaa tai joltakin laupiaalta pyytää.
Tulipahan tämänkin asia nyt selväksi.

Päivän ilonaihe: ekaluokkalaisen kotiavain löytyi siskon vaatekorista. Avainta oli etsitty kaksi päivää suuren löytypalkkion voimalla. Onneksi äiti löysi sen. Ekaluokkalaisen hymy oli leveä.

Päivän huusholliniksi, jonka äitini kertoi: nyt kun kaikki lasipurkit pestään tarkasti talteen syksyn säilykesatoa odottelemaan, niin etikettien liiman saa kätevästi pois kynsilakanpoistoaineella! Eipä tartte enää tapella siinäkään asiassa.
Nyt kiireesti kiik-kaak.