Kohta on ikävä suomalaisia marjoja

Tämänaamuinen ykkösuutinen oli minulle, että suomalainen marja loppuu kaupoista ennen uutta satokautta.
Ensimmäinen reaktio minulla oli tietysti riemunhihkaisu, että "olen sittenkin ollut oikeassa, että marjatilan perustaminen olisi tulevaisuuden ala."
Helsingin Sanomien nettisivujen artikkelissa mainittiin, että jopa viinimarjoista tulee pulaa. Kotimainen vadelma oli loppunut jo ennen joulua, mustikka ja puolukka loppuu varmaan tämän julkisuustohinan johdosta lähiaikoina, kun kaikki marjansyöjät rynnivät kauppoihin täydentämään varastojaan.

Luulen, että tämänlaiset uutisoinnit antavat yrityssuuntaansa pohtiville uutta intoa toteuttaa haaveensa suomalaisten marjojen keräämis-, käsittely- ja jalostusyritysten perustamiseen. Jo pelkkä lause "marjojen talteenpoimimisessa oli viime satokaudella ongelmia" on hyvin suuri häpeä suomalaisille.

Niin kauan, kuin emme pysty hyödyntämään oman maan satoa edes kotimaan kulutukseen, on turha haikailla ulkomaiden markkinoista.

Minun ihannepiha kaupungissakin olisi istutettu täyteen yksinomaan hyötykasveja. Tällä hetkellä taloyhtiöt ovat miettimättä valmiit investoimaan kymmeniä tuhansia euroja vuodessa pihan erilaisten koristepensaiden ja kasvien  hankintaan ja hoitamiseen.
Helsingin historiankirjoista löytyy upea kuva sotavuosilta. Linnanmäen rinteet on istutettu täyteen perunaa.
Voi kun ilman sotaa saisi kaupunkilaisten silmät avautumaan, mikä on meille tärkeintä.