Mies pyysi etsimään laulun "Jericho" (suom. "Joosua hän marssi alas Jerikoon"). Laulu on yksinkertaisesti hyvä ja sen aihe on mielenkiintoista historiaa.
Linkistä klikkaamalla kuulet kappaleen Mahalia Jacksonin tulkitsemana.
http://youtu.be/fY0G_S6ZrtE
Jos haluat virkistää muistiasi, mistä Jerikon muurien sortumisessa olikaan kyse, tuo tapahtuma taustoineen ja seurauksineen löytyy Raamatusta, Joosuan kirjan 6. luvusta.
maanantai 16. joulukuuta 2013
sunnuntai 15. joulukuuta 2013
Helsingissä maa valkoinen
Koska asumme ihan rannan tuntumassa, on tämän syksyn (toden totta: tämä vuodenaika tuntuu minusta edelleen syksyltä) lumisateet olleet lyhyttä iloa lapsille. Mikä tänään on tullut valkoisena maahan, on viimeistään huomenna valunut vetenä viemäriin. Mutta tämänaamuinen lumi on vielä täpärästi maassa, vaikka mittari on kohta lämpöasteilla.
Helsingin talviin tottuneena asennoidun vuodenkiertoon niin, että heti uudenvuoden jälkeen alkaa kevät. Talvi ei todellakaan ole tänne vielä tullut. Sen huomaa siitäkin, että olen kulkenut ulkona crokseissa ja villasukissa lukuunottamatta kahta päivää, kun en kehdannut lähteä kesäkengissä kouluun. Mutta tarkenemisen puolesta on oikein hyvin pärjännyt ilman talvikenkiä.
Eilinen joulutori lähikoululla oli meille virkistävää vaihtelua. Toki paremman tilin olisin tehnyt ottamalla vastaan ne kaksi tarjottua työvuoroa, jotka jouduin hylkäämään myyjäisten takia, mutta lasten ilon takia myyjäisiin meno kannatti. Kaisalla, Saaralla, Miikalla ja Anne-Marilla oli omat myyntinsä samalla pöydällä leivonnaisteni ja glögipullojeni kanssa. Tuollainen pieni kirpputori on lapsille oikein sopivaa harjoittelua, kun pitää neuvotella hinnoista, jutella vieraiden ihmisten kanssa ja laskea vaihtorahoja. Hinnoittelu ja tinkiminenkin on taitolajeja ja oli hauska huomata, kuinka lapset harjaantuvat niissäkin.
Heräsin eilen kuudelta leipomaan ja ehdin ennen kymmentä tehdä kuusi leipätaikinaa ja paistaa leivät. Leivän resepti syntyi ihan huomaamatta ja lopputulos oli omastakin mielestäni onnistunut. Käytin ruis- ja spelttirouhetta reilusti, alustin taikinan kahteen kertaan ja annoin nousta kunnolla. Vaikka leipää kehui ostajatkin, niin se, että 13-vuotias poika pyytää leipomaan samaa leipää uudestaan, saa minut vakuuttuneeksi.
Loppusunnuntain ohjelma on väistämättä lihastenttiin lukemista. Mies lähti illaksi töihin, niin uskoisin malttavani lukea. Pyykkikasat eivät ole mikään vaihtoehto lukemiselle, mutta miehen kanssa keksin korvaavaa tekemistä ihan loputtomiin. Jopa roskien vieminen yhdessä tai pyykin kuskaaminen kuivuriin on hauskempaa kuin tenttiinluku. Nyt on roskat viety, kuivuri täytetty ja blogikin päivitetty. Tekosyitä lukemisen välttämiseen ei siis enää löydy.
(Pikkuveli teki yritykseni kotisivut, joita voitte käydä vilkuilemassa: http://www.koto-hieronta.fi/.)
Helsingin talviin tottuneena asennoidun vuodenkiertoon niin, että heti uudenvuoden jälkeen alkaa kevät. Talvi ei todellakaan ole tänne vielä tullut. Sen huomaa siitäkin, että olen kulkenut ulkona crokseissa ja villasukissa lukuunottamatta kahta päivää, kun en kehdannut lähteä kesäkengissä kouluun. Mutta tarkenemisen puolesta on oikein hyvin pärjännyt ilman talvikenkiä.
Eilinen joulutori lähikoululla oli meille virkistävää vaihtelua. Toki paremman tilin olisin tehnyt ottamalla vastaan ne kaksi tarjottua työvuoroa, jotka jouduin hylkäämään myyjäisten takia, mutta lasten ilon takia myyjäisiin meno kannatti. Kaisalla, Saaralla, Miikalla ja Anne-Marilla oli omat myyntinsä samalla pöydällä leivonnaisteni ja glögipullojeni kanssa. Tuollainen pieni kirpputori on lapsille oikein sopivaa harjoittelua, kun pitää neuvotella hinnoista, jutella vieraiden ihmisten kanssa ja laskea vaihtorahoja. Hinnoittelu ja tinkiminenkin on taitolajeja ja oli hauska huomata, kuinka lapset harjaantuvat niissäkin.
Heräsin eilen kuudelta leipomaan ja ehdin ennen kymmentä tehdä kuusi leipätaikinaa ja paistaa leivät. Leivän resepti syntyi ihan huomaamatta ja lopputulos oli omastakin mielestäni onnistunut. Käytin ruis- ja spelttirouhetta reilusti, alustin taikinan kahteen kertaan ja annoin nousta kunnolla. Vaikka leipää kehui ostajatkin, niin se, että 13-vuotias poika pyytää leipomaan samaa leipää uudestaan, saa minut vakuuttuneeksi.
Loppusunnuntain ohjelma on väistämättä lihastenttiin lukemista. Mies lähti illaksi töihin, niin uskoisin malttavani lukea. Pyykkikasat eivät ole mikään vaihtoehto lukemiselle, mutta miehen kanssa keksin korvaavaa tekemistä ihan loputtomiin. Jopa roskien vieminen yhdessä tai pyykin kuskaaminen kuivuriin on hauskempaa kuin tenttiinluku. Nyt on roskat viety, kuivuri täytetty ja blogikin päivitetty. Tekosyitä lukemisen välttämiseen ei siis enää löydy.
(Pikkuveli teki yritykseni kotisivut, joita voitte käydä vilkuilemassa: http://www.koto-hieronta.fi/.)
torstai 12. joulukuuta 2013
Äitikoululainen pääsi jo joululomalle
Vaikka kouluni mukava onkin ja sinne menee aina innolla, niin mukavalta tuntuu myös tänään alkanut kuukauden mittainen joululoma. Loma-ajatuksia ei edes häiritse tiistaiaamulla oleva lihastentin uusinta. Suhtaudun siihen niin, että kyllä se varmasti ennen kesäkuun puoltaväliä on läpäisty. Tehdään sitten vaikka niin monta kertaa, että väkisin alkaa deltoideukset ja trapeziukset pysyä mielessä ja kun ei uusintatenteistä mene edes lisämaksua...
Suurin osa kakkostentistä meni mukavasti läpi, mutta lihasosion joudun armotta uusimaan. Mieltäni huojensi tänään myös vertaistuki, kun toisen reputtaneen kanssa pähkäilimme, mitä opettaja mahtaa tiistaina kysellä.
Tiskit ja pyykit hoituvat täällä ihan entiseen malliin, eli paljous on valttia. Siinä mielessä kotityöt ovat pysyneet tutuilla urilla.
Koululaiset ähisevät viimeisten kokeiden kanssa ja Saara laskee öitä joulumyyjäisiin. Keitin myyjäisiin Lautakankaan marjoista mehua ja yhden erän glögiä. Glögistä tuli kieltämättä hyvää. Marja-aronia, puna-, valko- ja mustaherukka, mustikka, puolukka ja vadelma on marjat, joita käytin.
Piparkakut tein ikivanhalla reseptillä ja kyllä huomaa eron valmistaikinasta tehtyihin.
Kirjoituskäsi tuntuu kovin kankealta, ajatus tahmealta ja koko ajan vilkuilen ripustettavien pyykkien koria. Lienee parasta tehdä viimeinen työrupeama, koska nukkuminen on kuitenkin lempiharrastukseni. "Mitä pidempi yö, sitä parempi" on mottoni tähän aikaan vuodesta.
Suurin osa kakkostentistä meni mukavasti läpi, mutta lihasosion joudun armotta uusimaan. Mieltäni huojensi tänään myös vertaistuki, kun toisen reputtaneen kanssa pähkäilimme, mitä opettaja mahtaa tiistaina kysellä.
Tiskit ja pyykit hoituvat täällä ihan entiseen malliin, eli paljous on valttia. Siinä mielessä kotityöt ovat pysyneet tutuilla urilla.
Koululaiset ähisevät viimeisten kokeiden kanssa ja Saara laskee öitä joulumyyjäisiin. Keitin myyjäisiin Lautakankaan marjoista mehua ja yhden erän glögiä. Glögistä tuli kieltämättä hyvää. Marja-aronia, puna-, valko- ja mustaherukka, mustikka, puolukka ja vadelma on marjat, joita käytin.
Piparkakut tein ikivanhalla reseptillä ja kyllä huomaa eron valmistaikinasta tehtyihin.
Kirjoituskäsi tuntuu kovin kankealta, ajatus tahmealta ja koko ajan vilkuilen ripustettavien pyykkien koria. Lienee parasta tehdä viimeinen työrupeama, koska nukkuminen on kuitenkin lempiharrastukseni. "Mitä pidempi yö, sitä parempi" on mottoni tähän aikaan vuodesta.
maanantai 9. joulukuuta 2013
Joulutori Ruoholahdessa ensi lauantaina
Viimeistään tänä aamuna on täällä voinut virittäytyä joulutunnelmaan: uunista katselee hedelmäkakut ja piparkakkutaikina herättelee aisteja mausteiden tuoksulla. En useinkaan innostu hössöttämään joulujuttuja, mutta nyt huomaan innostuvani vanhanaikaisella tavalla. Ensi lauantaina on Ruoholahden ala-asteen koululla (Santakatu 6) koulun vanhempainyhdistyksen järjestämä Joulutori-tapahtuma klo 11-14 ja sieltä löytyy myös "Lautakankaan emäntien" savolaishenkinen myyntipöytä. Myytävänä on jouluisia kuivakakkuja, vanhanajan piparkakkuja, puolukkahilloa, perunarieskoja ja uunituoretta speltti-ruisleipää ja -sämpylöitä.
Tapahtumassa on vanhempainyhdistyksen puffetti, joten kuivin suin ja nälissään ei tarvitse tapahtumasta lähteä siltäkään osin.
Jos ihmettelet, kuinka paikalle löytää. laita HSL:n reittihakuun osoitteeksi Santakatu 6, Helsinki, niin huomaat, että tänne pääse vaikka millä vehkeellä.
Blogin lukijoille tarjolla lisäksi kunnon halaus. (Ei pakollinen, mutta suositeltava.)
Lämpimästi tervetuloa kauempaakin!
Tapahtumassa on vanhempainyhdistyksen puffetti, joten kuivin suin ja nälissään ei tarvitse tapahtumasta lähteä siltäkään osin.
Jos ihmettelet, kuinka paikalle löytää. laita HSL:n reittihakuun osoitteeksi Santakatu 6, Helsinki, niin huomaat, että tänne pääse vaikka millä vehkeellä.
Blogin lukijoille tarjolla lisäksi kunnon halaus. (Ei pakollinen, mutta suositeltava.)
Lämpimästi tervetuloa kauempaakin!
perjantai 6. joulukuuta 2013
Itsenäisyyspäivän juhlasta
Tämänvuotinen itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto tarjosi myös televisionkatsojalle poikkeuksellisia juhlahetkiä. Taidokkaasti rakennettu juhlakonsertti oli koskettava ja todellinen kunnianosoitus myös Tamperetalossa paikan päällä olleille sotaveteraaneille. Ehkä ensimmäisen kerran valtiovallan virallisessa itsenäisyyspäivänjuhlassa tavoitettiin suomalaisuuden ydin ja juuret. Myös niiden juurien merkitys välittyi kirkkaana sille nuoremmalle polvelle, joka on saanut oppia maamme historian vain oppikirjoista ja vanhemman polven kertomana.
Konsertin jälkeen haastateltu maan äiti, Jenni Haukio toivoi, että konsertin tunnelma olisi välittynyt myös televisioiden ääreen. Hänen toiveensa toteutui, koska oma kotisohva unohtui ja suomalaisuuden tarinan kerronta soljui mielikuvasta toiseen kuin mukana eläen ja temmaten ihmiskohtaloiden tarinoihin.
Konsertista välittyi myös symbolisesti monia elämän kokonaisuuksia. Nuori ja lahjakas kapellimestari Santtu-Matias Rouvali johti Tampere Filharmonian muusikoita niin taidokkaasti, että esitystä kuunnellessa huomasi kysyvänsä itseltään, onko Suomessa näin tasokasta musiikkiosaamista. Toki jokaisen konserttiin osallistuneen esityksestä aisti, että jokainen antoi parastaan. En muista aikaisemmin nähneeni ja kuulleeni esimerkiksi Vesa-Matti Loirilla niin vahvaa, jokaiseen sanaan eläytyvää tulkintaa, kuin tänä iltana. Uskon, että myös iäkäs ja paljon nähnyt ja kokenut taiteilija koki tänään yhden uransa tähtihetkistä.
Nykypäivän Suomessa halutaan tarkoituksellisesti unohtaa ikivanha kristillinen perintö ja arvomaailma. Maamme lainsäädäntö nojautui aikaisemmin pitkälti kristilliseen arvomaailmaan ja oli myös sopusoinnussa Raamatun oikeuskäsityksen kanssa. Sen arvomaailman kunnioitus koitui myös koko kansakunnalle siunaukseksi.
Monet sodan eläneet ja läpikäyneet suhtautuivat kunnioituksella Jumalaan, Raamatun sanaan ja kristillisten arvojen esilläpitämiseen. Rukous tuli tutuksi monelle miehelle ja naiselle rintamalla ja myös rintamien takana kotikonnuilla.
Tämän illan itsenäisyyspäivän konsertissa nostettiin esille myös se historiallinen tosiasia, että Jumalan apuun, enkeleiden suojelukseen ja rukouksen voimaan suomalaiset luottivat ja voivat tänäkin päivänä luottaa. Soile Isokoski tulkitsi hyvin herkästi jokaisen suomalaisen tunteman laulun "Suojelusenkeli" eli "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie". Ei ihme, että monen vanhemman ikäpolven kuulijan silmäkulma kostui tuota laulua kuunnellessa, koska sotavuosien lukuisissa hautaansiunaustilaisuuksissa tuota laulua laulettiin ja kirkkojen uruilla surulla soitettiin.
Tämäniltainen juhlakonsertti oli arvokas ja koskettava lahja jokaiselle suomalaiselle. Itselleni konsertin tärkeä anti, myös upean musiikillisen annin lisäksi, oli vahvistunut arvostus kallista itsenäisyyttämme kohtaan.
(Juhlakonsertti, kun myös muu itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin liittyvä ohjelma, on katsottavissa Yle-Areenassa: http://areena.yle.fi/tv myös ulkomailla.)
Konsertin jälkeen haastateltu maan äiti, Jenni Haukio toivoi, että konsertin tunnelma olisi välittynyt myös televisioiden ääreen. Hänen toiveensa toteutui, koska oma kotisohva unohtui ja suomalaisuuden tarinan kerronta soljui mielikuvasta toiseen kuin mukana eläen ja temmaten ihmiskohtaloiden tarinoihin.
Konsertista välittyi myös symbolisesti monia elämän kokonaisuuksia. Nuori ja lahjakas kapellimestari Santtu-Matias Rouvali johti Tampere Filharmonian muusikoita niin taidokkaasti, että esitystä kuunnellessa huomasi kysyvänsä itseltään, onko Suomessa näin tasokasta musiikkiosaamista. Toki jokaisen konserttiin osallistuneen esityksestä aisti, että jokainen antoi parastaan. En muista aikaisemmin nähneeni ja kuulleeni esimerkiksi Vesa-Matti Loirilla niin vahvaa, jokaiseen sanaan eläytyvää tulkintaa, kuin tänä iltana. Uskon, että myös iäkäs ja paljon nähnyt ja kokenut taiteilija koki tänään yhden uransa tähtihetkistä.
Nykypäivän Suomessa halutaan tarkoituksellisesti unohtaa ikivanha kristillinen perintö ja arvomaailma. Maamme lainsäädäntö nojautui aikaisemmin pitkälti kristilliseen arvomaailmaan ja oli myös sopusoinnussa Raamatun oikeuskäsityksen kanssa. Sen arvomaailman kunnioitus koitui myös koko kansakunnalle siunaukseksi.
Monet sodan eläneet ja läpikäyneet suhtautuivat kunnioituksella Jumalaan, Raamatun sanaan ja kristillisten arvojen esilläpitämiseen. Rukous tuli tutuksi monelle miehelle ja naiselle rintamalla ja myös rintamien takana kotikonnuilla.
Tämän illan itsenäisyyspäivän konsertissa nostettiin esille myös se historiallinen tosiasia, että Jumalan apuun, enkeleiden suojelukseen ja rukouksen voimaan suomalaiset luottivat ja voivat tänäkin päivänä luottaa. Soile Isokoski tulkitsi hyvin herkästi jokaisen suomalaisen tunteman laulun "Suojelusenkeli" eli "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie". Ei ihme, että monen vanhemman ikäpolven kuulijan silmäkulma kostui tuota laulua kuunnellessa, koska sotavuosien lukuisissa hautaansiunaustilaisuuksissa tuota laulua laulettiin ja kirkkojen uruilla surulla soitettiin.
Tämäniltainen juhlakonsertti oli arvokas ja koskettava lahja jokaiselle suomalaiselle. Itselleni konsertin tärkeä anti, myös upean musiikillisen annin lisäksi, oli vahvistunut arvostus kallista itsenäisyyttämme kohtaan.
(Juhlakonsertti, kun myös muu itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin liittyvä ohjelma, on katsottavissa Yle-Areenassa: http://areena.yle.fi/tv myös ulkomailla.)
torstai 5. joulukuuta 2013
Mitä se Salomaan Hiski lauloikaan (kangasniemeläinen muuten hänkin)
Enpä ole aikaisemmin kirjoittanut koneella kumihanskat kädessä, mutta näkyy onnistuvan näinkin. Aamulla luovutin ja hain jo seitsemältä, kaupan auettua, itselleni tiskaushanskat. Miksi kirjoitan hanskat kädessä, johtuu ihan vain siitä, etten viitsi joka välissä riipiä hanskoja poiskaan. Luulen kypsyväni ajatukseen, että ostan tänne vielä yhden tiskikoneen. Hierojan työvälineet ovat sen verran lujilla, etten uskalla ottaa riskiä. Uhkaavasti on jo sormien päät heltyneet tiskiaineesta ja ei tämä kumikuorrutekaan hyvästä ole. Nyt kuitenkin on niin monta asiaa tekeillä, että hoidan yhden jutun kerrallaan ja katsotaan, missä vaiheessa tulee tiskikoneen vuoro.
Tänä aamuna sain taas arvuutella koululaisten flunssataudin vakavuustasoa, kun piti pohtia kouluunlähtökykenevyyttä. Tämän virustaudin kuvaan kuuluu armoton väsymys, lihaskivut, pieni nuha ja kurkunärsytys. Ei kuulosta kovin rankalta taudilta, mutta vei kyllä jalat alta neljältä koululaiselta tänä aamuna. Itselläni sama tauti yrittää saada jalansijaa, mutta myrkytän sen yliannoksilla vitamiineja ja kuoliniskun annan vahvalla kipulääkkeellä. Sitkeä liikkeelläolo ja työnteko pitää minulla yleensä flunssat aisoissa ja se näyttää toimivan nytkin. Miehellä onkin sitten vastuskyky ihan omaa luokkaansa, mutta hän väittää, "ettei lasten ja naisten taudit häneen iske".
Huomenna piti teoriassa olla leppoinen vapaapäivä, mutta näyttääkin olevan aikaisia töihinlähtijöitä useampikin. Minulla ei onneksi ole töihinlähtöä, mutta ruuanlaittoa riittää yhdeksi päiväksi, kun kylmiössä odottaa kaalilaatikkotarpeet ja alennushintalapuin varustetut naudanpaistisuikaleet. Mies oli mukanani ruokakaupassa ja hänen myötävaikutuksellaan tulin ostaneeksi puolisentoista kiloa lihaa, jota pidin liian kalliina vielä 30% alennuksenkin jälkeen.
Vanhin poika etsii tosissaan asuntoa ja koko perhe valmistautuu jo henkisesti hänen muuttoonsa. Pojan muutto tarkoittaa myös sitä, että minulle vapautuu yksi huone hoitohuoneeksi. Siirrän kaksi tyttöä ulko-oven viereisestä pienestä huoneesta toiseen huoneeseen. Täytyy kysyä vaikka vävyä remonttimieheksi, niin saan eteisestä kuljettavasta huoneesta mainion työtilan. Tuohon huoneeseen ei edes kuulu kodin äänet. Alkuvuodesta uskoisin asiassa jo tapahtuneen edistystä.
En viitsi edes sanoa, mitä lähden nyt tästä tekemään. Välillä elämä vain on tiskaamista, mutta kyllä kohta päästään hieromaankin. Älä sinä kuitenkaan rupea enää tiskaamaan, jos ei ole ihan pakko.
Olisikohan tilkka kahvia kuitenkin ensin paikallaan?
Tänä aamuna sain taas arvuutella koululaisten flunssataudin vakavuustasoa, kun piti pohtia kouluunlähtökykenevyyttä. Tämän virustaudin kuvaan kuuluu armoton väsymys, lihaskivut, pieni nuha ja kurkunärsytys. Ei kuulosta kovin rankalta taudilta, mutta vei kyllä jalat alta neljältä koululaiselta tänä aamuna. Itselläni sama tauti yrittää saada jalansijaa, mutta myrkytän sen yliannoksilla vitamiineja ja kuoliniskun annan vahvalla kipulääkkeellä. Sitkeä liikkeelläolo ja työnteko pitää minulla yleensä flunssat aisoissa ja se näyttää toimivan nytkin. Miehellä onkin sitten vastuskyky ihan omaa luokkaansa, mutta hän väittää, "ettei lasten ja naisten taudit häneen iske".
Huomenna piti teoriassa olla leppoinen vapaapäivä, mutta näyttääkin olevan aikaisia töihinlähtijöitä useampikin. Minulla ei onneksi ole töihinlähtöä, mutta ruuanlaittoa riittää yhdeksi päiväksi, kun kylmiössä odottaa kaalilaatikkotarpeet ja alennushintalapuin varustetut naudanpaistisuikaleet. Mies oli mukanani ruokakaupassa ja hänen myötävaikutuksellaan tulin ostaneeksi puolisentoista kiloa lihaa, jota pidin liian kalliina vielä 30% alennuksenkin jälkeen.
Vanhin poika etsii tosissaan asuntoa ja koko perhe valmistautuu jo henkisesti hänen muuttoonsa. Pojan muutto tarkoittaa myös sitä, että minulle vapautuu yksi huone hoitohuoneeksi. Siirrän kaksi tyttöä ulko-oven viereisestä pienestä huoneesta toiseen huoneeseen. Täytyy kysyä vaikka vävyä remonttimieheksi, niin saan eteisestä kuljettavasta huoneesta mainion työtilan. Tuohon huoneeseen ei edes kuulu kodin äänet. Alkuvuodesta uskoisin asiassa jo tapahtuneen edistystä.
En viitsi edes sanoa, mitä lähden nyt tästä tekemään. Välillä elämä vain on tiskaamista, mutta kyllä kohta päästään hieromaankin. Älä sinä kuitenkaan rupea enää tiskaamaan, jos ei ole ihan pakko.
Olisikohan tilkka kahvia kuitenkin ensin paikallaan?
tiistai 3. joulukuuta 2013
Juhlijoita
Saatoin tänään koululle hyvin hienoa ja jännittynyttä väkeä. Kaisalla Ja Miikalla on tänään itsenäisyyspäivän tanssiaiset ja kaupunginjohtajan vastaanotto Finlandia-talossa ja pukeutuminen oli sen mukaista. Kaisa pääsi juhliin poikkeuksellisesti mukaan kolmasluokkalaisena, koska neljännen luokan pojat tarvitsivat tanssipareja ja pienestä koulusta oli muutenkin kovin niukasti lähtijöitä.
Saara oli hieno ja onnellinen sen takia, että oli saanut eilen uudenuutukaiset valkoiset talvisaappaat. Minua oikeasti liikutti, kuinka lapsi voi ilahtua niin paljon uusista jalkineista. Saaran herääminen oli tänä aamuna hyvin helppoa ja hän vetäisi ensimmäiseksi saappaat jalkaansa. Koululla sitten huomasimme, että kauniit, paljaat varpaat sieltä saappaista löytyikin. Onneksi koulun löytötavarakorista löytyi jonkun sukat, jotka kiskaisin Saaran jalkaan.
Eilen meillä oli perhepiirissä iloista juhlaa, kun isin äiti ja sisarukset kävivät onnittelemassa 60-vuotiasta. Juhla oli kirjaimellisesti kotoisa, koska olohuoneen pyykkikoreja ja kuivaustelineitä ei voinut piilottaa minnekään. Mutta emme me ehtineet kiinnittää mitään huomiota pyykkeihin, kun oli niin paljon hauskaa juteltavaa. En ollut keskittynyt makeiden herkkujen laittamiseen, vaan vieraat saivat heti tultuaan lohikeittolautasen eteensä ja jälkiruuaksi kahvia ja isin lempitäytekakkua.
Eilinen päivä osoitti taas sen, miten paljon pienikin muistaminen saajaansa ilahduttaa. Isi oli hyvin iloinen myös kortista, jossa pappa ajaa moottoripyörällä kissa kyydissä.
Olen levännyt hyvin kouluhaasteiden jälkeen ja nauttinut täysillä lasten seurasta (kyllä, kyllä: puolisonkin). Joulustressiä minulla ei ole ollut enää vuosiin, koska minulla ei ole mitään pakkomielteitä joulunvieton suhteen. Minun ei tarvitse siivota, ei lähettää kortteja, ei ostaa lahjoja, ei leipoa, ei valmistella, vaan teen mitä haluamme, ehdimme ja mihin rahat riittää. Joulu on ihan väärä vuodenaika perheenäidin purkaa ärtymystään läheisilleen, kun pakkomielteet ei täyty. Toki yritän muistaa, että joulu on lapsille odotettu ja mieluinen juhla-aika ja heille teen jouluun muistoja ja hyvää mieltä. Meillä luonnollisesti joulunaikaan vaikuttaa myös se, että perheen työssäkäyvillä joulu ei tarkoita lomaa, vaan työtä voi olla minä päivänä tahansa, mihin aikaan hyvänsä. Tuo seikka poissulkee myös joulun vieton talolla, vaikka houkutteleva ajatus olisikin.
Kun minulla on ollut tämän syksyn koulu vastapainona, niin nautin suunnattomasti, kun saan vapaapäivinä tehdä kaikessa rauhassa kotitöitä. Nytkin sitä nautintoa on täällä yllinkyllin tarjolla.
Isi sai eilen naapurinmummolta suklaakonvehtirasian synttärilahjaksi. Taidanpa kuitenkin ensin ehdottaa isille, että maistellaan vähän joka sorttia kahvin kanssa.
Saara oli hieno ja onnellinen sen takia, että oli saanut eilen uudenuutukaiset valkoiset talvisaappaat. Minua oikeasti liikutti, kuinka lapsi voi ilahtua niin paljon uusista jalkineista. Saaran herääminen oli tänä aamuna hyvin helppoa ja hän vetäisi ensimmäiseksi saappaat jalkaansa. Koululla sitten huomasimme, että kauniit, paljaat varpaat sieltä saappaista löytyikin. Onneksi koulun löytötavarakorista löytyi jonkun sukat, jotka kiskaisin Saaran jalkaan.
Eilen meillä oli perhepiirissä iloista juhlaa, kun isin äiti ja sisarukset kävivät onnittelemassa 60-vuotiasta. Juhla oli kirjaimellisesti kotoisa, koska olohuoneen pyykkikoreja ja kuivaustelineitä ei voinut piilottaa minnekään. Mutta emme me ehtineet kiinnittää mitään huomiota pyykkeihin, kun oli niin paljon hauskaa juteltavaa. En ollut keskittynyt makeiden herkkujen laittamiseen, vaan vieraat saivat heti tultuaan lohikeittolautasen eteensä ja jälkiruuaksi kahvia ja isin lempitäytekakkua.
Eilinen päivä osoitti taas sen, miten paljon pienikin muistaminen saajaansa ilahduttaa. Isi oli hyvin iloinen myös kortista, jossa pappa ajaa moottoripyörällä kissa kyydissä.
Olen levännyt hyvin kouluhaasteiden jälkeen ja nauttinut täysillä lasten seurasta (kyllä, kyllä: puolisonkin). Joulustressiä minulla ei ole ollut enää vuosiin, koska minulla ei ole mitään pakkomielteitä joulunvieton suhteen. Minun ei tarvitse siivota, ei lähettää kortteja, ei ostaa lahjoja, ei leipoa, ei valmistella, vaan teen mitä haluamme, ehdimme ja mihin rahat riittää. Joulu on ihan väärä vuodenaika perheenäidin purkaa ärtymystään läheisilleen, kun pakkomielteet ei täyty. Toki yritän muistaa, että joulu on lapsille odotettu ja mieluinen juhla-aika ja heille teen jouluun muistoja ja hyvää mieltä. Meillä luonnollisesti joulunaikaan vaikuttaa myös se, että perheen työssäkäyvillä joulu ei tarkoita lomaa, vaan työtä voi olla minä päivänä tahansa, mihin aikaan hyvänsä. Tuo seikka poissulkee myös joulun vieton talolla, vaikka houkutteleva ajatus olisikin.
Kun minulla on ollut tämän syksyn koulu vastapainona, niin nautin suunnattomasti, kun saan vapaapäivinä tehdä kaikessa rauhassa kotitöitä. Nytkin sitä nautintoa on täällä yllinkyllin tarjolla.
Isi sai eilen naapurinmummolta suklaakonvehtirasian synttärilahjaksi. Taidanpa kuitenkin ensin ehdottaa isille, että maistellaan vähän joka sorttia kahvin kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)